Voiko parisuhteeseen päästä hitaasti kaveruuden kautta?

Vierailija kirjoitti:

Tässä onkin pirunmoinen ristiriita. Itse olen kohtelias ja käyttäydyn hyvin ja jutut on fiksuja. Se ei vaan riitä.

Sanotaan, että on vain seitsemän sekuntia aikaa tehdä ensivaikutelma. Siksi ne seitsemän sekuntia kannattaa käyttää järkevästi. Heti kun tunnistatte toisenne, niin hymyile ja katso naista ilosena ja ihastellen. Sitten tulkitse että miten tervehditään. Kevyt halaus on hyvä. Sitten joku hyvä sana. Oho. Seitsemän sekuntia meni jo..

Itse sorrun usein liikaan järkevyyteen ja asiallisuuteen. Naiset väittävät pitävänsä siitä, ettei toinen heti ehdottele jotain, mutta se pitää paikkansa vain osittain. Ekoille treffeille pitää saada jotain kipinää, sillä muuten on kaveri.

Miksi sinä syyttelet naisia valehtelusta kun naiset eivät toimi kuin koneet nappia painamalla? Joku nainen sanoi jotain jossain ja nyt kitiset katkerana että naiset väittävät yhtä ja tekevät toista, kun eivät toimi kuten sinä haluat.

Siinä ei ole mitään ristiriitaa kun fiksuus ei riitä. Ei yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla pelisilmää nähdä, onko se nainenkin ihastunut, ennenkuin alkaa mitään ehdottelemaan.

Palstamies ei näe asiaa niin. Palstamiehen mielestä kun hän tekee asiat x ja y, naisten kuuluu toimia kuten palstamies laskelmoi.

Itse haluan toki ensin ystävyyttä ja se jos toimii, että arvomaailma ja eettinen taju kohtaavat. Ja meillä yhteisiä harrastuksia, niin sen jälkeen ehkä rakkaus ja vasta sen jälkeen seksi. Minulle se seksi ei ole tärkein asia, vain se, että tulee sen kumppanin kanssa toimeen. Toki seksi on myös minulle tärkeää, mutta en tunne intohimoa jos mies on jotenkin yksinkertainen, siis siten ettei ymmärrä, miten kohtelee toisia ihmisiä, eläimiä ja luontoa kohtaan. Arvostan miestä, joka osaa kuunnella ja on empaattinen, koska itse olen tätä myös toisille. Jos haluan jotain toiselta, niin olen samanlainen kuin toinen. Joten en voi vaatia mieheltä sitä samaa, jos en itse sitä itse ole myös. Mutta kukaan ei meistä ole täydellinen, en myöskään minä. Joten joustoa pitää toisin puolin suhteissa sallita. 

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla pelisilmää nähdä, onko se nainenkin ihastunut, ennenkuin alkaa mitään ehdottelemaan.

Nämä tilanteet ovat erilaisia. Näissä tapauksissa tavismies ihastuu kauniiseen naiseen ja on valmis tekemään mitä vain, jotta myös kaunis nainen ihastuisi häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä onkin pirunmoinen ristiriita. Itse olen kohtelias ja käyttäydyn hyvin ja jutut on fiksuja. Se ei vaan riitä.

Sanotaan, että on vain seitsemän sekuntia aikaa tehdä ensivaikutelma. Siksi ne seitsemän sekuntia kannattaa käyttää järkevästi. Heti kun tunnistatte toisenne, niin hymyile ja katso naista ilosena ja ihastellen. Sitten tulkitse että miten tervehditään. Kevyt halaus on hyvä. Sitten joku hyvä sana. Oho. Seitsemän sekuntia meni jo..

Itse sorrun usein liikaan järkevyyteen ja asiallisuuteen. Naiset väittävät pitävänsä siitä, ettei toinen heti ehdottele jotain, mutta se pitää paikkansa vain osittain. Ekoille treffeille pitää saada jotain kipinää, sillä muuten on kaveri.

Miksi sinä syyttelet naisia valehtelusta kun naiset eivät toimi kuin koneet nappia painamalla? Joku nainen sanoi jotain jossain ja nyt kitiset katkerana että naiset väittävät yhtä ja tekevät toista, kun eivät toimi kuten sinä haluat.

Siinä ei ole mitään ristiriitaa kun fiksuus ei riitä. Ei yhtään mitään.

Missä syytin naisia valehtelusta? En myöskään kitise katkerana, ei ollenkaan.

Pohdiskelin sitä ristiriitaa joka on fiksun, herrasmiesmäisen käyttäytymisen ja jonkinlaisen ihastumisviestin esittämisen välillä. Tämä on herkän tasapainon kohta, sillä sekä fiksuus että kemiakipinä ovat tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla pelisilmää nähdä, onko se nainenkin ihastunut, ennenkuin alkaa mitään ehdottelemaan.

Palstamies ei näe asiaa niin. Palstamiehen mielestä kun hän tekee asiat x ja y, naisten kuuluu toimia kuten palstamies laskelmoi.

Siksi palstamies jää aina yksin. Syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä onkin pirunmoinen ristiriita. Itse olen kohtelias ja käyttäydyn hyvin ja jutut on fiksuja. Se ei vaan riitä.

Sanotaan, että on vain seitsemän sekuntia aikaa tehdä ensivaikutelma. Siksi ne seitsemän sekuntia kannattaa käyttää järkevästi. Heti kun tunnistatte toisenne, niin hymyile ja katso naista ilosena ja ihastellen. Sitten tulkitse että miten tervehditään. Kevyt halaus on hyvä. Sitten joku hyvä sana. Oho. Seitsemän sekuntia meni jo..

