Viimeksi näin huonosti meni 1990-luvun Suomessa
20.30 uutisissa kerrotaan.
Silti jotkut jaksavat leikkiä että hyvin meillä menee, ollaan hyvinvointivaltio.
Kommentit (26)
Minusta nyt on asiat huonommin: ruoan ja energian hintojen nousu koskettaa ihan kaikkia, myös työssäkäyviä, eläkeläisiä, velattomia ja vuokralla-asuvia.
90-luvun lama meni minulta ohi pienen lapsen viedessä kaiken energiani ja huomioni.
En ole koskaan "viettänyt kulutusjuhlia", ei vaan sovi luonteeseeni. Olen aina elänyt säästäväisesti. Ostin vanhentuvaa ylijäämäruokaa jo silloin, kun moni muu piti aitä nolona. Nyt sekään ei riitä: ei ole enää mistä säästäisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten huonosti? Eikö nyt pitäisi mennä paremmin, kun koronakin on takana?
En tiedä tarkalleen miten huonosti. Sitä mitataan jollain kurjuusindeksillä.
ApTeit siis aloituksen aiheesta, josta et itse ymmärtänyt mitään. Tämä on ehkä päivän rimanalitus.
Tämä on sitten kuin suuri osa muistakin palstan aloituksista
Kylläpä nyt jotain harmittaa kun puhutaan talouden huonosta tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Persläpímaa kirjoitti:
Tempputyöllistetyt vääristävät työttömyystilastoja. Oikeasti on puolet enemmän työttömiä kuin annetaan ymmärtää. Lisäksi myös monet matalapalkka-alan työntekijät joutuvat hakemaan palkan lisäksi myös toimeentulotukea. Yksityisyys ja sananvapaus yritetään myös viedä meiltä. Varsinainen hyvinvointiyhteiskunta joo.
90-luvun lamassa ennen Eu:ta kotimainen maatalous vielä kannatti, oli sananvapaus eikä ollut aktiivimalleja ja pupukursseja. Kuntiloilla lisäksi velvollisuus työllistää pitkäaikaistyöttömiä.
)0-luvun lamassa oli suomen talous paljon parempi. Valtio velkaa oli pari kymmentä miljardia. Työttömiä oli ilmeisesti vähemmän. Vaikka oli lama ja vaikeuksia, perusteollisuus oli hyvällä mallilla ja tilauskirjat täynnä. Nyt perusteollisuutta ei juuri ole ja nimenomaan suomi saksa riippuvaisena ajatuu nyt lamaan ja velkaa on mielettömästi. 90-luvulla sai myös pätkätöitä, jotka tuli silloin. Nyt ei saa sitäkään, ei mitään duunia.
90-luvun lama ei koskettanut itseäni lainkaan sillä töitä riitti niin paljon kuin halusi tehdä eikä muutoinkaan negatiivisia vaikutuksia omaan elämään. Toki moni ystävä joutui työttömäksi tai ei löytänyt töitä esimerkiksi valmistumisen jälkeen pitkään aikaan mutta itselläni ajasta vain hyviä muistoja. Nykyinen hetki korona-ajan jatkoksi on paljon pahempi. Sinällään töitä edelleen riittää mutta kaikki nousevat kustannukset vievät yhä isomman osan palkasta.
Missä on paremmin?