Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon pitää tehdä kompromisseja avioliitossa??
Jaksaajaksaa
27.10.2022 |
Niin, kuinka paljon? Onko ihan ok että kaksi aikuista elää yhdessä ja toinen "saa" mäkättää jatkuvasti asioista: kuinka paljon lisään suolaa omaan annokseeni, kuinka usein syön (puolison mielestä liian usein suhteessa päivän tekemisen määrään, arvioi siis tällaisia juttuja ääneen), määrää että en saa niistää/puhua vessassa lapsen kanssa edes päivällä koska häiriintyy äänistä (vessa kumppanin oman huoneen lähellä, ei kuitenkaan seinäntakana) ja juu, hänellä on oma huone ei pysty nukkua kanssani.. Valittaa kotitöiden teosta, kun en tee niitä just silloin kun hän haluaa. Kuitenkin teen aina ja päivittäin, itse joskus harvoin tekee. Valittaa kun selaan kännykkää, ei ole mustasukkainen mutta ei halua että olen kännykällä "kokoajan" (sattuu näkemään minut usein kännykällä, tarkistan lapsen koulujuttuja, reseptiä vaikka leivonnan yhteydessä, vastaan viesteihin mutta ei silti ole kuulemma ok) en saisi puhua kotona sisällä puhelimeen jos hän haluaa olla rauhassa, kaupassa käynnit päättää aina: milloin mennään, onko kiire, mitä voidaan ostaa.. Rahankäytöstä myös, esim. herkkujen ostosta saan kauheaa mäkätystä miten on turhaa vaikka itse tupakoi ja juo (minä en)! Samoin auton käyttö.. Valitusta on jo ennen sähkönhintojen nousua tullut myös sähkönkäytöstä, kun pidän (led) valoa päällä eläimille, vaikka itse osallistun myös kaikkiin taloutemme kuluihin ml. sähkölasku!
No en tiedä, pointti kai se että kuinka paljon pitää sietää? Onko tää enää normaalia..?
Kommentit (12)
Sä päätät ihan tte kuinka paljon haluat sietää. Ne asiat mitä et siedä teet toisin, tai jos sietokyky menee rajan yli mietit haluatko olla tuollaisessa liitossa. Ihan siis oma valinta ja päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole normaalia. Jäin kyllä ihmettelemään, että miksi annat tämän tapahtua?
Oneksi en avo en aviolitossa ei tuollaisiakaan ongelmia silloin ole tiedossa. Lisäksi lähes joka päivä joku haukkuu miestä tällä.
Ei ole normaalia. Minua henkilökohtaisesti ahdistaisi tuollainen suunnattomasti. Ihmettelen, hyvä ap, miksi siedät tuollaista.
Hyvän parisuhteen mitta on se että se tekee sinut selvästi onnellisemmaksi kuin jos olisit yksin. Jokaisen pitää sitten itse arvioida että milloin näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuossa ole yhtään esimerkkiä kompromissista, yksisuuntaisia vaatimuksia vain. Parisuhteessa kompromissien teko tarkoittaa sitä, että molemmat joustaa joissain asioissa ja molemmilla saa olla niitä tärkeitä asioita, joista ei tarvitse joustaa, kun asia on toiselle vähemmän tärkeä. Esim. toisella aamu ei lähde käyntiin ilman paahtoleipää, niin leipänä ostetaan sitten paahtoleipää, kun toiselle on ihan sama mitä leipää on, kunhan sitä on. Leipä kuin leipä -tyypille voi olla sitten vaikka tv:n merkki ehdoton juttu, toiselle on ihan sama, kunhan se tv on olemassa.
Kotitöistä jos haluaa että niitä tehdään johonkin tiettyyn aikaan, niin silloin pitää tehdä ihan keskenään eikä maata sohvalla kiukuttelemassa, kun tasaveroisella aikuisella ei ole kiinnostusta orjan asemaan.
Ei tarvitse jaksaa. Miten vihellät pelin poikki, on oma päätöksesi. JSS on yksi vaihtoehto, ihan vain koska tällä palstalla ollaan.
