Lue keskustelun säännöt.
Te muut joilla on pikkulapsia, saatteko pidettyä kodin siistinä ja elämän muutenkin järjestyksessä? :/
06.11.2022 |
Mites te muut, koetteko, että arjen ja kodin hallinta onnistuu hyvin? Meillä on kotona aina kamala sotku ja kaaos, enkä vain tiedä, mistä repisin aikaa ja JAKSAMISTA kodin siivoukseen. Ja muutkin asiat rempallaan. Liikuntaa ei tule harrastettua läheskään tarpeeksi. Lapsille en jaksa järkätä kovin kummoista ohjelmaa. Ulkoikua, joskus hoploppia tms., lukemista. Sitten oikein uupuneena istutan ne vaan katsomaan telkkaria ja koen morkkista siitä...
Työt vie kaikki mehut ja viimeisillä voimilla sitä yrittää juuri ja juuri selvitä ruoasta ja kodinhoidosta. Koti sujuu monesti ihan minimitasolla. Oon yrittänyt panostaa jaksamista lisääviin seikkoihin, kuten yöuniin (laitteet pois riittävän ajoissa yms.) Ja silti aina tulee lisää kuormitusta. Urpot naapurit metelöivät yöllä tai muuta.
Vertaistukea? Neuvoja? Ihmettelen aina, miten muut pärjää. Että onko omissa arjenhallintataidoissa ja jaksamisessa ongelmaa, vai onko tämä yleistäkin.
Kommentit (20)
Kaikki on vähän heikunkeikun, mutta lapset ruokittu, hyvin nukkuneet ja onnelliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Priorisoi mikä oikeasti tärkeää?
Kun lapset on aikuisia, muistavatko he sitä kiilsikö tiskipöytä vai sen oliko vanhemmat läsnä?
Ohjelman ei tarvi olla kovin kummoista. Lukeminen on just hyvä. Kaikki ei jaksa sitäkään. Kunhan perustarpeet tulee täytettyä niin se riittää. Ole itsellesi armollinen. Jos poltat itsesi loppuun niin sitten se vasta huonosti menee. Ei kaikkea tarvi suorittaa.
Itse en ehdi liikkua juurikaan ja kotikin on usein melkoinen kaaos ja vaikka tunnenkin niistä syyllisyyttä niin tiedän rajani ja teen vain sen verran mihin tällä hetkellä kykenen.
Käytiin paljon ulkona erilaisissa tapahtumissa, näyttelyissä tms.
Koti säilyy siistinpänä kun siellä ei muhi 24/7.
Ihania kommentteja, kiitos, auttaa muistamaan että ei se oo niin justiinsa tiukan paikan tullen <3
Lapset on tosiaan hyvin ruokittu, hyvin nukkuneet, ja enimmän osan aikaa onnellisia. :) Sehän se on tärkeintä. Ja totta on myös se, että mikään siisteys ei ole loppuunpalamisen arvoista. Itselläni on vielä masennus-, trauma- ja burnout-taustaa, jotka vaikuttavat edelleen jaksamiseen.
Siivojaa ollaankin harkittu, mutta saa nähdä, miten hintojen nousun myötä rahat riittää enää. T. Suomen verotus ja pk-seudun poskettomat elinkustannukset :P
Jospa tää nyt taas tästä, vähän kerrallaan. Ja kyllä täällä sentään mahtuu ihan hyvin kävelemään, leikkimään yms. ja keittiö, veski jne. hygieniakohteet on aina huolella pesty.
ap
Lapsitalous missä ei ole sotkua niin siellä ei ole elämää.
Muista tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus kysymykseen: ei ole elämä koskaan järjestyksessä. Eikä se vessakaan ole aina niin siisti.
Siis lapset on päivät hoidossa ja mies sotkee sillä aikaa kotia vai miten ihmeessä teillä on sotkuista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis lapset on päivät hoidossa ja mies sotkee sillä aikaa kotia vai miten ihmeessä teillä on sotkuista?
En ole ap, mutta itse saan kyllä ihan vaikka aamulla sotkettua kodin. Sitäpä voi kummastella.
Sotkuista on, lelut levällään ja villakoirat juoksee nurkissa. Keittiössäkin tiskipöydät useimmin täynnä kuin tyhjänä, vaikka kone täytetään vähintään kerran päivässä. Joskus jaksaa siivota ja joskus ei. Riittää, että lapsilla on vaatetta ja ruokaa, eikä itsekään nälkiinny.
