Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa (=antakaa voimia tehdä oikea ratkaisu), pitkä sepustus
04.11.2006 |
Olen nyt kolmatta iltaa lasten kanssa kotona yksin. mies oli sovitusti torstaina ulkona, eilen oli semmoiset " edustusjuhlat" , joihin ei halunnut mennä, mutta pomonsa sinne lähetti, lähtikin kyllä sitten aikansa jahkailtuaan taksilla eli arvasin jäävän ryyppäämään.
Tästä suutuin melko lailla, aamulla sen osoitin ja mies suuttui tietysti siitä minulle ja häipyi (ryyppäämään tietysti).
Mies käy joka viikko kapakassa, ennen vanhaan oli yleensä myös toisen päivän, valehteli aina meille että käy kioskilla ja häipyi. :(
Tästä on nyt päässyt eroon eli tämä kolmen päivän putki on nykyään harvinakista, viimelsi hävisi pariksi päiväksi kesällä. Minulla on tapana itkeä (nytkin) koko se päivä jos mies häipyy sanomatta minnekään ja kiukutella lapsille. Huudan heille ja komennan ai´van turhista pikku asioista. pyydän tätä sitten monet kerrat anteeksi :(
Olemme kerran asuneet erossa vähän aikaa, mutta palasimme yhteen.
Ongelmana on se ettei minulla ole voimia jatkaa tätä elämää, sillä tiedän tämän olevan lapsille kamalaa, mutten uskalla erotakaa. Olen ollut kotona kuusi vuotta ja olen juuri aloittanut opiskelut, enkä tiedä miten pärjäisimme lasten kanssa...
Minulla ei myöskään ole yhtään ystävää jolle puhua tästä, ja suku asuu missä lie kukin. Auttakaa minua tekemään jotakin :(
Kommentit (11)
en osaa sanoa mitään järkevää, mutta toivotan voimia Sinulle tulevaisuuteen. Toivon sen olevan valoisa!
Lasten vuoksi pystyt mihin vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta näyttää että tiedät oikean ratkaisun, mutta et uskalla myöntää sitä vielä itsellesi.
Mä olen myös lähtenyt tuollaisesta suhteesta (tosin ei lapsia). Ukko joi kaikki viikonloput ja lomat. Ja päivääkään en minäkään ole katunu.
Sä kyllä pystyt eroon, voimia!!
saa edes opintorahaa eli olen täysin pennitön, asunto on yhteinen, vuosi sitten ostettu. Eli velkaa löytyy ja tuloja nolla. Jos eroamme en tänne halua jäädä, vaihtoehto voisi olla tuollainen asumisoikeusasunto, mitenköhän niihinkin pääsee nolla tulolla...
Lähde ennen kuin lapsesi saavat korjaamattomat haavat sieluunsa ja vihaavat sua viimeistään aikuisiällä. Tsemppiä!
Ette kylve rahassa, mutta pärjäätte kuitenkin.
Itse jätin peliriippuvaisen mieheni kun olin raskaana, ja kaksi isompaa lasta olivat 1,5v ja 3v2kk. Rikkaita ei olla, mutta elämä on muuten paljon helpompaa kuin ennen.
Lähde, ennen kuin pääsi hajoaa.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt en ymmärrä..
Minkä iän ylittäny?
Ja jos eroatte, niin eihän se laina jää, kun myytte asunnon?
Ja siis miksi et mene vuokralle?
Olisiko ihan mahdoton ajatus asua miehen kanssa siihen asti kun olet valmistunut ja saanut mahdollisesti työpaikan?
Alat elää jo nyt yh-elämää, eli et välitä yhtään miehesi menemisistä tai tulemisista. Kuvittelet miehesi vain kämppäkaveriksesi, et muuksi. Näin ehkä viikonloppuitkut jäisi itkemättä ja lasten ei tarvitsisi kestää sinun vihaasi, jota tunnet miestäsi kohtaan.
Itselleni tuli heti ensimmäisenä tällainen vaihtoehto mieleen, jonka saattaisin itse toteuttaa sijassasi. Mutta en usko että vuotta pidempää tuollaista jaksaisi. Ero täysin pennittömänä tuntuu aika hurjalta...
Teet minkä päätöksen tahansa, voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vuokralle tietysti joiduttaisiin, ajattelin että olisiko mitään mahiksia tuollaiseen osaomistus?asuntoon. Jos mies jäisi tähän omaan asuntoon asumaan ja me muutettaisiin pois, niin joutuisiko maksamaan jotakin minulle? Tiedän että kysymykset varmaan vähän tyhmiä mutta on jo pää sillä tolalla ettei synny järkeviä ajatuksia....ap
Olen myös tuota miettinyt että jaksaisinko elää yhdessä opintojen loppuun, pelkään vain olevani siinä vaiheessa aivan loppu. Opinnot kestävät vielä vajaan puolitoista vuotta.... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eroa, äläkä koskaan ota tuollaista ongelmamiestä uutta.
Lapsetkin kärsivät tilanteesta, vaikka kuinka yrität peitellä ja hämätä. Lapset tietävät totuuden. Heidän vuoksi järjestä lapsillesi turvalliset ja vakaat olot. Nykyinen tilanne ei sitä ole.
Lähdin vastaavasta suhteesta. Voin kertoa että elämä on paljon helpompaa kuin silloin vaikkei tämä yh:n elämäkään helppoa ole.
Päivääkään en ole kuitenkaan katunut eroa. Lapsetkin voivat paremmin eikä minun tarvitse itkeä joka viikonloppu.
Opiskelijana tulot on tietenkin ankeat. Sinun pitäisi ottaa lainaa jne. Pystyisitkö tekemään satunnaisia keikkahommia? Sijaisuuksia tms? Ne helpottaisi rahatilannettanne huomattavasti.
Elämäsi valuu hiekaan miehesi juomista seuratessaja voin vaikka vannoa että se vain pahenee. Juopolla on vain yksi tie; alaspäin. Ellei sitten tapahdu ihme ja mies päätä raitistua.
Tsemppiä!