Okei.. Oon sietänyt, koska oon ajatellut että pitää tehdä kompromisseja. Ollaan joskus käyty tästä pariterapiassakin, ja siellä sanottu että pitää myöntyä välttääkseen riita. Ja on se riitely kyllä raskasta, mutta nyt tää elämäkin alkaa käydä tosi raskaaksi tällä tavalla ja väkisin tulee riitojakin kun en meinaa jaksaa enää. Olen miettinyt, olenko ITSE liian herkkä kun ystävä sanoi että minun pitäisi suhtautua noihin miehen oikutteluihin HUUMORILLA vaikka mies ei sitä kyllä sillä tavalla sanokaa. Joten vaikea on ollut suhtautua vitsinä tuollaista.
On tätä jatkunut jo vuosia, pikkuhiljaa kasaantuen.
Uusimpana on että miehen mielestä mun pitää nyt nousta joka aamu (lapsi kotona siis myös joten yleensä nukutaan ysiin) aikaisemmin, n. seitsämältä ja mennä aikaisemmin nukkumaan, koska se on hänelle paremmin sopiva rytmi. Itse kun taas olen enemmän aamu-uninen ja aktiivisimmillani iltapäivästä iltaan, niin tosi vaikea vaihtaa omaa rytmiä. Eikä lapsi ole menossa pian hoitoon tms syytä miks pitäis vaihtaa rytmiä.. Mitähän mä nyt teen, hitto! :o
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti sanottuna teen ainoastaan sellaieia kompromisseja liitossani jotka ovat minulle se ja sama. Oikeasti tärkeistä asioista en jousta milliäkään.
Se on molempien oma asia jos haluaa esim. lähteä opiskelemaan ja jättää työnsä, mjutta laskut pitää maksaa silloinkin, joten on oltava rahaa jemmassa opiskelijalla valmiiksi, tai tehdä työtä siinä sivussa. Ei nyt koko summan edestä, mutta ainkain niin että mikäli toinenkin päättää lähteä samaan syssyy itse opiskelemaan, niin pystytään tulla toimeen. Eli vapaamatkustus on jyrkkä ei. Sillä ei ole mitään väliä että toinen tienaa vähemmän, tai on vaikkapa vammainen niin ettei ole häävejä tukia, mutta se että toista käytetään astinlautana johonkin on ehdoton ei.
Vierailija kirjoitti:
Hyvän parisuhteen mitta on se että se tekee sinut selvästi onnellisemmaksi kuin jos olisit yksin. Jokaisen pitää sitten itse arvioida että milloin näin on.
Tää oli tosi silmiä avaava.. En koe että olen nyt yhtään onnellinen kotona. On jotain juttuja, kuten koti jollaista en saisi yksin hankittua (ei siis mikään öky, mutta en pystyis hankkia yksin ok-taloa maalta). Mutta varsinaisesti itse parisuhde on pelkästään raskasta.. Ei läheisyyttä, ei keskustelua, ei hauskanpitoa ja kotona on kiva olla vain kun mies on poissa kotoa (liian harvoin).. Auts.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reagoin aina vastoinkäymisiin vatsallani. Nyt minulla alkoi myös jatkuvat ilmavaivat. peppuni rutisee kovaan ääneen koko ajan ja hirveän hajuista kaasua purkautuu pyllystäni kovalla paineella. Mikä avuksi?
Ap
No tää en ole kyllä minä.. :o Ihme pervo, mee muualle..
Ap
Eihän tuo ole kompromissien tekoa vaan sinä joudut alistumaan kummallisiin määräyksiin!
Parisuhteessa pitäisi molempien voida hyvin ja tuottaa toiselle hyvää mieltä ja turvaa.
Älä enää moiseen alistu vaan kysy perusteluja ja vaadi arvostavaa kohtelua.
Alue: Aihe vapaa
Milloin tuo alkoi? Mitä elämässänne tapahtui silloin, mikä aiheutti tuollaisen muutoksen aiemmin onnelliseen parisuhteeseen?