Ulkoillaan lasten kanssa ja joskus ulkoilen itse. Kun ovat päiväunilla, olisi aikaa siivota mutta oman jaksamisen vuoksi käytän sen vähäisen ajan mieluummin omiin juttuihin ja sitten kun mies on kotona, siivotaan jos siivotaan. Jos miestä ei kiinnosta, en minäkään vaivaudu yksinäni koko kodista huolehtimaan. niin likaista ei kuitenkaan ole, että ötökät tai rotat nurkissa juoksisi ja ettei kehtaisi (tuttuja) sisään päästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ihan järjestyksessä. Käydään molemmat töissä, toinen lapsi päivähoidossa, toinen eskarissa. Laitan ruuan kun päästään töistä, mies osallistuu myös kodin hoitoon ja lapset on opetettu pitämään omat huoneet siistinä. Ulkoiluun riittää aikaa, käyn myös yksinkin lenkillä tai naapurin rouvan kanssa. Elämä rullaa.
Olen sitä mieltä, ettei lapsille mitään ihmeellistä ohjelmaa edes tarvita. Paras lapsuusmuistoni on se, kun istuin äitini kanssa autossa kaupan parkkipaikalla syömässä prinssinakkeja ja karjalanpiirakoita :D Taustatietona se, että olen monilapsisesta perheestä ja musta oli ihanaa, että äitini oli siinä hetkessä mun kanssa kahdestaan eikä huomiota tarvinnut jakaa.
Kaaokseen auttaa parhaiten maltillinen tavaramäärä ja sellaiset säilytyspaikat joihin tavarat on helppo palauttaa. Ei siis mitään monimutkaisia kannellisia laatikoita, joihin käsiksi pääsemiseenkin vaaditaan jonkun muun tavaran siirtelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään näytä koti samalta kuin lapsettomana eikä myöskään liikunnalle ole tarpeeksi aikaa. Se täytynee vaan hyväksyä. Tai ainakaan itselläni supersiisti koti ei ole tärkeysjärjestyksessä ekana joten siitä joustan. Toinen on oma pukeutuminen, olen rääsyläinen kun aamulla jo joku sose on housuilla, en ehdi enkä viitsi pestä vaatteita sitä mukaa mitä likaantuvat. Liikuntaa yritän ympätä mahd paljon hyötyliikuntana, eli alle 4 km matkat yleensä kävellään vähintään toiseen suuntaan.
Tärkeintä mielestäni on yhdessäolo lasten kanssa ja toki perustarpeet. Meillä on aika tarkka päivärutiini milloin nukutaan, syödään , yms. Omaa jaksamistani tukee se että tehdään muutakin kun istutaan kotona. Siispä käydään lasten tapahtumissa ja ulkoillaan, tehdään retkiä metsään, kirjastoon, ihan vaikka kauppaan. Bussilla ajelu on 2v:n mielestä huusin hauskaa.
Tv:tä tuo vanhempi (2v) saa katsoa noin 2 x 20-30min päivässä. Yleensä aloitan sen vauvan päiväunien kanssa jolloin saa itse olla rauhassa hetken. Kirjoja luetaan todella paljon koska 2v on niihin hulluna. Siksi käydään viikottain kirjastossa koska en jaksa lukea niitä samoja kirjoja koko ajan.
