Äärimmäinen matka Tv 5

Aika tylsää, kun joka puolella lunta eli maisemia ei käytännössä näe. Joka suunnassa näyttää samalta. Itse en jaksaisi vaeltaa tuollaisissa tylsissä maisemissa, kun ei näy mitään. Toiseksi, menee vähän vaeltamisen idea kun kulkevat osan matkasta autolla. Kolmanneksi, aitoon vaellukseen kuuluu se että kannetaan omaa rinkkaa :)

Tämä ei ole vaellusohjelma, vaan osallistujien tavoitteena oli juosta viikon aikana 200 kilometriä. Huonoista sääolosuhteista johtuen ovat joutuneet paljonkin kävelemään ja turvallisuussyistä reittejä on muutettu. Minusta ohjelma on mielenkiintoinen, tuon turvallisuusvastaavan mietteet ja kertomukset millainen sää on missäkin, ja sen vuoksi reittiä on muutettava jne. 

Ylivarovaista varmistelua, ultrakevyet reput, autokyydit, mökit ja kaikki. On se hurjaa. Ja kaupan päälle "mentaaliguru" Mannisen imelät jeesustelut. Aijjettä. Mikä siinä on että kaikki ohjelmat nykyään ylivarovaisia julkkishömpötyksiä, selviytyjissäkin jengi suorastaan lihoaa? Kehitelkää edes yksi ohjelma jossa joudutaan oikeasti koville ja suorituskyvyn rajoille, ihan pilipalia nää tällaset.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole vaellusohjelma, vaan osallistujien tavoitteena oli juosta viikon aikana 200 kilometriä. Huonoista sääolosuhteista johtuen ovat joutuneet paljonkin kävelemään ja turvallisuussyistä reittejä on muutettu. Minusta ohjelma on mielenkiintoinen, tuon turvallisuusvastaavan mietteet ja kertomukset millainen sää on missäkin, ja sen vuoksi reittiä on muutettava jne. 

Vähän on tuntunu hätävarjelun liioittelulta. Porukka vetää vastaavia matkoja yksin poluttomissa erämaissa 30 kg rinkka selässä ilman mitään huoltojoukkoja, siis ihan normi vaellusharrastajat. Nämä marssii kevyt eväsreppu selässä tietä pitkin lämpimään mökkiin syömään kokin loihtimia lihapullia. Onhan tuossa kävelemistä, mutta jos porukka viedään jopa autolla pienen joen yli, jossa vettä niin vähän ettei edes vanteet kastu, niin ihmetellä täytyy. Raskas reissu varmasti, mutta ylittikö tuolla todella joku itsensä? Silloin kun ollaan oikeasti äärirajoilla, ei vitsit viuhu ja nauru raikaa tuohon tyyliin. Kyllähän tämän toki mieluummin katsoo kuin on katsomatta, kun tämän tyylisuunnan ohjelmia sen verran vähän tehdään, mutta odotukset oli kyllä korkeammalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole vaellusohjelma, vaan osallistujien tavoitteena oli juosta viikon aikana 200 kilometriä. Huonoista sääolosuhteista johtuen ovat joutuneet paljonkin kävelemään ja turvallisuussyistä reittejä on muutettu. Minusta ohjelma on mielenkiintoinen, tuon turvallisuusvastaavan mietteet ja kertomukset millainen sää on missäkin, ja sen vuoksi reittiä on muutettava jne. 

Vähän on tuntunu hätävarjelun liioittelulta. Porukka vetää vastaavia matkoja yksin poluttomissa erämaissa 30 kg rinkka selässä ilman mitään huoltojoukkoja, siis ihan normi vaellusharrastajat. Nämä marssii kevyt eväsreppu selässä tietä pitkin lämpimään mökkiin syömään kokin loihtimia lihapullia. Onhan tuossa kävelemistä, mutta jos porukka viedään jopa autolla pienen joen yli, jossa vettä niin vähän ettei edes vanteet kastu, niin ihmetellä täytyy. Raskas reissu varmasti, mutta ylittikö tuolla todella joku itsensä? Silloin kun ollaan oikeasti äärirajoilla, ei vitsit viuhu ja nauru raikaa tuohon tyyliin. Kyllähän tämän toki mieluummin katsoo kuin on katsomatta, kun tämän tyylisuunnan ohjelmia sen verran vähän tehdään, mutta odotukset oli kyllä korkeammalla.

