Apua. olen rakastunut mieheni ystävään!

Mulla on menneisyydessä pari miestä, joista olen ollut kiusallisen kiinnostunut. Miehet eivät ajan saatossa ole muuttuneet yhtään vähemmän mielenkiintoisiksi, mutta olen monenlaisten syiden vuoksi päättänyt jättää ajatukset romanttisiksi haaveiksi.



Olen aktiivisesti ottamatta henkilöihin yhteyttä, välttelen tilanteita, joissa tavattaisiin. Itselläni tepsii yleensä aika hyvin strategia " pois silmistä, pois mielestä (sydämestä)" .



Nykyisessä miehessäni ei kyllä ole mitään " vähemmän" kuin noissa parissa muussakaan - en usko hänen kanssaan olon vuoksi menettäväni mitään suurta ja suuremmoista. Haikailemalla menneisiin en voisi kehittää tätä suhdetta, joka minulla on.



Täytyy sanoa, että olen kokenut aika suuren kirjon tunteita miessuhteissa aiemminkin. Se, että tunnen itseni rakastuneeksi, on useimmiten tunne pääni sisällä. Olen kokenut sen muutaman kerran. Samoin olen kokenut sen, kun päätäpahkaa rakastuu aivan mahdottomaan tyyppiin - ja sen kuinka sieltä pilvilinnoista tiputaan.



Itselläni se mieletön huuma on just vain oman pään sisällä. Sitä tunnetta voisi ruokkia ikuisesti ja siellä voisi kellua tyytyväisenä. Harmi vain, että toinen osapuoli ei aina jaa sitä samaa tunnetta. Ja harmi vain, että siitä mielipuolisesta rakastumisesta matka normaaliin arkeen on kilometrien mittainen, eikä lopputulos välttämättä ole kummoinen.



Tietysti juuri silloin, kun on päätäpahkaa rakastunut (tai ihastunut), on vaikea ajatella kovin järkevästi. Ehkä sitä voi lohduttautua sillä, ettei mikään tunnetila ole ikuinen.



Ehkä sinun kohdallasi tämä suuri tunne miehesi kaveria kohtaan on merkki siitä, että punnitset mielessäsi sinun ja miehesi välistä parisuhdetta ja siinä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia.

Jottei kuulostaisi siltä, että nykyinen suhteeni olisi vain kylmän järjen tuotos täytyy sanoa, että olen kyllä erittäin rakastunut mieheeni. Ja olen myös hänen kanssaan tuntenut leijuvani pilvissä viikkokausia. Mikä ihaninta, tunne ei ole muuttunut yhtään sen latteammaksi suhteessa olon myötä - " todellisuus" ei ole ollut isku vasten kasvoja.

Rakastunut mien kaveriin ja me ollan kaikki oltu samaan aikaan sängyssä. Itse hlaun toiselta vaan seksiä kuitenkin koska hän on miestäni huomattavst parempi rakastaja. En itse kehtaa aloitatta tehdä kolmisin olooon, mieheni/mihet ovat ain sen tehneet mutta pelkään että itse kohta teen sen. Olen yrittänyt peitellä inostustani ja myös rakastelunaikana orgasmejani mikä on tosi vaikeaa.

Kiitos, kun puit asian osuvasti sanoiksi. Voisin allekirjoittaa jokaisen lauseesi. Analyysisi selventää ajatuksia.



Terkuin ei-ap, mutta joka kuitenkin kamppailee samanlaisen ongelman kanssa

Minusta on " normaalia" ihastua suhteen aikana kolmansiin osapuoliin, mutta rakkaus tässä kohdassa on vahva sana. Uskon maailmassa olevan sielunkumppaneita enemmän kuin vain se yksi.



Oman puolison kanssa vietettyjen seesteisten, mutta rakkauden täyttämien vuosien jälkeen tuntuu hyvältä tuntea ihastumista ja saada sille vastakaikua. Kannattaa kuitenkin muistaa, että samat tunteet on ollut oman kumppanin kanssa aiemmin ja hänen kanssaan nyt eletään toista vaihetta.



Luottamuksellisessa suhteessa näistä tuntemuksista pitäisi voida puhua ja toisen hyväksyä ne. Sinun kannattaisi nauttia ihastumisen tunteesta, mutta ei erehtyä ajattelemaan pidemmälle; yhteiseloa hänen kanssaan.

vähän samaa vikaa...en kylläkään ole rakastunut, vaan ihastunut, tiedettehän perhosia vatsassa ja typerä hymy naamalla kun ajattelen tätä tyyppiä :)



Ja ai kamala kuinka huono omatunto minulla on siitä...mieheni on ihana ja hyvä isä sekä hyvä aviomies. Ei ongelmia, rakkautta löytyy jne...mutta menin ja otin ihastumaan mieheni kaveriin. Olen nähnyt tämän henkilön 2 kertaa ja voi taivas tätä mun mielikuvitusta. En käsitä miten voin ajatella näin, en ole mitenkään IKINÄ (totta, en ikinä) katsonutkaan ketään muuta ja ajatellut mitään...mutta nyt käy näin. Mutta onneksi en näe tätä tyyppiä usein ja toisaalta on päiviä kun unohdan koko tyypin...mutta toisina päivinä en saa mielestäni pois koko ihmistä ja olen pari kertaa meinannut lipsauttaa jotain typerää.



Mutta onneksi teitä on muitakin, luulin jo olevani ainut....eli taitaapi olla normaalia ja ei-niin-vakavaa :)

Onneksi tunne palaa vain ajoittain, sillä tapaan tyyppiä vain muutaman kerran vuodessa. Ja nyt hän on vakiintunut, joten sekin hillitsee omia tunteitani. Pahimmillaan ihastukseni oli silloin kun tyyppi oli viellä sinkku ja itki minulle naisen kaipuutaan... Koko ajan salaa odotin, että hän möläyttäisi jotain kiellettyä... ;DDD