Lapsi asuu yhä kotona.

Kerta nyt on toinen välivuosi niin lapsi valmistui ensimmäisenä koronakeväänä, jolloin kaikki pistettiin kiinni. Voi nyt oireilla sitä yksinäisyyttä mitä siitä tuli. Tietää, että kotona on aina ihmisiä, toisin kuin vuokrayksiössä.

Kannatanee kysyä, että mitkä on haaveet tulevaisuuden suhteen (opiskelut ja työt) ja miettiä yhdessä mitkä askeleet niiden tavoittelemiseksi tarvitaan. Jos haluaakin jo lähteä mutta kyse on esim. siitä, että vuokravastikettaa on hankala saada kasaan, niin se onnistuisi jos annat asua muutaman kuukauden ilmaiseksi. Olisi kuitenkin tärkeää, että koittaa karkoittaa pelot tulevaisuudesta ja tuetaan omavalintaista lähtöä, eikä niin että hänelle tulee olo että haluatte sen ulos.

Jos on käytännössä mahdollista, ja ilmeisesti on, että 20- vuotias asuu kotona, niin mikä mahtaa sitten olla se syy, että hänen on muutettava?

Minun mielestä tuo, että lapsi käy töissä ja maksaa asumisestaan kotona sekä osallistuu ruokakustannuksiin, on hienoa. Hyvää harjoittelua siihen, kun on oikeasti valmis muuttamaan omilleen. Mitään omituisia vihjailukuvioita muuttamisesta en ymmärrä, osoittaa mielestäni vain se, ettei pystytä oman lapsensa kanssa keskustelemaan.

Lisäksi on paikallaan oikeasti miettiä kannattaako nyt lähteä muuttamaan omilleen, kun elämä on kallista ja pitää oikeasti osata lukea ja ymmärtää vuokrasopimuksen sisällöt sekä sähkösopimuksen kilpailutus ja sopparien sisällöt jne. Ehkä on ihan hyväkin, että asuu kotona ja yrittää saada rahaa säästöön tulevaa ajatellen.

Sen sijaan että potkisit ja pakotat lapsen muuttamaan, keskustelkaa, etsikää yhdessä asuntoa ja auta niin paljon kuin mahdollista. Tuosta noin vain kylmiltään on vaikea lähteä, jos lapsi viihtyy kotona. Lapsesi on viisas kun ei näinä aikoina lähde asumaan omilleen.

Eräs tuttava 41v asuu edelleen vanhempiensa kanssa. Ei ole ikinä asunut yksin. Ihan työssä käyvä ihminen.

Lapset ovat kypsiä muuttamaan kotoa eri ikäisinä mutta eihän kotona asuva parikymppinen nyt vanhemman arkeen niin enää vaikuta. Molemmat voivay mennä omia menojaan ja elää omaa elämäänsä vaikka samassa kodissa asuvat. Hienoa jos nuori on taloudellisesti itsenäinen, hän on jo ottanut ison askeleen itsenäisyyttä kohti.

Tilanteen mukaan. Ekaa lasta piti vähän puskea itsenäistymään, koska kotona otti liikaa lapsen roolin ja katsoimme, ettei se ole hänelle hyväksi. Toinen lapsi oli liiankin innokas muuttamaan omilleen ja hän piti vähän toppuutella lykkäämään muuttoa. Oikeassa oltiin, sillä toinen lapsi ymmärsi myöhemmin itsekin, ettei kannata muuttaa turhan aikaisin. Hän kannusti kolmatta lastamme lykkäämään muuttoa. Kolmas lapsi suunnitteli muuttoa, mutta muutti vasta, kun lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.

Minä asuin kotona 22-vuotiaaksi asti, kunnes muutin kaverin kanssa kimppakämppään. Olin opiskelija eikä omia tuloja ollut, joten taloudellisesti ei ollut järkevää muuttaa omilleen vaikka tukia saisikin. Vanhempani olivat samaa mieltä eivätkä koskaan pakottaneet muuttamaan tai edes vihjailleet mitään asiasta ja meillä oli toimiva asumisjärjestely. En maksanut vanhemmilleni vuokraa, mutta tein sitten pääasiassa suurimman osan kotiaskareista ihan omasta tahdostani.

