Lapsen luokkakaverin äiti haluaa aina hoitaa lasten kärhämät aikuisten kesken, phuuh

Lasten pitää oppia ratkomaan konflikteja itsekin. Jos aikuiset aina hoitavat kaikki ongelmatilanteet, niin lapset eivät pääse kehittymään ja kasvamaan, ja tuloksena on sosiaalisesti kyvyttömiä aikuisia. Aikuisen tehtävänä on opettaa lapselle miten ristiriitatilanteet selvitetään ja sen jälkeen lapsi alkaa itse ratkomaan niitä tilanteita.

Kasvatustieteilijän ajatuksia

Vierailija kirjoitti:

Lasten pitää oppia ratkomaan konflikteja itsekin. Jos aikuiset aina hoitavat kaikki ongelmatilanteet, niin lapset eivät pääse kehittymään ja kasvamaan, ja tuloksena on sosiaalisesti kyvyttömiä aikuisia. Aikuisen tehtävänä on opettaa lapselle miten ristiriitatilanteet selvitetään ja sen jälkeen lapsi alkaa itse ratkomaan niitä tilanteita.

Kasvatustieteilijän ajatuksia

Töniminen on kuitenkin sellaista, ettei siinä ole kyse mistään pienestä konfliktista, eikä se ole jonkun toisen lapsen tehtävä opettaa sille tönijälle, ettei sellaista saa tehdä. En yhtään ihmettele, että kiusaaminen on niin suuri ongelma, kun kasvatustieteilijöiden asenne on tuo.

Siis tuohan on ihan täysin vapaata kasvatusta ja sitä tönijää tuossa pitäisi kasvattaa, eikä sitä uhria. Vierittää nyt vastuu kiusaamisen uhrille ja vielä kritisoida uhrin äitiä, joka vaatii aikuisia laittamaan ruotuun se ilmeisesti pitkään jatkunutta kiusaamista harjoittava penska.

Ilmeisesti sinuakin, kasvatustieteilijä, saa tulla tönimään ja on sitten ihan sun omalla vastuulla selvittää asia tönijän kanssa? Mitä työkaluja sinulla on selvittää asiaa ja kiinnostaisiko sinua edes alkaa valistaa sitä tönijää? Itse ainakin tekisin vain rikosilmoituksen, ja niin sen koululaisen vanhemmankin kannattaa tehdä, jos koululta ei ollenkaan oteta asiaa hoidettavaksi.

Voi sitten sen tönijän vanhemmat miettiä, että onko kiva saada se lasuasiakkuus ja jos oikein jatkuvaa väkivaltaa harjoittaa, niin tosiaan saa sen lapsen antaa huostaankin sitten, kuten joku ketjussa kertoikin. Että olisko vaan kannattanut opettaa se lapsi olemaan tönimättä, eikä vierittää vastuuta uhrin, eli toisen lapsen, niskoille.

Kannattaa keskustella oman lapsen kanssa säännöllisesti ja opettaa hänelle selviytymiskeinoja. Eli jutella siitä, mitä tulee tehdä, jos joku tönii sinua jne. Tällä tavalla olen kasvattanut kaksi lasta aikuiseksi. Olen ollut yhteydessä kouluun kiusaamisesta vain kerran ja silloin koululla järjestettiin tapaaminen, jossa oli huoltajat ja rehtorikin paikalla. Tämän jälkeen tilanne rauhottui. Kerran olen ollut yhteydessä lapseni kaverin äitiin, kun lapseni kertoi toistuvasti tönimisestä jne. Asia selvisi sillä. Tämä jutteli oman lapsensa kanssa kotona.