Ja nyt kun luin aloituksen uudestaan niin huomasin että aphan on töissä. Kommentoin siis vähän aiheen vierestä. Nukkuminen tekisi selvästi hyvää itse kullekin :D t. 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä onnistuu, välillä ei, siivoojaa ei kehdata päästää siivoamaan pahimipia sotkuja ja vähemmästä ei viitsi maksaa. Lasuhan siitä varmaan tehdään tänä päivänä jos on koti siivoton... Lopulta on vaatinut melko äärimmäisiä järjestelyjä alkuperäisiin suunnitelmiin verrattuna saada meillä lapsiarki toimimaan paremmin parisuhdetta uhraamatta. Vietetään osa arjesta erillään, toinen vanhempi poissa kotoa (jokaisen mietittävä itse missä heillä mahdollista). Meillä vain vaikuttaa eri asiat jaksamiseen ym. Olemme ihan jakaneet päivät, jolloin toinen hoitaa lapset ja kodin eikä se yksin tunnut vaikealtakaan. Toisina päivinä toinen ja jonkin verran myös yhdessä. Viikonloput vietämme yhdessä ja järjestämme enemmän parisuhdeaikaa. Mä en vain kestä mitään miehen aamukiukkuja, lähinnä sellaisia tuhahduksia ja ärtymystä kun itselläni sujuu aamut muuten oikein hyvin. Mies taas laittaa lapset vuoroillaan aikaisin nukkumaan ja on aiemmin ärtynyt kun minun hommani tuppaavat venymään. Näin on oikein hyvä ja kotikin pysyy paremmin järjestyksessä kun riittää, että pakottaa itsensä. Ei tarvitse pakottaa toisiaan omiin tapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Välillä onnistuu, välillä ei, siivoojaa ei kehdata päästää siivoamaan pahimipia sotkuja ja vähemmästä ei viitsi maksaa. Lasuhan siitä varmaan tehdään tänä päivänä jos on koti siivoton... Lopulta on vaatinut melko äärimmäisiä järjestelyjä alkuperäisiin suunnitelmiin verrattuna saada meillä lapsiarki toimimaan paremmin parisuhdetta uhraamatta. Vietetään osa arjesta erillään, toinen vanhempi poissa kotoa (jokaisen mietittävä itse missä heillä mahdollista). Meillä vain vaikuttaa eri asiat jaksamiseen ym. Olemme ihan jakaneet päivät, jolloin toinen hoitaa lapset ja kodin eikä se yksin tunnut vaikealtakaan. Toisina päivinä toinen ja jonkin verran myös yhdessä. Viikonloput vietämme yhdessä ja järjestämme enemmän parisuhdeaikaa. Mä en vain kestä mitään miehen aamukiukkuja, lähinnä sellaisia tuhahduksia ja ärtymystä kun itselläni sujuu aamut muuten oikein hyvin. Mies taas laittaa lapset vuoroillaan aikaisin nukkumaan ja on aiemmin ärtynyt kun minun hommani tuppaavat venymään. Näin on oikein hyvä ja kotikin pysyy paremmin järjestyksessä kun riittää, että pakottaa itsensä. Ei tarvitse pakottaa toisiaan omiin tapoihin.
Tää on oikeastaan aika hyvä. Iso osa arjen kuormittavuutta tulee meillä erilaisista standardeista ja tavoista hoitaa asiat. Ollaan molemmat todettu, että yksin menee melkeinpä helpommin, sen kun tekee vaan, eikä tarvitse neuvotella ja ihmetellä. Meidän pitäisi varmaan saada arjen työnjakoa paremmin toimivaksi. -ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on vähän heikunkeikun, mutta lapset ruokittu, hyvin nukkuneet ja onnelliset.
Meilläkin huusholli pikkulapsien kanssa vähän vinksinvonksin. Tuoleista majoja, legoja lattiat piukassa, pilttiä ja liiskaantuneita leivänpaloja puhdistelen ehtiessäni. Kaksivuotias on hoksannut ruveta piilottelemaan aikuisten tavaroita, nelivuotias roikkuu verhoissa ja kiipeilee kissan raapimapuussa. Vaan ei hätää, pikkuisten elämänjälkiä nuo, en stressaa. Siivoan tärkeimmät ehtiessäni. Mies toki helppii. Tämä pikkulapsi-aika on lyhyt ja kaikessa kaaoksessaankin hellyttävä. Lapset ovat iloisia ja hyvinvoivia, samoin me vanhemmat. Pian koti on kliinisen siisti taas. Aika aikaa kutakin.
Kaikki turha tavara,vaate roina pois
Siivouspalvelu kerran viikossa. Robotti-imuri. Lapset kerää lelut lattioilta ennen sänkyyn menoa. 10 minsan pikajärjestely päivittäin niin paikat pysyy siistinä. Pyykkihelvetti on helpottanut kun päätin olla viikkaamatta lasten vaatteita. Niitä säilytetään nykyään laatikoissa, joihin puhtaat kamat voi vaan heittää.
Kaaoksen keskellä eletään, siivooja käy kerran viikossa.
Meillä kävi siivooja kahden viikon välein kun lapset oli pieniä.
Se auttoi pitämään peruspuhtauden yllä.
Leluja säännösteltiun niin että vain osa oli kerrallaan käytössä.