Lue keskustelun säännöt.
Olen 45v ja ekaa kertaa elämässäni tuntuu siltä, että elämä on ohi.
06.11.2022 |
Sanokaa mulle jotakin positiivista ja rohkaisevaa.
Kommentit (28)
Turhaa valitusta. Sitten saat ulista, kun olet väh. 85.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eipä tämä elämä niin hääppöistä toisaalta ole, ettäkö vanhenemisesta pitäisi panikoitua. Etenkin näinä aikoina. En minä ainakaan jaksais tätä patarointia ihan loputtomiin. Nuorena kaikki on yhtä epävarmuutta ja kaikki muka tapahtuu sitten joskus. Sitten 30+ tajuat, että no tätä samaa peetähän tämä homma on vuodesta toiseen, ja horisontti kääntyy niin päin, että mahikset oli ja meni. Sitä kultaista päivää ei koskaan tullut. Eikä se haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta eipä tämä elämä niin hääppöistä toisaalta ole, ettäkö vanhenemisesta pitäisi panikoitua. Etenkin näinä aikoina. En minä ainakaan jaksais tätä patarointia ihan loputtomiin. Nuorena kaikki on yhtä epävarmuutta ja kaikki muka tapahtuu sitten joskus. Sitten 30+ tajuat, että no tätä samaa peetähän tämä homma on vuodesta toiseen, ja horisontti kääntyy niin päin, että mahikset oli ja meni. Sitä kultaista päivää ei koskaan tullut. Eikä se haittaa.
Joo, nelikymppisenä tajusin, ettei sitä jotain "kultaista päivää" tule enkä tulekaan toteuttamaan täyttä potentiaaliani.
On ohi mutta ei se haittaa. Mukavaa vain olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin just tohvelit ja aamutakin. Ajattelin hiippailla näissä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ostin just tohvelit ja aamutakin. Ajattelin hiippailla näissä kotona.
Ai loppuelämän?
40 ja samat tuntemukset.