Voiko parisuhteeseen päästä hitaasti kaveruuden kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Toimii aseksuaaleilla, jos ei tarvi kiihottua sänkykamarin puolella.

Ja vain kauniista ihmisistä voi kiihottua?

Voi rumastakin jos laittaa pussin päähän ja piirtää siihen hymiön

Otapa se pussi siis vihdoinkin päästäsi pois ja yritä pärjätä sen luojan luoman pärstäsi kanssa. Olet pitänyt sitä pussia päässäsi nyt 12 vuotiaasta lähtien!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Tämä. Minä en ole ulkoisesti kovin viehättävä nainen ja harvoinpa eteen tulee oikeasti todella komeaa miestä, vaan aika tavallisia me kaikki olemme. Me ei niin kauniitkin pärjäämme kuitenkin parisuhdemarkkinoilla oikein hyvin, sillä meissä on sitä jotain muuta, kuin ulkonäkö ja siihen liittyvät asiat.

Mitä, itserakkautta? Kovin viehättävää juu.

Jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa ketään muutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Toimii aseksuaaleilla, jos ei tarvi kiihottua sänkykamarin puolella.

Ja vain kauniista ihmisistä voi kiihottua?

Voi rumastakin jos laittaa pussin päähän ja piirtää siihen hymiön

Otapa se pussi siis vihdoinkin päästäsi pois ja yritä pärjätä sen luojan luoman pärstäsi kanssa. Olet pitänyt sitä pussia päässäsi nyt 12 vuotiaasta lähtien!

OOOO TOUCHEE HOH HOH HOO

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Tämä. Minä en ole ulkoisesti kovin viehättävä nainen ja harvoinpa eteen tulee oikeasti todella komeaa miestä, vaan aika tavallisia me kaikki olemme. Me ei niin kauniitkin pärjäämme kuitenkin parisuhdemarkkinoilla oikein hyvin, sillä meissä on sitä jotain muuta, kuin ulkonäkö ja siihen liittyvät asiat.

Mitä, itserakkautta? Kovin viehättävää juu.

Jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa ketään muutakaan.

Mutta oikeasti tuollainen on aika luotaantyöntävää että avoimesti mainostaa itsessään olevan jotain erinomaista. Yksi tuollainen itseään syvästi rakastava kaveri on ja välillä aika rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Joo. Mutta se edyllyttää että sitä luonteen kauneutta on. Ap:llä ei selvästi ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Tämä. Minä en ole ulkoisesti kovin viehättävä nainen ja harvoinpa eteen tulee oikeasti todella komeaa miestä, vaan aika tavallisia me kaikki olemme. Me ei niin kauniitkin pärjäämme kuitenkin parisuhdemarkkinoilla oikein hyvin, sillä meissä on sitä jotain muuta, kuin ulkonäkö ja siihen liittyvät asiat.

Mitä, itserakkautta? Kovin viehättävää juu.

Jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa ketään muutakaan.

Mutta oikeasti tuollainen on aika luotaantyöntävää että avoimesti mainostaa itsessään olevan jotain erinomaista. Yksi tuollainen itseään syvästi rakastava kaveri on ja välillä aika rasittavaa.

Minkä takia kaveeraat itserakkaan kanssa? Ovatko sinulla kaverit niin vähissä vai mikä on vikana? Minun ystäväni ovat ainakin kaikki todella ihania upeita ihmisiä, joita en sanoisi ikinä rasittaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Tämä. Minä en ole ulkoisesti kovin viehättävä nainen ja harvoinpa eteen tulee oikeasti todella komeaa miestä, vaan aika tavallisia me kaikki olemme. Me ei niin kauniitkin pärjäämme kuitenkin parisuhdemarkkinoilla oikein hyvin, sillä meissä on sitä jotain muuta, kuin ulkonäkö ja siihen liittyvät asiat.

Mitä, itserakkautta? Kovin viehättävää juu.

Jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa ketään muutakaan.

Mutta oikeasti tuollainen on aika luotaantyöntävää että avoimesti mainostaa itsessään olevan jotain erinomaista. Yksi tuollainen itseään syvästi rakastava kaveri on ja välillä aika rasittavaa.

