Lue keskustelun säännöt.
Ikävä esikoisen vauva-aikaa
02.11.2022 |
En haikaile enää uutta vauvaa, mutta tänään tuli haikea olo. Olen iloinen seuratessani lapseni kasvua ja kehitystä. Hän on jo koululainen ja tänään olen miettinyt, mihin aika oikein on mennyt. Tuli yhtäkkiä ikävä niitä hitaita aamuja ilman arjen kiireitä, vaunulenkkejä, lounastreffejä ja muita samaan aikaan äitiyslomalla olevia, muskaria ja vauvauintia.
Haikeus ja ilo. Olen saanut kokea tämän kaiken. Mutta miksi olo on niin haikea. Kirjoittaessani kyynel valuu silmästä.
Kommentit (25)
Äitiysloma oli ihanaa aikaa. Ja se kotoilu sopi minulle hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista! Olen nimittäin meinannut tehdä aloituksen, että minulle on tullut lapseni kasvaessa kammo kaikkia vauva- ja taaperojuttuja kohtaan. Se on kummallista, koska muistan nuo ajat ihanina, lapsi oli helppo ja nukkui hyvin, ja mielestäni osasin nauttia siitä ajasta. Lenkkeilin ja kiertelin kaupungilla, lojuin sohvalla imetämässä ja katsomassa sarjoja, käytiin juuri muskarit ja vauvauinnit jne.
Mutta nyt jos näen vaikka vaippa- tai turvaistuin- tai maissinaksumainoksia, tulee oikein sellainen puistatus. Että LUOJAN KIITOS ei tarvita noita enää. Vaikka silloin kun tarvittiin, en suhtautunut niihin mitenkään negatiivisesti.
Tosin kyllä minusta tämä ison lapsen äitiys on paljon hauskempaa. Lapsi on nyt 10-vuotias ja fiksu ja hauska ja maailman parasta seuraa.
Jep samaistun.
Aika menee vain niin älyttömän nopeasti
Sinulla ei taida olla omaa elämää.
Onneksi on hyvät muistot. Joillain vauva-aika on niin kamalaa, että parempi kun ei muista mitään.