Mies on aivan tuulella käyvä

Otsikko sen tiivistää.
Seurusteltu 10 kuukautta, ei asuta saman katon alla. Eilen mies on vielä rakkautta sanonut ja vannonut ja suunnitellut tulevaa ja puhua höpöttänyt. Tänään on kuin ei tuntisi kuin kaverillisesti ja laittelee viestillä jotain helvetin kissavideoita. Vetäytyy omaan kuoreensa, ei puhu minulle. Kavereiden kanssa kyllä puhuu ja nauraa ja elää kuin mitään ei olisi vialla. Tämä ei ole eka kerta kun hän tekee tämän. Näitä ihmeellisiä jaksoja kestää yleensä päivästä viikkoon tai pariin. Sitten eletään kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Itse hoomoilasena seuraan sivusta, että mitä nyt tapahtuu. Enää en edes pelkää, että olisi hänen tunteensa jotenkin muuttuneet vaan katselen vain sivusta ja olen itsekseni.

Tälläistäkö tämä miesten kanssa on? Jos vastataan kyllä, niin jatkan mielelläni sinkkuna olemista. En kaipaa lähelleni yhtään tuuliviiriä enempää. Niitä on lapsuuden perheessä ihan tarpeeksi.