mitä et tiennyt synnytyksestä, tai mikä sinulle tuli siellä yllätyksenä?

että synnytyksen käynnistys voi kestää niin kauan ennen kuin jotakin alkaa tapahtumaan

en tiennyt että kun lapsivedet menee ja saan kohtutulehduksen että antibiotit joita ensin siihen sain eivät auttaneetkaan

en tiennyt kuinka suuri huoli voi olla lapsestaan kun sydänäänet tippuvat ja nousevat, tippuvat ja nousevat 10 tunnin ajan (happea, happea, pyörittelyä pyörittelyä)

en tiennyt että voidaan antaa 4 epiduraalia synnytyksen " yrityksen aikana"

en tiennyt että sano ehdoton ei aquarakkuloille

en tiennyt että niin moni lääkäri on erimieltä

en tiennyt että jos en olisi joutunut kiireelliseen sektioon lapsen voinnin vuoksi, että istukassani olikin jotakin vikaa ja jos olisin synnyttänyt alateitse olisin ollut myös itse hengenvaarassa

en tiennyt että kanyyli voidaan vaihtaa 7 kertaa koska suonet menevät koko ajan tukkeeseen

en tiennyt kuinka tuskaisa on olo kun tulehdusarvot on 280 ja sektio tehty+kamalat jälkisupistukset tulevat

en tiennyt että kukaan ei anna neuvoja tai opastusta missään asiassa



mutta sen tiedän että jos joskus luoja niin suo että toisen lapsen saan, että saan lapseni suunnitellulla sektiolla

Jälkeisten synnyttäminen ja repeämien ompelu sattuivat tosi paljon. Samoin olin pari kk synnytyksen jälkeen tosi kipeä ja imetys oli tosi kivuliasta. Ja just se, että vauva on kaiken huomion keskipisteenä.

Se oli myös shokki, kuinka suuria vaurioita alapää koki synnytyksessä.

Kumpikin synnytys oli nopea ja meni ilman kivunlievitystä.



Ekassa synnytyksessä istukka ei irronnut, jouduin kaavintaan ja menetin reilusti verta. Verta vuosi holisemalla monta päivää, enkä pysynyt kunnolla pystyssä kuin vasta neljän päivän jälkeen.



Toisen synnytyksen jälkeen olin elämäni kunnossa. Olisin pystynyt vaikka ajamaaan pyörällä heti synnytyksen jälkeen. Olin varannut kotiin monta pakettia super-imukykyisiä siteitä varautuessani järkyttävään jälkivuotoon. Vuoto oli kuitenkin niin vähäistä, että olisin selvinnyt pikkuhousunsuojalla.

että sellaista kipua on olemassa kuin ponnistaessa (lapsi virheasennossa ja repesin)



että minuun ei epiduraali vaikuta lainkaan

että vaikka avautumisvaiheessa oli kipuja, ne oli siedettäviä, koska ne ymmärsi tarkoituksenmukaisesti. Sekin yllätti, että epiduraalin laittaminen ei tuntunut miltään, ja että siitä oli ihana apu. Se yllätti, miten huumaavan upea tunne oli, kun vauva oli ulkona ja sen sai rinnallensa. Se yllätti, että kivut loppuivat kuin seinään, kun vauva oli ulkona. Kaikista eniten yllätti se, että toinen synnytys oli niiin paljon helpompi. Ja sekin yllätti, että jälkeenpäin ajateltuna haluaisin taas synnyttää, mutta kahta viimeistä raskauskuukautta en jaksaisi millään.

Avautuminen tapahtui jotenkin niin rajusti, nopeasti ja kivuliaasti, että uskoin (ja toivoin) tosissani kuolevani siihen. Ei sitä kyllä tuntia kauempaa olisi kestänytkään. Ponnistusvaihe oli kyllä onneksi tosi nopea myös, tosin suurin kiitos tästä kätilölle joka antoi ponnistaa itselle luonnollisimmalta tuntuneessa asennossa sivuttain, eikä pakottanut puoli-istuvaan asentoon, kuten ekan synnytyksen kätilö.

