Muita omaishoitajia vertaistueksi?

Tsemppiä ap. Itse olen ex omaishoitaja. Sanoisin,että sulla on aivan liikaa hommia. Eikö vanhempaasi voisi laittaa laitokseen? Toinen vaihtoehto on lopettaa omat työt ja olla vaan pelkkä omaishoitaja?

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap. Itse olen ex omaishoitaja. Sanoisin,että sulla on aivan liikaa hommia. Eikö vanhempaasi voisi laittaa laitokseen? Toinen vaihtoehto on lopettaa omat työt ja olla vaan pelkkä omaishoitaja?

Kiitos tsempeistä sepä tästä tekeekin niin kuormittavaa,kun vaihtoehtoja ei oikein ole ja hommaa ja huolehdittavaa aivan kohtuuttoman paljon. Kaikki ulkoistettavissa oleva on tehty. Yritystä ei voi laittaa sivuun,tälläisen isommassa kuvassa kuitenkin väliaikaisen tilanteen vuoksi,siinä on kiinni koko tulevaisuuden toimeentulo. Elämiseen ei mitenkään riitä muutamien satojen eurojen käteen jäävä omaishoidontuki. Laitospaikkoja ei kertakaikkiaan ole hoidettavalle.

Itse jäin hoitajan työstä vain omaishoitajiksi, ja se kannatti.

Elämänlaatu parani kaikilla.

Kohtaukset esim väheni, kun ei ollut se minun epäsäännöllinen vuorotyö vielä sotkemassa hoitokuviota.

Tuli säännöllisyyttä elämään ja minulle muutama vapaa tunti arkipäivisin.

Tässä näin alkuun kirjoitti:

Itse jäin hoitajan työstä vain omaishoitajiksi, ja se kannatti.

Elämänlaatu parani kaikilla.

Kohtaukset esim väheni, kun ei ollut se minun epäsäännöllinen vuorotyö vielä sotkemassa hoitokuviota.

Tuli säännöllisyyttä elämään ja minulle muutama vapaa tunti arkipäivisin.

Miten ihmeessä selvisit taloudellisesti? Itselläni jää muutama satanen käteen omaishoidon tuesta,sillä ei ole mitenkään mahdollista elättää perhettä.

Hienoa toki että teillä oli mahdollinen tuollainen järjestely :)

Oletteko päätyneet omaishoitajiksi puhtaasti omasta tahdostanne omaisen hoidon järjestämiseksi, vai kenties niin ettei juurikaan vaihtoehtoja ollut?

Vierailija kirjoitti:

Oletteko päätyneet omaishoitajiksi puhtaasti omasta tahdostanne omaisen hoidon järjestämiseksi, vai kenties niin ettei juurikaan vaihtoehtoja ollut?

Minä ainakin päädyin,ettei ollut muuta vaihtoehtoa. Olin pitkäaikaistyötön ja jos olisin edesmenneen silloisen mieheni laittanut laitokseen,olisi hänen melkein koko eläkkeensä mennyt sinne. Ei ollut siihen varaa. T. Nro 1

Täällä yksi

Äitini on hankala luonne. Hänellä on masennus ja nyt pelkotilojakin vielä. Muisti on alkanut vuoden aikana heikentyä. Vaikeat kulumat.

Olen ihan älyttömän sidottu tähän. Olen molempien vanhempieni omaishoitaja.

Ajauduin yähän jotenkin. Aluksi asuin paljon kauempana ja äitini soitti tuon tuosta kriisipuheluja. (Vaikka heillä kävi kotihoito ja lisäksi oli yksityinen 3 kertaa viikossa 4 tuntia) Suurin osa oli vain pelkotilojen aiheuttamia. Usein oli sitten pakko mennä katsomaan sieltä kaukaa. Se haittasi elämääni. Mieheni ehdotti, että muutettaisiin vanhempieni luo, että homma helpottuisi.

Täällä sitten asutaan ja olen ollut omaishoitaja jo kuukausia. Minua vähän suututtaa tämä tilanne. Eläketurvani jää pienemmäksi, kun en ole töissä. Äitini on erittäin tarvitseva koko ajan. Johtuu kai masennuksesta. Sitä hän on ollut aina. Jo lapsuudestani lähtien. Haluaa jatkuvaa huomiota. En jaksa aina olla ystävällinen ja siitä tulee huono omatunto sitten.

Jos aikoo ryhtyä omaishoitajaksi, niin pitää olla hyvät hermot.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko päätyneet omaishoitajiksi puhtaasti omasta tahdostanne omaisen hoidon järjestämiseksi, vai kenties niin ettei juurikaan vaihtoehtoja ollut?

Olen 8 ja siksi, ettei muitakaan hyviä vaihtoehtoja ollut.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi

Äitini on hankala luonne. Hänellä on masennus ja nyt pelkotilojakin vielä. Muisti on alkanut vuoden aikana heikentyä. Vaikeat kulumat.

Olen ihan älyttömän sidottu tähän. Olen molempien vanhempieni omaishoitaja.

Ajauduin yähän jotenkin. Aluksi asuin paljon kauempana ja äitini soitti tuon tuosta kriisipuheluja. (Vaikka heillä kävi kotihoito ja lisäksi oli yksityinen 3 kertaa viikossa 4 tuntia) Suurin osa oli vain pelkotilojen aiheuttamia. Usein oli sitten pakko mennä katsomaan sieltä kaukaa. Se haittasi elämääni. Mieheni ehdotti, että muutettaisiin vanhempieni luo, että homma helpottuisi.

