Miksi äitini ei kategorisesti halua puhua totta?

Meinasin sanoa että kysy siltä, mutta varmaan valehtelis vastaukseksi ettei valehtele :D

Idiotismi.

Jospa se on muistisairaus kuitenkin? Sitähän hävetään ja peitellään epätoivoisesti ja viimeiseen asti.

Juurikin näin. Ei myönnä edes vaikka jää kiinni. Olen alkanut miettiä, että onko joku Donald Trump syndrooma, vain luuserit puhuu totta, itse olen kovempi, tms ..

Minulla saman tapainen tilanne. Äiti kuulee ja ymmärtää asioita väärin joka päivä ja selittää niitä eteenpäin miten sattuu. Aina mietin että tekeekö sen tarkoituksella vai onko aivot jotenkin väärällä raiteella koko ajan.

Ihmetyttää ja välillä raivostuttaa kun tuntuu että hänellä on oma todellisuus johon on aina yrittänyt vetää mukaan, jo lapsena. Siitä on seurannut paljon hämmennystä kasvuiässä kun ei ole voinut tietää mikä on todellisuutta, on myös ollut vaikea uskoa että oma äiti valehtelee jatkuvasti asioita eikä ymmärrä miten paljon haittaa siitä on muille.

Mulla on samallainen sisko. Ei usko vaikka isketään todisteet nenän eteen. Saattaa paeta paikalta jos nostetaan esille häänen puhumansa epätotuudet.

Narsistisia piirteitä. Sanooko että sinä valehtelet?

Vierailija kirjoitti:

Minulla saman tapainen tilanne. Äiti kuulee ja ymmärtää asioita väärin joka päivä ja selittää niitä eteenpäin miten sattuu. Aina mietin että tekeekö sen tarkoituksella vai onko aivot jotenkin väärällä raiteella koko ajan.

Ihmetyttää ja välillä raivostuttaa kun tuntuu että hänellä on oma todellisuus johon on aina yrittänyt vetää mukaan, jo lapsena. Siitä on seurannut paljon hämmennystä kasvuiässä kun ei ole voinut tietää mikä on todellisuutta, on myös ollut vaikea uskoa että oma äiti valehtelee jatkuvasti asioita eikä ymmärrä miten paljon haittaa siitä on muille.

Nepsy?

Vierailija kirjoitti:

Minulla saman tapainen tilanne. Äiti kuulee ja ymmärtää asioita väärin joka päivä ja selittää niitä eteenpäin miten sattuu. Aina mietin että tekeekö sen tarkoituksella vai onko aivot jotenkin väärällä raiteella koko ajan.

Ihmetyttää ja välillä raivostuttaa kun tuntuu että hänellä on oma todellisuus johon on aina yrittänyt vetää mukaan, jo lapsena. Siitä on seurannut paljon hämmennystä kasvuiässä kun ei ole voinut tietää mikä on todellisuutta, on myös ollut vaikea uskoa että oma äiti valehtelee jatkuvasti asioita eikä ymmärrä miten paljon haittaa siitä on muille.

Minullakin on tällainen äiti. Ja kyse ei tosiaan ole mistään muistisairaudesta, koska hänkin oli tuollainen jo lapsuudessani.

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juurikin näin. Ei myönnä edes vaikka jää kiinni. Olen alkanut miettiä, että onko joku Donald Trump syndrooma, vain luuserit puhuu totta, itse olen kovempi, tms ..

Tässä voi olla totuuden siemen, että ei kannata olla koskaan rehellinen... mutta että se naispuolisella eli herkemmällä voi jatkua vanhuuteen asti on melkoinen saavutus. Missä omatunto silloin piilottelee?

Narsistilla on omantunnon paikalla musta aukko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juurikin näin. Ei myönnä edes vaikka jää kiinni. Olen alkanut miettiä, että onko joku Donald Trump syndrooma, vain luuserit puhuu totta, itse olen kovempi, tms ..

Tässä voi olla totuuden siemen, että ei kannata olla koskaan rehellinen... mutta että se naispuolisella eli herkemmällä voi jatkua vanhuuteen asti on melkoinen saavutus. Missä omatunto silloin piilottelee?

Ex-anoppi puhuu välillä puppua muka muodon vuoksi ja kohteliaisuudesta. Oikeasti huijaa luonnostaan, tavoittelee omaa etuaan.

Hän luottaa myös siihen, että lähipiiri osaa suodattaa ja väittää tarvittaessa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla saman tapainen tilanne. Äiti kuulee ja ymmärtää asioita väärin joka päivä ja selittää niitä eteenpäin miten sattuu. Aina mietin että tekeekö sen tarkoituksella vai onko aivot jotenkin väärällä raiteella koko ajan.

Ihmetyttää ja välillä raivostuttaa kun tuntuu että hänellä on oma todellisuus johon on aina yrittänyt vetää mukaan, jo lapsena. Siitä on seurannut paljon hämmennystä kasvuiässä kun ei ole voinut tietää mikä on todellisuutta, on myös ollut vaikea uskoa että oma äiti valehtelee jatkuvasti asioita eikä ymmärrä miten paljon haittaa siitä on muille.

Nepsy?

ADHD-äitini on käyttäytynyt usein näin.