Että epiduuraali voi oikeasti auttaa.

Että aika ei tule pitkäksi, vaikka synnytys kestää kauan.

Olin jopa vähän pettynyt, kun en päässyt purkamaan:)

ennen kun lapsi syntyy. Siis neuvolan oppaissahan sanotaan, että on kiireesti mentävä sairaalaan, jos lapsivesi menee.

vaan pitää heti rynniä kiireellä sairaalaan. Jos mies ei olisi ollut kotona, olisin synnyttänyt kotiin lapsemme.

toisessa synnytyksessä oli totaalinen ylläri synnyttää luomuna, minusta oli yllättävän tuntuista kun lapsivedet meni, kuului sellainen poks! :)

2) se, että lievitystä ei tosiaan aina saa, vaikka etukäteen luvataan että kaikki saavat ja missä vaiheessa synnytystä vaan



3) tokalla kerralla yllätyi siitä, että epiduraali voi oikeasti mennä pieleen ja sitten ei saa mitään apua ja kukaan ei auta.

ilokaasunaamarista tuli todella kuvotava olo. En saattanut koko kaasua edes käyttää.

Ekassa synnytyksessä tuli järkytyksenä se, että kivunlievitys ei tehoakaan! Luulin, että kun jonkun puudutteen saa, niin se auttaa edes vähän. Vaan ei. Epiduraaliin olin liikaa auki ja kohdunkaulan puuduttetta ei saatu kunnolla, kun ei ollut enää kaulaa jäljellä. Ja siinä ne sitten olikin, muuta ei tarjottu eikä annettu. Olin sairaan vihainen siitä. Onneksi synnytys oli sitten sentään nopea.



Toisessa synnytyksessä tuli yllätyksenä se, että kivunlievitys tehosi! Olin tosi skeptinen kohdunkaulan puudutteesta, jota lääkäri tarjosi ja kävi laittamassa. Mutta helkkari, sehän tehosi! Olin niin onnellinen että melkein itku pääsi :) Mutta tällä kertaa se laitettiinkin oikeaan aikaan.

oli se, että lapsen ulostulo ei sattunut tippaakaan, edes ekassa synnytyksessä, jossa lapsi tuli käsi pään vieressä ja tuli aika pahat repeämät. myöskään toisessa synnytyksessä ulostulo ei sattunut tippaakaan!



muuten yllätys oli myös se, että olen kaksi kertaa pärjännyt ilman kivunlievitystä.

että koko raskausajan kestänyt pahoinvointi loppui kuin seinään kun lapsi syntyi!



yllätyin myös että synnytin toisen lapseni luomuna aika nopeaan tahtiin,

eikä sattunut ees paljoa...

kun etukäteen kovasti pelkäämäni asia olikin niin... luontevaa! Kaikki vain tapahtui ilman suurempaa draamaa. Sattui, mutta ei paljon. Pelotti, mutta ei paljon. Oli melko rauhallista ja jopa mukavaa. Ponnistus oli hurjempaa, mutta äärimmäisen luontevaa sekin. Ikään kuin kehoni olisi koko ajan tiennyt, mitä pitää tehdä missäkin kohdassa.

Ja sehän tuli. Noloa! Olin kyllä työkavereiden ennakkovaroittelujen vuoksi pyytänyt peräsuolen tyhjennystä, kun minut siirrettiin synnytyssaliin, mutta kätilö sanoi, että turhaa sellainen, kakkoihin on heillä totuttu.



Se jäi mieleen.

epiduraali section yhteydessä aiheutti tukehtumisen tunteen, oksentelua ja kamalan horkan jälkeen päin..

Vierailija:

oli se, että lapsen ulostulo ei sattunut tippaakaan, edes ekassa synnytyksessä, jossa lapsi tuli käsi pään vieressä ja tuli aika pahat repeämät. myöskään toisessa synnytyksessä ulostulo ei sattunut tippaakaan!

muuten yllätys oli myös se, että olen kaksi kertaa pärjännyt ilman kivunlievitystä.