Täällä sitten asutaan ja olen ollut omaishoitaja jo kuukausia. Minua vähän suututtaa tämä tilanne. Eläketurvani jää pienemmäksi, kun en ole töissä. Äitini on erittäin tarvitseva koko ajan. Johtuu kai masennuksesta. Sitä hän on ollut aina. Jo lapsuudestani lähtien. Haluaa jatkuvaa huomiota. En jaksa aina olla ystävällinen ja siitä tulee huono omatunto sitten.

Jos aikoo ryhtyä omaishoitajaksi, niin pitää olla hyvät hermot.

Todellakin,hyviä hermoja vaativaa. Minulla myös se tilanne,että hoidettava on äärettömän tyytymätön aina ja kaikkeen. Sairaus toki tekee osansa,mutta perusluonne aina ollut äärettömän vaikea, ei näe kuin itsensä,ei pysty nähdä mitä muut jo tekevät hänen vuokseen vaan vaatii kokoajan lisää,ja tietenkin raivostuu kun ei kaikkea saa. Ei esim.tiedosta tilaansa,vaan vaatii että minun pitäisi järjestää hänelle matkoja ja elämyksiä tämän tästä.. ei ymmärrä etten voi olla ympäri vuorokauden häntä viihdyttämässä perushoidon lisäksi,vaan lapseni tarvitsevat minua myös, ja työtkin on tehtävä. Ei myöskään näe miten hoidan hänet,hänen viihtymistään,hoidan hänen kodin ja ihan kaikki asiat;kiitoksena ylimielinen tuhahdus usein lähtiessäni että kyllä joutaisit sinäkin edes joskus auttaa ja tehdä jotain hänen hyväkseen.

Melko huonoon tilanteeseen on jotkut joutunut hoitamisissa. Näitten tämän kaltaisten syitten johdosta en itse meinaa alkaa läheishoitajaksi vaan saa mennä laitokseen jos ei itse pärjää. Omaishoitajana palkka on pientä ja työn vaatimus suurta. Lähes kokoaikapäiväistä ja päivystyksessä pitäisi olla koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Melko huonoon tilanteeseen on jotkut joutunut hoitamisissa. Näitten tämän kaltaisten syitten johdosta en itse meinaa alkaa läheishoitajaksi vaan saa mennä laitokseen jos ei itse pärjää. Omaishoitajana palkka on pientä ja työn vaatimus suurta. Lähes kokoaikapäiväistä ja päivystyksessä pitäisi olla koko ajan.

Mutta kun laitospaikkoja ei yksinkertaisesti ole,sehän tähän on johtanutkin. Oht on lähinnä vitsi ja suoranaista kettuilua työn määrään ja sitovuuteen nähden.

Tärkeä aihe.

Ilmeisen vähän täällä löytyy omaishoitajia vastaavassa tilanteessa,varmasti yleisempää on esim.oman lapsen omaishoitajuus,tai puolison.

Vertaistuki olisi kiva,kun sitä ei ole tuttavapiirissä,eikä kukaan oikeasti ymmärrä tilannetta,jolla ei omakohtaista kokemusta ole.

Olen 8

Meillä vielä yksi lapsistakin asuu tässä kanssamme. Minun miehen ja lapsen keskeiset suhteet menevät koko ajan toiselle sijalle

Olen 8

Vierailija kirjoitti:

Olen 8

Meillä vielä yksi lapsistakin asuu tässä kanssamme. Minun miehen ja lapsen keskeiset suhteet menevät koko ajan toiselle sijalle

Olen 8

Tuo on meilläkin yksi niitä asioita mikä jää jalkoihin, toivoisin niin paljon kahdenkeskistä aikaa edes joskus puolisoni kanssa,käy häntäkin sääliksi kun joutuu myös tahtomattaan kestää tätä tilannetta, hän kyllä on äärettömän ymmärtäväinen ja tukee ihailtavasti minuakin. Silti olen harmissani niin hänen,kuin koko perheeni puolesta..

Täällä ex-omaishoitaja, jolla myös oli silloin monta lasta ja hoidettavana hyvin hankala dementikko. Niistä kokemuksista voisi vaikka kirjan kirjoittaa, josta ei puuttuisi draamaa, ei huumoria eikä kyyneliä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ex-omaishoitaja, jolla myös oli silloin monta lasta ja hoidettavana hyvin hankala dementikko. Niistä kokemuksista voisi vaikka kirjan kirjoittaa, josta ei puuttuisi draamaa, ei huumoria eikä kyyneliä.

Voin hyvin kuvitella, ei täälläkään säästytä tunteiden ja sattumusten koko kirjolta. Joskus naurattaa hysteerisesti,joskus itkettää,joskus tuntuu että itseltä lähtee vähäinenkin järki päästä. Katkeriakin fiiliksiä mahtuu mukaan ripakopallinen,ei aina tunnu niin oikeudenmukaiselta joutua hoitaa pienten lasten sivussa vanhempaansa,joka on yhtä autettavassa tilanteessa kuin taapero, ja sitten kuulla kaverista joka tuli juuri viikon lomamatkalta puolisonsa kanssa,lapset sen aikaa isovanhemmillaan. Siis tottakai olen iloinen heidän puolestaan,mutta en voi väittää etteikö se vähän epäreilultakin tunnu kun vertaa omaan tilanteeseen.

Hattua nostan kaikille jotka moiseen lähtee tai joutuu.

Nostan vielä tätä jos löytyisi kohtalotovereita :)

Taitaa tulevaisuuden suunta olla enenevissämäärin tämä että iäihmiset hoidetaan kotiin ja omaiset vastuutetaan siihen halusi tai ei. Nykyään on hoitopaikat kiven alla ja hullummaksi menee. Kotonahan se on sekavan vanhuksen niin hyvä olla,vaikkei tiedä edes missä on.