Onko sinulla sukupuoli-identiteettiä?

Ei ole lainkaan identiteettiä. Vaikeuttaa elämää siten että kun olisi järkevää puolustaa itseään niin minulla ei nouse mitään tarvetta siihen, koska se identiteetti puuttuu.

Olen biologinen nainen. Suuntautumiseltani olen enimmäkseen hetero.

Persoonastani johtuen minut mielletään androgyyniksi ja kuvitellaan olevan homoseksuaali.

Eipä juuri. Ehkä joskus murrosiässä oli, kun ne naisen muodot vasta kehittyi ja seurustelu- ja sukupuolielämän aloittaminen oli iso juttu. Silloin hyvinkin usein tiedostin itseni nimenomaan naisena, erityisesti naisellisten ruumiinpiirteiden kautta. Olin aika nätti ja sain paljon huomiota ulkonäöstäni, ehkä siksi. 

Sittemmin ei sitä omaa ulkonäköä ja kehoa ole tullut juurikaan mietittyä eikä se ole merkittävä osa identiteettiäni. Olen nainen, hetero, enkä haluaisi erityisesti olla mitään muuta, ja pukeudunkin biologisen sukupuoleni mukaan, mutta harvoinpa minä edes erityisesti muistan että olen nainen. Olen erittäin miesvaltaisella insinöörialalla mutta en koe mitenkään töissä itseäni erilaiseksi biologisen sukupuoleni takia. Eikä ne kollegatkaan selvästi koe, ihan yhtä lailla mulle jutellaan samoista asioista kuin muille miehille ja samoihin hommiin pyydetään. Ainoastaan jos on saunailtoja, silloin muistan että enpä taidakaan mennä työkaverreiden kanssa saunaan, koska eri sukupuoli. 

Iän myötä yhä enemmän identiteettini on sitoutunut henkisiin ominaisuuksiini kuten aatemaailmaan, moraaliin ja arvoihin, taitoihini ja kykyihini kuin kehoon yleensäkään. Siis toki ne henkiset ominaisuudetkin on kehollisia erityisesti aivot niitä tuottaa, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan - naiselilnen keho ei ole enää oleellinen osa sisäistä identiteettiäni. Uskon että voisin elää ihan tyytyväisenä myös miehen kehossa, jos sama sisäinen olemus voitaisiin sellaiseen jotenkin siirtää.

Ei ole. Olen biologisesti nainen, mutta siitä on haittaa esimerkiksi työelämässä.

Yleensä jos ei tunnu miltään niin silloin se oma identiteetti ja biologinen sukupuoli ovat sopusoinnussa keskenään. Ei sen siis kuulu normaalisti tuntuakaan miltään.

Jos taas ne ovat ristiriidassa niin sen kyllä huomaa taatusti.

Nainen olen ja aina ihastunut vain miespuolisiin (4-vuotiaana eka ihastus, joten asia oli selvää pässinlihaa jo silloin). Selkeä hetero, mutta selvää kallistumista demiseksuaalisuuteen. Tästä aika tavanomaisesta seksuaalisuudesta huolimatta kova viehtymys lukea ja kirjoittaa miesten välisestä romantiikasta ja erotiikasta.

Munat on ja se riittää, ei tarvitse asiaa sen enempää pahkuloida.

Olen mies, enkä ajattele sukupuoltani identiteetin kautta vaan elän ja koen ihan luonnollisesti. Identiteetti on pikemminkin se että kuka minä olen, ei se että mikä minä olen. Hormonitkin meitä ohjailevat hyvin pitkälle.

En tiedä kuvittelevatko nämä poikkeavat henkilöt sitten, että tavan miehet ja naiset ajattelevat koko ajan sukupuoli-identiteettiään, että olenpa tässä nyt mies/nainen kun menen kauppaan.

Olen nainen ja elän elämääni tyylilläni.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jos ei tunnu miltään niin silloin se oma identiteetti ja biologinen sukupuoli ovat sopusoinnussa keskenään. Ei sen siis kuulu normaalisti tuntuakaan miltään.

Jos taas ne ovat ristiriidassa niin sen kyllä huomaa taatusti.

Niin, mutta tarkoittaako se siis sitä, että minulla kuitenkin on sukupuoli-identiteetti eli kaikilla on semmoinen? Vai heillä vain keillä on sukupuoliristiriita? Esim. en tunne olevani ihminen, mutten mikään mukaan laji, joten olenko laji-identiteetiltäni ihminen vai onko se ihan vain fakta eikä mikään identiteetti..?

En ole koskaan edes ajatellut mitään sukupuoli-identiteettejä.

Itse olen nainen eikä ole koskaan tarvinnut kyseenalaistaa omaa sukupuolta.

Identiteettini on ihminen.

Tajusin aika myöhäisessä vaiheessa, että siinä on jotain outoa. Muiden mielestä siis, ei omasta.

En ainakaan tiedä että minulla olisi sellainen enkä tiedä miten se ilmenisi. Mutta ainakaan minulla ei ole aistia joka ilmaisisi kumpaa, tai mitä niistä heh heh, sukupuolta olen. Enkä usko että sellaista olisi yhdelläkään ihmisellä.

Olen fyysisesti ja biologisesti mies, mutta en tunne kuuluvani mihinkään sukupuoleen. Olen mielestäni vain ihminen ilman sukupuolta. Ehkä parhaiten minun sukupuoli-identiteettiä kuvaa täydellisesti ihminen ilman sukupuolta.

Olen ensisijaiseti ihminen ja toiseksi nainen. Identifioin itseni ihan selkeästi naiseksi. En ole tekohärpäkeihmisiä, eli naisellisuus ei ole päälle liimattua. En ole erityisen feminiininen jos ajatellaan kaunispiirteistä peppua heiluttavaa stereotypiaa. Teen "miesten" hommia, joita pidän ihan normaalina hommina sukupuolesta riippumatta. Vahvasti nainen.