Lue keskustelun säännöt.
mitä et tiennyt synnytyksestä, tai mikä sinulle tuli siellä yllätyksenä?
Kommentit (37)
Synnytys tosiaan sattui, mutta ei ollut mitenkään ylitsepääsemätön juttu vaan ihan ok.
Se, etten itkenytkään vauvan nähdessäni, vaikka olin siitä ihan varma. Taisin olla aika turta tunnin ponnistamisen jälkeen. Ponnistin kuin jossain " kuplassa" ...
Eniten yllätti se, että vieläkin peräpukamat vaivaa, vaikka synnytyksestä on kohta 4 kk aikaa. Jälkivuodot ja epämukavuuden tunne alapäässä vielä useiden viikkojen jälkeen oli sellaisia, mihin en ollut varautunut täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että voi todella pelätä kuolevansa synnytykseen, ja sitten huomata kohta että pelkääkin jäävänsä henkiin.
Ja että kivunlievitystä ei ole mahdollista saada tarpeeksi tänä päivänäkään synnytyksessä.
Ja että äiti jää niin yksin ja huomiotta lapsen synnyttyä, kaikki huomio kohdistuu lapseen.
jälkisupistukset toisen synnytyksen jälkeen yllätti. olin kyllä kuullut niistä, mutta jotenkin en vaan voinut uskoa, että ne ovat niin kivuliaita - ja voivat kestää useammankin päivän!
muuten on kyllä synnytyksistä vain pelkkää hyvää sanottavaa - ihmeen negatiivia juttuja tässä pinossa...
Vierailija:
jälkisupistukset toisen synnytyksen jälkeen yllätti. olin kyllä kuullut niistä, mutta jotenkin en vaan voinut uskoa, että ne ovat niin kivuliaita - ja voivat kestää useammankin päivän!muuten on kyllä synnytyksistä vain pelkkää hyvää sanottavaa - ihmeen negatiivia juttuja tässä pinossa...
Oletkos synnyttänyt 5 kiloista lasta, kun epiduraalia ei ole ehtinyt saamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se, että istukka voi olla irtoamatta.
että mieheni ei kertaakaan missään tilanteessa " kehunut" minua kyseisestä suorituksesta. En nyt mitään kovin erityistä olisi tarvinnutkaan, mutta muutama kannustava sana tehdystä työstä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kipu on yli kaikkien asteikkojen sekä avautuessa, että ponnistusvaiheessa. Että ensimmäisenkin synnytyksen jälkeen voi olla jälkisupistuksia. Että jälkisupparit voivat alkaa synnytyspöydällä ja laittaa vuorokaudeksi oksentamaan kivusta. Että lapsen näkeminen ei tunnu " miltään" .
Luulin, että se on pikku vuotoa, mutta sitähän tuli kuin teuraalla olis ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en todellakaan ole synnyttämätön-pro-kätilö vaan kuten jo sanoin: kaksi (ihan omaa) synnytystä takana enkä todellakaan ole " alalla" . huoh! tässähän kysyttiin, mikä yllätti ja mut tosiaan yllätti tuo. tuskin olen ainoa, jolla vauvan ulostulo EI ole sattunut....
Vierailija:
Vierailija:
oli se, että lapsen ulostulo ei sattunut tippaakaan, edes ekassa synnytyksessä, jossa lapsi tuli käsi pään vieressä ja tuli aika pahat repeämät. myöskään toisessa synnytyksessä ulostulo ei sattunut tippaakaan!muuten yllätys oli myös se, että olen kaksi kertaa pärjännyt ilman kivunlievitystä.
- alapään kunto synnytyksen jälkeen. Epparihaavan hidas paraneminen. Runsas jälkivuoto. Usea kuukausi kipua ja paineen tuntua synnytyksen jälkeen. Lievä peräsuolen laskeuma. Emätin muuttui pysyvästi.
- kuinka äiti unohdetaan HETI synnytyksen jälkeen. Äidin fyysinen ja psyykkinen kunto ei kiinnosta ketään. Neuvolassa tutkitaan ja tarkastellaan vain lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta itse ponnistus ja ja lapsen ulostulo ei tuntunut missään. Myös se yllätti. että sain vetää lapsen itse " pihalle"
En tiennyt että ponnistusvaiheeseen ja imetyksen aloitukseen voi liittyä seksuaalisia hyvän olon tuntemuksia. Ei siis mitään suuria, mutta kuitenkin. (Minulla oli epiduraali eikä järjettömiä kipuja ponnistaessa. Tunsin kuitenkin lapsen etenemisen synnytyskanavassa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin yllätti se, että tässä sairaalassa, missä synnytin kolmannen kerran, ajeltiin alapään karvat osittain pois.
Yllätti myös se, että ilokaasu voi auttaa. Ja se, miten paha olo siitä tuli.
Mun mielstä outoa oli se, että jo alle kaksi tuntia synnytyksestä saatoin kävellä ongelmitta keittiöön keittämään teetä itselleni ja uudelle isukille.
7 vuotta sitten aiheesta keskusteltiin asiallisesti ja puudutuken sai itkemättä ja ihmisarvoaan menettämättä. Kaksi vuotta sitten meinasin lentää selälleni, kun ihana kätilö TARJOSI mulle puudutusta heti savuttuani sairaalaan ja vielä toisenkin kerran heti kun ekan satsin vaikutus alkoi hälvetä. Turha mainitakaan mistä synnytyksestä jäi hyvä mieli ja mistä kauhea kammo moneksi vuodeksi!
neuvolassa ja joka paikassa sanottiin etukäteen vaan että anna mennä omalla painollaan, kuuntele kehosi viestejä, rentoudu ja anna kaiken sujua luonnostaan. joopa. mun kohtu kertakaikkiaan kieltäytyi supistelemasta enkä siinä kaiken tuskan, hösselin, pelon ja uupumuksen keskellä osannut itsekään mitään tehdä. ponnistaa yritin mutta ihan turhaan, en vaan osannut (ja yritin oikeesti kovaa ja pitkään).
Useamman päivän tuntui, kuin jalkojen välissä olisi ollut puolikas vauvan pää. :-/ Tuli repeämiä ja hematooma. Mutta pianhan ne paranivat.