Näetkö koskaan unia kuolleista isovanhemmista tai appivanhemmista?
Itse näen silloin tällöin mummistani unia ja samoin appiukosta. Meillä oli läheiset välit.
Kommentit (13)
En ole koskaan tavannut isovanhempiani, olivat jo kuoleet kuin synnyin. Vanhempani kuolivat kun olin alle täysikäinen. Lisäksi appi vanhempia ei ollut. Puhdas on omatuntoni siksi nukun yöni kuin tukki ,enkä herää yöllä pissalle edes.
En muista koskaan nähneeni. Appivanhemmat ovat vielä elossa, isovanhemmat taas kuolivat ennen kuin olin kouluikäinen. Niistä kuolleista sukulaisista, jotka olen tuntenut nuoruudessani ja/tai aikuisiällä, näen kyllä unia, esimerkiksi isästäni ja äitini serkuista.
Harvoin . Kuolleesta äidistäni aika usein
En enää juurikaan, mutta vanhemmistani näen.
Itse asun kaukana sukulaisistani ja näen usein unta niin elävistä kuin kuolleista. Minun on vaikea muistaa ketkä on eläviä ja ketkä kuolleita.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin . Kuolleesta äidistäni aika usein
Mulla sama. Viimeksi unessa esittelin kuopukseni hänelle, eivät ehtineet tässä elämässä tapaamaan toisiaan.
Onneksi en. Livenä nähnyt ainoastaan yhden isoäidin pari kertaa 80-luvulla, muita isovanhempia en. Olen ihan tyytyväinen siihen ja oli muita vanhempia ihmisiä kasarilla. Uni yhdistää uniteemat ja jonkun tavatun ihmisen, vaikkei se ihminen liity asiaan oikeastaan.
En. Mieheni äitiä, eli anoppiani mulla on ihan hirveä ikävä. Kuoli viime vuonna äkillisesti. Olen monta kertaa toivonut että näkyisi yöllä unissa, kuulis äänen ja kaikki olis kuten ennenkin. Hänestä tuli mulle vuosien saatossa todella läheinen ihminen ja tuun loppuelämäni kaipaamaan häntä. Lienee sanomattakin selvää että oli tosi ihana anoppi.
Toisinaan. Yleensä unet sijoittuvat lapsuusaikaani ja erityisesti niihin intiaanikesiin, jotka vietin mummilassa. <3 Tai sitten mummi ilmestyy pitämään mulle rippisaarnaa, että älä hupakoi nyt! Tai sitten varoittaa.
Äidistäni näen useammin unia. <3
Kyllä, aika usein. Mummo kuoli parikymmentä vuotta sitten, hän on unissani eniten. Oli hyvin läheinen minulle.
Näin unen mummostani (äidinäidistä) samana yönä kun hän kuoli. Tuli istumaan sängyn viereen tuolille ja puhui, siinä unessa tuntui että koko yön mutta aamulla kun heräsin en voinut, valitettavasti, muistaa mitään siitä mitä hän sanoi.
En koskaan. Muutoinkaan en muista näkemiäni unia juuri milloinkaan.