En ole ap. Meidän äiti käy yksin lääkärin tai hoitajan vastaanotolla niin aina hänen suullisesti saamansa hoito-ohjeet on kuin satukirjasta napattuja, niitäkään hän ei voi ottaa vastaan totuudellisesti miten käypä hoito netissä kertoo. Jos mennään hänen omakannasta katsomaan niin silti uskoo niitä omia käsityksiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla saman tapainen tilanne. Äiti kuulee ja ymmärtää asioita väärin joka päivä ja selittää niitä eteenpäin miten sattuu. Aina mietin että tekeekö sen tarkoituksella vai onko aivot jotenkin väärällä raiteella koko ajan.

Ihmetyttää ja välillä raivostuttaa kun tuntuu että hänellä on oma todellisuus johon on aina yrittänyt vetää mukaan, jo lapsena. Siitä on seurannut paljon hämmennystä kasvuiässä kun ei ole voinut tietää mikä on todellisuutta, on myös ollut vaikea uskoa että oma äiti valehtelee jatkuvasti asioita eikä ymmärrä miten paljon haittaa siitä on muille.

Nepsy?

Tämä on hyvin mahdollista, hän on aina ollut sitä ja nyt on nepsymummo? Tuntuu oudolta koska jotenkin omaa äitiä on vaikea kyseenalaistaa noin syvälle menevästi. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Pelko ja kiltin tytön syndrooma. Ei osaa sanoa ei vaan keksii valheita, koska luulee, että on tilivelvollinen tuntemattomille turhan myyjille ja rahankerjääjille siitä ettei voi ostaa tai antaa rahaa. Sitten kun ei onnistu, joutuu valehtelemaan näistä turhista ostoksista ja rahan menetyksistä sitä ihmetteleville sukulaisilleen. Sen jälkeen koko elämä on yhtä valhetta ja ihme sepustuksia vanhoja valheita peitellessä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla saman tapainen tilanne. Äiti kuulee ja ymmärtää asioita väärin joka päivä ja selittää niitä eteenpäin miten sattuu. Aina mietin että tekeekö sen tarkoituksella vai onko aivot jotenkin väärällä raiteella koko ajan.

Ihmetyttää ja välillä raivostuttaa kun tuntuu että hänellä on oma todellisuus johon on aina yrittänyt vetää mukaan, jo lapsena. Siitä on seurannut paljon hämmennystä kasvuiässä kun ei ole voinut tietää mikä on todellisuutta, on myös ollut vaikea uskoa että oma äiti valehtelee jatkuvasti asioita eikä ymmärrä miten paljon haittaa siitä on muille.

Minullakin tällainen tilanne. On jotenkin huojentavaa kuulla, että en ole ainut. Meillä vielä lisänä se, että kontrolloi isää ja laittaa asioita hänen syyksi, vaikka olisi itse möhlinyt. Meni pitkään ennen kuin ymmärsin, että isäni ei ehkä ollutkaan oikeasti sanonut asioita, joita äitini väitti hänen sanoneen: saattaa esim. "ojentaa" minua jostain asiasta, mikä ei ole hänen mieleensä ja kertoo, että isäsi sanoi näin. Aivan käsittämätöntä toimintaa, en ikinä tiedä mikä on totta ja mikä ei, enkä sitä kuka sanoi mitä.

Jos kyseenalaistan millään tavalla, niin vaihtaa vaan puheenaihetta. Uskomatonta, miten joku voi elää noin. Onneksi olen jo vuosia sitten ottanut etäisyyttä oikein kunnolla. Joskus harvoin puhutaan puhelimessa, en enää lähde jankkaamaan asioista, vaan annan mennä toisesta korvasta ulos.

Joku pwrsoonallisuushäiriö. Äidilläni on harhaluuloisuushäiriö ja hänen "todellisuutdnsa" ja käsityksenä ovat todella outoja.

Tunnen kanssa tällaisia ihmisiä, ovat vaan patologisia valehtelijita! En muuta syytä ymmärrä? Ikävä koko ajan arvuutella, että mitä sieltä suusta nyt tulee

Vierailija kirjoitti:

Pelko ja kiltin tytön syndrooma. Ei osaa sanoa ei vaan keksii valheita, koska luulee, että on tilivelvollinen tuntemattomille turhan myyjille ja rahankerjääjille siitä ettei voi ostaa tai antaa rahaa. Sitten kun ei onnistu, joutuu valehtelemaan näistä turhista ostoksista ja rahan menetyksistä sitä ihmetteleville sukulaisilleen. Sen jälkeen koko elämä on yhtä valhetta ja ihme sepustuksia vanhoja valheita peitellessä.

Joo omalla äidilläni aina ollut ongelmia rajojen asettamisessa ja ein sanomisessa, on suorastaan antanut ihmisten pitää itseään kynnysmattona. Ja tietenkin minä perin tuon rajattomuuden ja olen joutunut opettelemaan yli 40-vuotiaana omia rajoja ja sen, että on ihan ok olla "itsekäs" ja sanoa ei, ja että en pysty koko maailmaa ja maailman yksinäisiä ja kurjia ihmisiä pelastamaan - eikä minulla ole mitään velvollisuutta siihen, vaan voin keskittyä ihan tähän omaan elämään ja omaan pärjäämiseen.

Onpa täällä taas asiantuntijoita, kun pystyy heti toteamaan aloittajan äidin kaikki sairausdiagnoosit.

Usein vanhan ihmisen vastaukset ovat tietyllä kaavalla opittuja, perustuu aikasempiin kokemuksiin.