Elämäsi pahin vaaratilanne?

Vierailija kirjoitti:

Sain lenkkipolulla yhtäkkiä kovan iskun takaraivoon ja taju pois. Onneksi siellä liikkuu muitakin ja soittivat ambulanssin. Varas vei puhelimen ja kuulokkeet ja kellon. Rosvo ei vaan tajunnut sitä, että voin seurata laitteita padilta. Vaimo antoi padin poliisille ja tekijä jäi kiinni samana iltana. Enpä ollut yllättynyt tekijästä. Ei edes lenkinllä saa olla rauhassa.

Ilman kuulokkeita voi olla tylsempi juosta, mutta kuulee esim askelet takana. Ja muut ympäristön äänet.

Hotellini vieressä oli pommi-isku

Sain kuulla, että oma lapseni on kuollut ja ajoin itse 400 km matkan kotiin. En muista matkasta mitään mutta ihme, että selvisin hengissä.

Minut väärinsukupuolitettiin yliopiston luennolla

Vierailija kirjoitti:

Minut väärinsukupuolitettiin yliopiston luennolla

Lol

Kiireellisessä sektiossa repesi lantiovaltimo. eihän se kauaa vuotanut, mutta se on varmaan isoin läheltä piti juttu. Eli aika rauhallisesti tässä on tullut elettyä...

Olin moottoripyörällä liikkeellä, kun vastaantuleva autoilija keskittyi ennemmin kännykkäänsä ja ajoi suoraan minun kaistalle. Onneksi ehdin väistää.

Vierailija kirjoitti:

15-vuotiaana tyttönä olin ilman vanhempieni lupaa ystävieni kanssa myöhään illalla ulkona keskustassa. Jossain kohtaa tiemme erkanivat ja kävelin yksin keskustan kaduilla. Vastaan tuli mies joka tuli juttelemaan minulle. Ja jostain syystä päädyin tämän miehen luokse joka asui lähellä keskustaa. Siellä istuin miehen olohuoneen sohvalla ja mies jutteli kaikenlaista. Hän oli outo vähän ahdistava. Katsoi suurilla silmillään ja hänen katseensa haparoi mihin sattuu. ja muutenkin hänen olemuksensa ei ollut normaali. Puhui paljon ja nopeasti hyvä kun hän ehti hengittää välillä. Vaistoni sanoi että kaikki ei ole nyt ihan ok. Jossain kohtaa sanoin että minun täytyy nyt lähteä kotiin. Mies oli pettynyt mutta saattoi minut sitten rapun ulko ovelle asti. Sykkeeni laski vasta kun pääsin ulos muiden ihmisten sekaan.

Tästä muistin melkein 25v takaisen tapahtuman. OIin juuri riidellyt exän kanssa tosi kovasti ja kadulla minulle jutteli erittäin mukava nuori mies. Jotenkin juttu meni siihen, että hän halusi tehdä minulle kuskusta, koska en ollut koskaan sitä maistanut. Olin niin suutuksissa exälle, että menin tämän miehen mukana hänen kotiinsa. Vieras mies ja olin yksin siellä. Minut pelasti luultavasti se, että kerroin harrastavani karatea (en harrastanut, mutta tuli sellainen intuitio että nyt on päästävä pois). Kysyi olenko pitkään harrastanut sitä ja sanoin että keväällä on mustan vyön koe tähtäimessä. Teki varmaan pikaisen riskiarvion. Tuon jälkeen sanoin että onpas aika kulunut, valitettavasti unohdin että anoppi tulee kylään ja minun on ihan pakko poistua nyt että ehdin kotiin ajoissa.  

Juoksin lapsena bussipysäkille kadun yli ja liukastuin maahan - suoraan pysäkille jarruttavan bussin eteen.

Pari kertaa on käynyt pitkän työpäivän jälkeen niin, että olen ajanut totaalisen ajatuksissani ja päätynyt kotiin ilman minkäänlaista muistikuvaa matkasta. Tarkoitan, että minulla ei ole mitään käsitystä siitä miten olen edes päässyt kotiin asti. 

Vanhemmilla maatila, joten lapsena tietenkin tuli autettua töissä ja leikittyä muuten vaan navetassa.

Lantakaivo oli tukossa ja isä yritti aukaista sitä ottamalla ritilän pois ja laittamalla vesiletkun päälle jotta tukos lähtisi liikkeelle.

Leikittiin siskon kanssa, enkä huomannut että ritilä oli otettu pois paikaltaan, joten maa hävisi yhtäkkiä jalkojen alta. Sain viereisestä ritilästä ihmeen kaupalla kiinni ilmasta, sisko lähti isän hakemaan apuun. Siinä yhden käden varassa hetken roikuin kunnes isä tuli nostamaan ylös, otti vesiletkun pois ja ritilä takaisin paikalleen. Kaivo on 3 metriä syvä, joten sinne olisin suoraan sanottuna paskaan hukkunut jos en olisi mistään saanut kiinni.