Asuntojen, ruoan ja sähkön hinnat ovat korkealla ja jo nyt moni pienituloinen on vaikeuksissa. Haluatko saman kohtalon myös lapsellesi, jos tämä joutuu tyytymään kalliimpaan asuntoon eikä saa tehtyä tarpeeksi edullista sähkösopimusta?

Vierailija kirjoitti:

Maksattaako joku lapsellaan "vuokraa"? Eli vedätte Kelalta välissä? Lapsi siis vuokralla ja saa Kelalta tukia?

En ole ap mutta oma lapsi maksaa vuokraa. Käy ihan kokopäivätöissä ja tienaa melkein suomalaisen keskipalkan verran. Ei kela ole mitenkään osallisena tähän? Käsittääkseni kela ei edes maksa asumistukea lapsuudenkotiin/kotiin jossa vanhemmat ovat kirjoilla. Eli ei tuo kuvaamasi tilanne olisi mahdollinen.

Syitä miksi perin lapseltani vuokraa:

-Vaikka asuu kotona niin mielestäni aikuisen on hyvä oppia budjetoimaan tulonsa ja menonsa ja tottua maksamaan laskut. Tottuu siihen ettei koko palkkaa voi vaan tuhlata menemään mihin huvittaa ja asuminen maksaa.

-Kun lapset muuttavat omilleen muutamme todennäköisesti pienempään asuntoon. Omakotitalon ylläpito maksaa, pärjäisimme vähemmälläkin tilalla. Lämmityskustannukset yms ovat kalliit.

-Säästän osan lapsen maksamasta vuokrasta. Tarkoitus auttaa ensiasunnon hankinnassa kun on sen aika.

Eioovaraa kirjoitti:

Kohta asuu moni kimppakämpässä kunhan vuokrat nousee ,sekoomus voittaa vaalit ja vie tuhkatkin pesästä.

Kimppakäpässä asuminen harvemmin tarkoittaa sitä että ei muuttaisi kotoa pois ja itsenäistyisi. Kimppa-asumista en näe huonona vaihtoehtona etenkään niissä tilanteissa joissa on mahdollisuus vaikuttaa siihen kenen tai keiden kanssa haluaa kimpassa asua.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mun serkun 22-vuotias lapsi asuu vieläkin lapsuudenkodissaan, vaikka hän on jo kolmen vuoden ajan työskennellyt kokopäiväisesti lähihoitajana ja hän siis asuu pikkupaikkakunnalla, jossa ei edes ole korkeat vuokrat. Kuulemma hän ei ole pystynyt säästämään tarpeeksi alkupääomaa, jotta pystyisi muuttamaan omilleen.

Ei omilleen muuttaminen yleensä ihan ilmaista ole. On takuuvuokrat, huonekalujen yms. kodintarvikkeiden hankinta edessä.

Mun lapsi muutti alkuvuodesta omilleen, oli abi silloin. Hän taas ei kerta kaikkiaan malttanut olla muuttamatta, vaikka täällä kodissaankin oli kaikki mitä tarvitsi, ja oli vielä oma huone omalla sisäänkäynnillä ulkokautta.

Täällä pk-seudulla/ympäryskunnissa ainakin on niin vuokralaisen markkinat, että esimerkiksi oma lapseni ei joutunut maksamaan ollenkaan takuuvuokraa, ja ensimmäisen kuukauden vuokrakin oli vain puolikas. Ja kun pieneen yksiöön muuttaa, niin eipä sinne juurikaan huonekaluja edes mahdu. 

Mä en olisi puolestani millään halunnut että lapsi muuttaa, toki en mitenkään estellytkään tietenkään. Ja kun kysyin lapselta, että oonko mä nyt varmasti osannut antaa kaikki eväät elämää varten matkaansa, niin hän totesi, että juuri siksi hän uskaltaa muuttaa omilleen, kun hän tietää että varmasti pärjää :)

Eikö me kaikki asuta kotona?