Vanhemman tehtävä on auttaa lapsiaan pärjäämään maailmassa. Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä. Niitä voi opettaa. Erilaisista tapahtumista voi kotona keskustella ja miettiä mikä on oikein ja mikä väärin. Olen neuvonut omia lapsiani myös puuttumaan siihen, jos joku muu joutuu vääryyden kohteeksi. Ja myös olen neuvonut ottamaan mukaan porukkaan yksin jäävät. Ovat nyt fiksuja aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keskustella oman lapsen kanssa säännöllisesti ja opettaa hänelle selviytymiskeinoja. Eli jutella siitä, mitä tulee tehdä, jos joku tönii sinua jne. Tällä tavalla olen kasvattanut kaksi lasta aikuiseksi. Olen ollut yhteydessä kouluun kiusaamisesta vain kerran ja silloin koululla järjestettiin tapaaminen, jossa oli huoltajat ja rehtorikin paikalla. Tämän jälkeen tilanne rauhottui. Kerran olen ollut yhteydessä lapseni kaverin äitiin, kun lapseni kertoi toistuvasti tönimisestä jne. Asia selvisi sillä. Tämä jutteli oman lapsensa kanssa kotona.

Vanhemman tehtävä on auttaa lapsiaan pärjäämään maailmassa. Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä. Niitä voi opettaa. Erilaisista tapahtumista voi kotona keskustella ja miettiä mikä on oikein ja mikä väärin. Olen neuvonut omia lapsiani myös puuttumaan siihen, jos joku muu joutuu vääryyden kohteeksi. Ja myös olen neuvonut ottamaan mukaan porukkaan yksin jäävät. Ovat nyt fiksuja aikuisia.

Täällä kuitenkin kymmenet ovat yläpeukuttaneet sitä, että jos toisen lapsen vanhempi soittaa ja pyytää keskustelemaan lapsen kanssa lapsensa tekemästä tönimisestä, ei sen tönijän vanhemman tarvitse korvaansa lotkauttaa, ja voi vaan vinkua, että onpa ärsyttävä tuo tönityksi tulleen äiti.

Ei voi kuin ihmetellä ihmisten suhtautumista. Suurin osa siis ei ilmeisesti todellakaan käy tuollaisia keskusteluja lastensa kanssa, eivätkä ohjaa lapsen käytöksen kehitystä mitenkään muuten kuin huonolla esimerkillä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten pitää oppia ratkomaan konflikteja itsekin. Jos aikuiset aina hoitavat kaikki ongelmatilanteet, niin lapset eivät pääse kehittymään ja kasvamaan, ja tuloksena on sosiaalisesti kyvyttömiä aikuisia. Aikuisen tehtävänä on opettaa lapselle miten ristiriitatilanteet selvitetään ja sen jälkeen lapsi alkaa itse ratkomaan niitä tilanteita.

Kasvatustieteilijän ajatuksia

Miten ne niitä keskenään ratkoo, kun taidot on tuolla tasolla että tönitään muita? Kyllä ihan selvästi vielä tarvitaan aikuista kertomaan miten toimia. 

Tosin moni aikuinen tässä ketjussa on sellainen, että ei näe ongelmaa. Eli toistan, miten ne lapset oppivat, kun aikuinen siellä kotona ei myöskään osaa? Ei edes näe väärää aloituksen tönimisissä? 

Omille pojille tolkutan että toiseen ei käydä käsiksi. Ei poikiin eikä tyttöihin, mutta etenkään tyttöihin ei. Pojat ei ymmärrä vielä naisen ja miehen välistä "dynamiikkaa", joten sanon pojille syyksi että koska teistä kasvaa vahvempia kuin yhdestäkään tytöstä, niin te opettelette sen jo nyt, että voimaa ei käytetä kehenkään. Ei tönitä, tuupita, lyödä, tökitä, mitään. Ketään ei pakoteta tai painosteta.

Voimakkaampi voi tehdä tosi pahasti toiselle, pelkällä tönäisyllä voi olla vakavat seuraukset. 

Sama koskee henkistä väkivaltaa eli kiusaamista, nimittelyä, mielen pahoittamista. 

Olen itse pari kertaa pahoitellut toisen lapsen vanhemmalle viestillä, kun koulussa on tapahtunut kärhämää. Pari kertaa on myös meille päin tullut pahoittelua toisen lapsen vanhemmalta. 