Luotaantyöntävää on sellainen "enhän minä nyt mitään ole, anteeksi kun olen olemassa"-asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Tämä. Minä en ole ulkoisesti kovin viehättävä nainen ja harvoinpa eteen tulee oikeasti todella komeaa miestä, vaan aika tavallisia me kaikki olemme. Me ei niin kauniitkin pärjäämme kuitenkin parisuhdemarkkinoilla oikein hyvin, sillä meissä on sitä jotain muuta, kuin ulkonäkö ja siihen liittyvät asiat.

Mitä, itserakkautta? Kovin viehättävää juu.

Jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa ketään muutakaan.

Mutta oikeasti tuollainen on aika luotaantyöntävää että avoimesti mainostaa itsessään olevan jotain erinomaista. Yksi tuollainen itseään syvästi rakastava kaveri on ja välillä aika rasittavaa.

Kerropa miten "mainostin avoimesti" meitä tavallisia ja tavallisen näköisiä ihmisiä?

Kirjoitin, että me tavallisen näköiset, eli niin miehet kuin naisetkin, pärjäämme muiden ihmisten kanssa ja parisuhteissa hyvin, sillä meillä on ajatuksissa paljon muutakin kuin oman naaman kauneus. Me emme näe vain sitä muiden ihmisten pintaa, vaan oman kokemuksen mukaan pääsemme syvemmälle. Se ei ole itserakkautta.

Me välitämme itsestämme ja samalla välitämme myös muista, ulkonäöstä riippumatta. Yritä kestää se asia. Rakkaudella! :)

Usein siinä käy niin, että mies odottaa vuosien ajan kaveruuden muuttuvan parisuhteeksi, mutta nainen ei ole sellaisesta kiinnostunut lainkaan ja miehen odotus on turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Kyllä tällä palstalla on sitten tällaista kaikenlaista unelmointia, muttei se tosielämässä kuitenkaan mene koskaan niin. Vaatimattomammatkin kuvittelee ansaitsevansa hyvännäköisen aika usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Tämä. Minä en ole ulkoisesti kovin viehättävä nainen ja harvoinpa eteen tulee oikeasti todella komeaa miestä, vaan aika tavallisia me kaikki olemme. Me ei niin kauniitkin pärjäämme kuitenkin parisuhdemarkkinoilla oikein hyvin, sillä meissä on sitä jotain muuta, kuin ulkonäkö ja siihen liittyvät asiat.

Mitä, itserakkautta? Kovin viehättävää juu.

Jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa ketään muutakaan.

Mutta oikeasti tuollainen on aika luotaantyöntävää että avoimesti mainostaa itsessään olevan jotain erinomaista. Yksi tuollainen itseään syvästi rakastava kaveri on ja välillä aika rasittavaa.

Minkä takia kaveeraat itserakkaan kanssa? Ovatko sinulla kaverit niin vähissä vai mikä on vikana? Minun ystäväni ovat ainakin kaikki todella ihania upeita ihmisiä, joita en sanoisi ikinä rasittaviksi.

Koska ei kukaan ole niin täydellinen, etteikö olisi jotain ärsyttäviä asioita. Itserakkaat varmastikin tulevat toimeen kaltaistensa kanssa ja siitä tuo sinun ihana toimeentulo ystäviesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Tämä. Minä en ole ulkoisesti kovin viehättävä nainen ja harvoinpa eteen tulee oikeasti todella komeaa miestä, vaan aika tavallisia me kaikki olemme. Me ei niin kauniitkin pärjäämme kuitenkin parisuhdemarkkinoilla oikein hyvin, sillä meissä on sitä jotain muuta, kuin ulkonäkö ja siihen liittyvät asiat.

Mitä, itserakkautta? Kovin viehättävää juu.

Jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa ketään muutakaan.

Mutta oikeasti tuollainen on aika luotaantyöntävää että avoimesti mainostaa itsessään olevan jotain erinomaista. Yksi tuollainen itseään syvästi rakastava kaveri on ja välillä aika rasittavaa.

Luotaantyöntävää on sellainen "enhän minä nyt mitään ole, anteeksi kun olen olemassa"-asenne.

Ollaan sitten varmaan aika tasoissa?