Olin tuolloin noin 4 - 5-vuotias. Isä ei onneksi kaukana ollut, teki muita töitä navetan sisällä.

Nokkakolari oli niin lähellä, että minun auton kuskin puoleinen peili ja vastaantulevan auton peili osuivat yhteen. Tie, jossa tämä tapahtui oli kapea, mäkinen ja mutkainen ja oli talvi. Tiellä oli kuitenkin 80km/h rahoitus vaikka oli niin huono tie.

Lapsena olin hyvän kaverini kanssa leikkimässä kahdestaan meidän koti pihalla, olimme naapureita. Minä olin 7v ja kaverini 8v. Pihaamme ilmestyi yhtäkkiä kaksi teini ikäistä nuorta tyttöä. Tulivat juttelemaan meille ja ehdotti että voisimme mennä heidän luokse. Ja niinhän me sitten mentiin. Siellä seistä kökötimme heidän eteisessä ja nämä teini tytöt kuiskivat ja hihittivät keskenään. He pyysivät meitä olohuoneeseen istumaan ja en muista enää mitä tapahtui tai mitä juttelimme. Mutta sen muistan että jomman kumman teini tytön vanhemmat tuli kotiin ja hämmentyneenä kyseli keitä nämä kaksi pientä tyttöä on (minä ja kaverini)? Toinen teini selitti vanhemmille että "Ne asuu tossa lähellä, pyysin ne meille." Hänen vanhemmat kysyivät meiltä onko meillä vanhempien lupa olla täällä? Vastasimme että ei ole eikä oltais saatu lähteä omasta pihasta mihinkään. Ne vanhemmat rupes huutamaan sille teini tytölle ja tämä teini kehotti minua ja kaveriani lähtemään. Olimme loppujen lopuksi ollut pihaltamme poissa melkein kolme tuntia. Kun saavuimme kotipihalle oli siellä minun vanhemmat ja kaverini vanhemmat aivan hädissään ja vaativat selityksen missä olimme. Äiti sano että oli jo seuraavaksi soittamassa poliisille.

Auton renkaat vaihdettiin talvirenkaisiin rengasliikkeessä. Ne eivät olleet kunnolla kiinni ja toinen eturengas oli irrota moottoritiellä. Poikani olivat autossa mukana.

Lisääää

Nuorempana harrastin ratsastusta ja siinä oli vaaratilanteita, hevoset pillastuivat, tipuin selästä ja kerran hevonen kääntyi päälleni, kaaduin maahan ja hevonen käveli ylitse. Kaikesta selvisin säikähdyksellä ja joskus mustelmilla. Siihen aikaan niillä talleilla missä kävin annettiin nuorten ja kokemattomien harrastajien käsitellä vaativia hevosia, mennä maastoon ratsastamaan yksinään ja tehdä ties mitä vaarallista ja ihme kyllä mitään kovin vakavaa ei tapahtunut vaikka olisi voinut.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena olin hyvän kaverini kanssa leikkimässä kahdestaan meidän koti pihalla, olimme naapureita. Minä olin 7v ja kaverini 8v. Pihaamme ilmestyi yhtäkkiä kaksi teini ikäistä nuorta tyttöä. Tulivat juttelemaan meille ja ehdotti että voisimme mennä heidän luokse. Ja niinhän me sitten mentiin. Siellä seistä kökötimme heidän eteisessä ja nämä teini tytöt kuiskivat ja hihittivät keskenään. He pyysivät meitä olohuoneeseen istumaan ja en muista enää mitä tapahtui tai mitä juttelimme. Mutta sen muistan että jomman kumman teini tytön vanhemmat tuli kotiin ja hämmentyneenä kyseli keitä nämä kaksi pientä tyttöä on (minä ja kaverini)? Toinen teini selitti vanhemmille että "Ne asuu tossa lähellä, pyysin ne meille." Hänen vanhemmat kysyivät meiltä onko meillä vanhempien lupa olla täällä? Vastasimme että ei ole eikä oltais saatu lähteä omasta pihasta mihinkään. Ne vanhemmat rupes huutamaan sille teini tytölle ja tämä teini kehotti minua ja kaveriani lähtemään. Olimme loppujen lopuksi ollut pihaltamme poissa melkein kolme tuntia. Kun saavuimme kotipihalle oli siellä minun vanhemmat ja kaverini vanhemmat aivan hädissään ja vaativat selityksen missä olimme. Äiti sano että oli jo seuraavaksi soittamassa poliisille.

No tämä ei vastannut oikein otsikkoa. Olitte kolme tuntia, eikä mitään tapahtunut?