Miltä tuntuu kun elämä ei koskaan enää palaa entiselleen - aikaan ennen koronaa ja sotaa?

En tietenkään. Miksi pitäisi?

Miksi kaiken pitäisi palata samaan mitä se oli joskus? Elämä vie eteenpäin, ei taaksepäin.

Suomesta vaikka heti. Olen järjestänyt asiani ja varallisuuteni niin, että vaikka kaikki täällä menisi, voisin jatkaa elämääni missä tahansa muualla.

Outo kysymys. Miksi pitäisi olla valmis luopumaan kaikesta?

Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat? Mikä sinusta on " kaikki"?

Ei haittaa pätkääkään. Ei Suomessa elämä ole ollut elämisen arvoista enää vuosikymmeneen. Siinähän mennään. Ketään ei kiinnosta.

Elämä ohi . Kesällä rupesi tuntemaan selvimmin miten asiat etenee . Toivoa paremmasta ei ole .

Pitäisikö kysyä sitä ukrainalaisilta.

En elä menneessä enkä tulevassa. Keskityn nykyhetkeen ja olen onnellinen niistä asioista mitkä on nyt hyvin. Perhe ympärillä, katto pään päällä, terveys kunnossa, jne...

Ei minua kiinnosta elämässä enää mitään. Suoraan sanottuna olen iloinen tästä sekasorrosta ja siitä, että tässä lähtee myös parhaimmillaan hyväosaisilta henki. He ansaitsevat sen.