Lue keskustelun säännöt.
Jännä homma. Elämäni syklit ei enää menneetkään kuten ne on aina menneet
28.10.2022 |
Olen aina pyrkinyt ns parempaan elämään. Syömään paremmin, voimaan paremmin, pitämään kodista huolta yms sitten kun olen saanut asiani järjestykseen, olen tuntenut itseni vieraaksi omassa elämässäni ja palannut takaisin sotkuiseen kotiin, tupakanpolttoon, pikaruokaan ja ahdistukseen. Eli vanhaan tuttuun. Tämä sykli toistui aina kerran tai pari vuodessa.
Nyt ei sitten käynytkään niin. Sain elämäni jälleen parempaan jamaan kuin koskaan. Nautin hetken ja sitten tuttu vierastamisen tunne hiipi puseroon. Ehkä päivän tai pari ahdisti ja tuntui tyhjältä, en halunnut palata entiseen. Ja sitten kävi toisin kuten aina ennen on käynyt. Pääsin ohi vieraudentunteesta ja nyt jatkan tätä hyvää elämää eteenpäin tuntien itseni kodikkaaksi. Identiteettini tavallaan muljahti sopimaan tähän uuteen ihanaan elämään.
Onko muille käynyt näin?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Mulle koko elämä on ollut tota, mä en oikein edes tiedä mistä se johtuu.. Mä tulen vähän huonommista oloista.. Oon aina koittanut parantaa omia olosuhteitani kaikessa, mutta sitteku onnistun siinä ni aina jotenki palaan takas lähtökuoppiin... Oon oikeasti miettinyt asiaa todella paljon, ihankun mä jotenkin nauttisin siitä kun kaikki on pielessä... Mun sisällä on aina ollut sellane jännä, että ihankun mä olisin onnellisempi sillonkun mä oon vihanen.
M.30
Mä olen myös huonoista oloista ja lapsuudessa kännissä riitelevät vanhemmat oli arkea. Ja itsekin lapsesta asti tosi vihainen epäreilulle elämälle ja muutenkin.
Mulla merkittävin tekijä on tällä kertaa ollut se, että olen tietoisesti kohdannut demoneja ja rakentanut uutta identiteettiä. Eli tehnyt syvällisempää ja perusteellisempaa työtä kuin aiemmin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle koko elämä on ollut tota, mä en oikein edes tiedä mistä se johtuu.. Mä tulen vähän huonommista oloista.. Oon aina koittanut parantaa omia olosuhteitani kaikessa, mutta sitteku onnistun siinä ni aina jotenki palaan takas lähtökuoppiin... Oon oikeasti miettinyt asiaa todella paljon, ihankun mä jotenkin nauttisin siitä kun kaikki on pielessä... Mun sisällä on aina ollut sellane jännä, että ihankun mä olisin onnellisempi sillonkun mä oon vihanen.
M.30
Itsekin olen nykytilannettani heikommista lähtökohdista, olen niin ikään jonkin verran parantanut tilannettani ja oppinut pysymään siinä, mutta asiat voisi olla paremminkin. Tiedän olevani alisuoriutuja, mutta siitä poisoppiminen on todella haasteellista. Ehkä en sitten lopulta haluakaan tavoitella "kuuta taivaalta". Keskinkertainen riittää. Joskus kaipaan jopa vähän vastoinkäymisiä. Jos sä tykkäät välillä olla vihainen, niin mä tykkään, kun mua ärsyttää. Välillä tekee hyvää, kun voi vain kirota kaiken alimpaan helv*ttiin. Se puhdistaa ilmaa kummasti. ;D N34
Itselläkin tuli tänään päästeltyä ärräpäitä, kun koira lenkillä loukkasi tassunsa lasinsiruun.
Tosin seesteisyys on noussut sinänsä uudelle tasolle, että entisenlaisia raivareita ei ole tullut kuukausiin. Ap
Mulle koko elämä on ollut tota, mä en oikein edes tiedä mistä se johtuu.. Mä tulen vähän huonommista oloista.. Oon aina koittanut parantaa omia olosuhteitani kaikessa, mutta sitteku onnistun siinä ni aina jotenki palaan takas lähtökuoppiin... Oon oikeasti miettinyt asiaa todella paljon, ihankun mä jotenkin nauttisin siitä kun kaikki on pielessä... Mun sisällä on aina ollut sellane jännä, että ihankun mä olisin onnellisempi sillonkun mä oon vihanen.
M.30