Yhden lapsen vanhemmat eivät ole koskaan mitään viestittäneet, vaikka lapsensa on lyönyt meidän lasta. Antaahan se sellaisen kuvan, että heidän mielestään ei mitään väärää ole tapahtunut. 

Niin se minusta kuuluu mennä että vanhemmat nimenomaan kasvattaa, eikä niin että vain opettajat.

Vaikka asia olisi koulussa hoidettu, mutta jos se on iso asia niin että sielläkin on opettaja tarvittu väliin, asia otetaan esiin vielä kotonakin. 

Sitä ei paineta villaisella kotona. 

Ja meillä on hirveän impulsiivinen yksi lapsista. Ehkä näitä kasvatuskeskusteluita tulee käytyä enemmän ja mietittyä seurauksia ja muuta enemmän, kun lapselle on riskikäytöstä jo. Ei tulisi mieleenikään painaa villaisella edes jotain tönimistä ja mielen pahoittamista. 

Juurisyy ärsytykseen ei ole se toisen lapsen äiti, vaan oman lapsen tönimiset. 

Meillä on ekaluokkalainen joka kertoo, että opettajat tai koulunkäyntiavustajat ei näe kaikkea mitä koulussa tapahtuu. Lapsi oli saanut muutama viikko sitten aivan yllättäen nyrkistä vatsaansa. Opettaja ei nähnyt, eikä lapsi uskaltanut mennä kertomaan (olivat juuri lähdössä pihasta jonnekin ja sählinki oli sen mukainen). 

Todellakin otin yhteyttä lyöneen pojan vanhempiin ja kerroin, mitä oli tapahtunut. 

En voi sietää sitä, että joidenkin mielestä lapset voi töniä, läpsiä ja lyödä menemään ja että sellaiset muka pystytään kaikki koulussa selvittämään. 

Ei kiinnosta pätkän vertaa, mitä tällaisen lapsen vanhemmat minusta ajattelee. 

Kai te tönijöitten vanhemmat ymmärrätte, että te olette oikeastaan tosi ihanteellisessa tilanteessa ja asemassa juuri nyt, kun tönittyjen vanhemmat soittelevat teille.

Lapsenne kasvavat isoiksi. Jossain vaiheessa teidän ei ole enää mahdollista kasvattaa heitä. Sen jälkeen he tönittyään kantavat itse eskalaation seuraukset: joko joutuvat raastupaan tai ottavat itse pataansa.

Huomaatteko miten ap on epävarma, eli ei suhtaudu itsevarmasti tuollaisen äidin yhteydenottoihin? Tyyliin, "onpa kurjaa, kun tällä on paha mieli, vaikka ongelma onkin hänen päässään" ja kohauta olkiaan ja toimi sen ajatuksen mukaan.

En tiedä aapeen tapauksesta, mikä on sitten totuus.

Mutta meillä oli vähän sama joskus ala-asteella. Yhden lapsen vanhemmat ottivat aina heti välittömästi yhteyttä, kun kokoivat, että heidän lastaan on kiusattu, meille soittivat kaksi kertaa.

Hassuinta tässä oli se, että asiaa hetken kun oli puitu, selvisi ekassa tapauksessa, että heidän lapsi oli tulkinnut sanomisen väärin ("kiusatun" lapsen oma sisarus sivusta oikaisi asian) ja toisella kertaa syytettiin eri asiasta ja tässäkin jälleen kerran selvisi, että heidän oma lapsi oli aloittanut härnäämisen ja meidän lapsi oli vastannut samalla tavalla. Vanhemmat toki kimpaantuivat lapsensa valehtelusta, mutta suotavaa olisi tietysti ollut, että olisivat pahoitelleet lapselleni tilannetta. Varsinkin ekalla kerralla lapsi oli erittäin hämmentynyt syytöksistä, kun toinen oli kääntänyt hänen sanomisensa päälaelleen. Onneksi tosiaan tuossa oli tuon toisen sisarus kuullut puheet ja sanoi vanhemmilleen, ettei meidän lapsi ollut todellakaan niin sanonut.