Tarkoitus ei ole riskeerata kenenkään terveyttä esim. kovassa tuulessa kasvoihin lentävien kivien kanssa. Tuulihan oli todella kova yhtenä päivänä, puuskissa 30-40 metriä sekunnissa. Normaali vaeltaja on toivottavasti yhtä ammattitaitoinen kuin ohjelman turvallisuuspäällikkö, joka muuttaa tarvittaessa reittiä niin että kenenkään terveys ei vaarannu. Syyskuinen Islannin sää on haastava ja vaihteleva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole vaellusohjelma, vaan osallistujien tavoitteena oli juosta viikon aikana 200 kilometriä. Huonoista sääolosuhteista johtuen ovat joutuneet paljonkin kävelemään ja turvallisuussyistä reittejä on muutettu. Minusta ohjelma on mielenkiintoinen, tuon turvallisuusvastaavan mietteet ja kertomukset millainen sää on missäkin, ja sen vuoksi reittiä on muutettava jne. 

Vähän on tuntunu hätävarjelun liioittelulta. Porukka vetää vastaavia matkoja yksin poluttomissa erämaissa 30 kg rinkka selässä ilman mitään huoltojoukkoja, siis ihan normi vaellusharrastajat. Nämä marssii kevyt eväsreppu selässä tietä pitkin lämpimään mökkiin syömään kokin loihtimia lihapullia. Onhan tuossa kävelemistä, mutta jos porukka viedään jopa autolla pienen joen yli, jossa vettä niin vähän ettei edes vanteet kastu, niin ihmetellä täytyy. Raskas reissu varmasti, mutta ylittikö tuolla todella joku itsensä? Silloin kun ollaan oikeasti äärirajoilla, ei vitsit viuhu ja nauru raikaa tuohon tyyliin. Kyllähän tämän toki mieluummin katsoo kuin on katsomatta, kun tämän tyylisuunnan ohjelmia sen verran vähän tehdään, mutta odotukset oli kyllä korkeammalla.

Tarkoitus ei ole riskeerata kenenkään terveyttä esim. kovassa tuulessa kasvoihin lentävien kivien kanssa. Tuulihan oli todella kova yhtenä päivänä, puuskissa 30-40 metriä sekunnissa. Normaali vaeltaja on toivottavasti yhtä ammattitaitoinen kuin ohjelman turvallisuuspäällikkö, joka muuttaa tarvittaessa reittiä niin että kenenkään terveys ei vaarannu. Syyskuinen Islannin sää on haastava ja vaihteleva.

Ei siellä niitä "kivimyrskyjä" joka päivä ollut. "Kilpailijoidenkin" puheista aistii pientä turhautumista siihen hätävarjelun liioitteluun. Lääkäriäkin se näyttää häiritsevän, kilpailijan todettua jalkakivun hieman pahentuneen, käänsi lääkäri asian turvahemmolle enkuksi niin, että hyvin koivet kestää eikä kivut ole pahentuneet. Eivät selvästikään lopulta halunneet valittaa mistään, ettei hommaa laiteta taas seis kesken kaiken. Itseänikin turhauttaisi, jos olisin valmistautunut haasteeseen kuukausia, ja paikan päällä haastekerroin tipahtaisi selkeästi odotusarvoista alle oman tason. Epämukavuusalueelle pääsivät kyllä, mutta suorituskyvyn rajoille ei kuvista päätellen yksikään.

Katsoin viimeisen jakson vasta äsken, sillä into sarjan katsomiseen hyytyi aikanaan siihen, ettei tuossa kevytretkeilyssä ollut kyllä yhtään mitään äärimmäistä. Parin kilon reput selässä keskimäärin vähän reilu 20 km päivässä... Lapin tunturit on tälläkin hetkellä täynnä vaeltajia, jotka tekevät huomattavasti rankempia reissuja ilman mökkimajoitusta, autokyytejä, ruokatarjoilua, lääkäriä ja huoltojoukkoja.

Yhtään vähättelemättä osallistujien suoritusta totean vain: siitä se lähtee. Vähän lisää treeniä ja karaistumista vielä, niin olette valmiita ensimmäiselle oikealle vaelluksellenne. Muistakaa, että painavan rinkan kanssa kyseessä on paljon rankempi laji, joten suosittelen aloittamaan vaikka vähän kevyemmällä viikonloppureissulla lähimetsään, ennenkuin marssitte oikeaan tiettömään erämaahan. Tsemppiä siihen!