Kiusaamistahan ei missään nimessä pidä hyväksyä ja aina pitäisi yrittää tarkalla korvalla saada selville, mistä oikein milloinkin on ollut kyse. Mutta pitää muistaa myös, että toiset saattavat olla superloukkaantuvia ja vaikka miten asetat sanasi, toinen ottas itseensä.

Meillä oli tälläinen töissä ja voin sanoa, että hankalaa oli. Tämä oli itse herkästi muita arvostelemassa, mutta annas olla, jos vain milliäkään käsitti, että joku arvostelee häntä, niin kyllä tuli rutinaa ja itkua, kuinka häntä kiusataan.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä aapeen tapauksesta, mikä on sitten totuus.

Mutta meillä oli vähän sama joskus ala-asteella. Yhden lapsen vanhemmat ottivat aina heti välittömästi yhteyttä, kun kokoivat, että heidän lastaan on kiusattu, meille soittivat kaksi kertaa.

Hassuinta tässä oli se, että asiaa hetken kun oli puitu, selvisi ekassa tapauksessa, että heidän lapsi oli tulkinnut sanomisen väärin ("kiusatun" lapsen oma sisarus sivusta oikaisi asian) ja toisella kertaa syytettiin eri asiasta ja tässäkin jälleen kerran selvisi, että heidän oma lapsi oli aloittanut härnäämisen ja meidän lapsi oli vastannut samalla tavalla. Vanhemmat toki kimpaantuivat lapsensa valehtelusta, mutta suotavaa olisi tietysti ollut, että olisivat pahoitelleet lapselleni tilannetta. Varsinkin ekalla kerralla lapsi oli erittäin hämmentynyt syytöksistä, kun toinen oli kääntänyt hänen sanomisensa päälaelleen. Onneksi tosiaan tuossa oli tuon toisen sisarus kuullut puheet ja sanoi vanhemmilleen, ettei meidän lapsi ollut todellakaan niin sanonut.

Kiusaamistahan ei missään nimessä pidä hyväksyä ja aina pitäisi yrittää tarkalla korvalla saada selville, mistä oikein milloinkin on ollut kyse. Mutta pitää muistaa myös, että toiset saattavat olla superloukkaantuvia ja vaikka miten asetat sanasi, toinen ottas itseensä.

Meillä oli tälläinen töissä ja voin sanoa, että hankalaa oli. Tämä oli itse herkästi muita arvostelemassa, mutta annas olla, jos vain milliäkään käsitti, että joku arvostelee häntä, niin kyllä tuli rutinaa ja itkua, kuinka häntä kiusataan.

Lapset tekee tällaista. Ihan jo päiväkoti-ikäiset. Otetaan yksi silmätikuksi, ärsytetään sitä, ja kun se huitaisee takaisin, niin suureen ääneen huudetaan aikuiset paikalle. 

Aikuisten pitää olla oikeasti tarkkana, kuka teki mitä, ja tarkkana myös, ettei kukaan ryhmässä joudu syntipukiksi. Lapset todellakin käyttää sitä hyväkseen. 

Ilmiö on jokaikiselle ammattikasvattajalle tuttu mutta kaikki vanhemmat ei varmaan ole tietoisia. Jos ei ole seuraillut isomman lapsiporukan toimintaa pidempään, niin sitä ei tiedäkään miten yleistä se on. 

Olen syntynyt 70-luvulla ja omina kouluaikoinani lapset todellakin selvittivät välinsä keskenään. Sillä seurauksella, että luokassa oli pomot ja alamaiset. Aikuiset eivät puuttuneet fyysiseenkään kiusaamiseen ellei se häirinnyt heitä tai roiskuva veri tahrinut heidän vaatteitaan. Olen tosiaan sillä tavalla kummallinen ihminen edelleenkin, että todellakin pahoitan mieleni, jos joku tönii minua tahallaan. Se toisen lapsen äiti ottaa yhteyttä kerta toisensa jälkeen siksi, että asia ei ole korjaantunut. Jokaiseen, ihan jokaiseen tahallaan tönimiseen ym. pitää puuttua, vahingot ovat asia erikseen.