Itse sorrun usein liikaan järkevyyteen ja asiallisuuteen. Naiset väittävät pitävänsä siitä, ettei toinen heti ehdottele jotain, mutta se pitää paikkansa vain osittain. Ekoille treffeille pitää saada jotain kipinää, sillä muuten on kaveri.

Miksi sinä syyttelet naisia valehtelusta kun naiset eivät toimi kuin koneet nappia painamalla? Joku nainen sanoi jotain jossain ja nyt kitiset katkerana että naiset väittävät yhtä ja tekevät toista, kun eivät toimi kuten sinä haluat.

Siinä ei ole mitään ristiriitaa kun fiksuus ei riitä. Ei yhtään mitään.

Missä syytin naisia valehtelusta? En myöskään kitise katkerana, ei ollenkaan.

Pohdiskelin sitä ristiriitaa joka on fiksun, herrasmiesmäisen käyttäytymisen ja jonkinlaisen ihastumisviestin esittämisen välillä. Tämä on herkän tasapainon kohta, sillä sekä fiksuus että kemiakipinä ovat tärkeitä.

Suosittelen että luet ajatuksella mitä kirjoitin tavastasi puhua naisten käytöksestä.

Lienee tosi harvinaista, ainakin minun kaikki miespuoliset ystäväni tuntuvat niin veljellisiltä, etten voisi kuvitella heidän kanssaan mitään romanttista.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on ollut se, että asiallisesti tutustumalla parisuhdemielessä päätyy kaverivyöhykkeelle.

On tullut usein ihmeteltyä, että mikä ne kipinät oikein saa aikaan kun itse siinä aina epäonnistuu ja toisaalta kuulee valitusta, että miehet ovat aina vain seksin perässä.

Eihän tässä voi voittaa.

Mua monesti ahdistaa miehet, kun ovat "parisuhdemielessä" tutustumassa minuun. Liehuttelyä, vikittelyä, kaikenlaista lahjaa ja mitä.

Mitä sitten, kun koittaa arki?

Minkähänlainen peto sieltä sen kaiken krumeluurin ja viettelijän takaa paljastuukaan 🙈

Tykkään siksi tutustua vain kaverina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä onkin pirunmoinen ristiriita. Itse olen kohtelias ja käyttäydyn hyvin ja jutut on fiksuja. Se ei vaan riitä.

Sanotaan, että on vain seitsemän sekuntia aikaa tehdä ensivaikutelma. Siksi ne seitsemän sekuntia kannattaa käyttää järkevästi. Heti kun tunnistatte toisenne, niin hymyile ja katso naista ilosena ja ihastellen. Sitten tulkitse että miten tervehditään. Kevyt halaus on hyvä. Sitten joku hyvä sana. Oho. Seitsemän sekuntia meni jo..

Itse sorrun usein liikaan järkevyyteen ja asiallisuuteen. Naiset väittävät pitävänsä siitä, ettei toinen heti ehdottele jotain, mutta se pitää paikkansa vain osittain. Ekoille treffeille pitää saada jotain kipinää, sillä muuten on kaveri.

Miksi sinä syyttelet naisia valehtelusta kun naiset eivät toimi kuin koneet nappia painamalla? Joku nainen sanoi jotain jossain ja nyt kitiset katkerana että naiset väittävät yhtä ja tekevät toista, kun eivät toimi kuten sinä haluat.

Siinä ei ole mitään ristiriitaa kun fiksuus ei riitä. Ei yhtään mitään.

Missä syytin naisia valehtelusta? En myöskään kitise katkerana, ei ollenkaan.

Pohdiskelin sitä ristiriitaa joka on fiksun, herrasmiesmäisen käyttäytymisen ja jonkinlaisen ihastumisviestin esittämisen välillä. Tämä on herkän tasapainon kohta, sillä sekä fiksuus että kemiakipinä ovat tärkeitä.

Se kemia ei synny tekemisestä vaan sitä kahden ihmisen välillä joko on tai ei ole. Toki se ilmenee tekemisessä; kun kemiat kohtaavat, on välittömästi helppoa ja luontevaa olla toisen seurassa, voi rentoutua.

Voi. Kovin montaa palstamammaa tämä ei koske. He ovat ahdasmielisiä ja kaavoihin kangistuneita.

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

En muulla tavalla parisuhdetta haluakaan. Mihinkään sen enempään en lähde mukaan ennen kuin tiedän, millainen toinen on ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Toimii aseksuaaleilla, jos ei tarvi kiihottua sänkykamarin puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Toimii aseksuaaleilla, jos ei tarvi kiihottua sänkykamarin puolella.

Ja vain kauniista ihmisistä voi kiihottua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä onkin pirunmoinen ristiriita. Itse olen kohtelias ja käyttäydyn hyvin ja jutut on fiksuja. Se ei vaan riitä.

Sanotaan, että on vain seitsemän sekuntia aikaa tehdä ensivaikutelma. Siksi ne seitsemän sekuntia kannattaa käyttää järkevästi. Heti kun tunnistatte toisenne, niin hymyile ja katso naista ilosena ja ihastellen. Sitten tulkitse että miten tervehditään. Kevyt halaus on hyvä. Sitten joku hyvä sana. Oho. Seitsemän sekuntia meni jo..

Itse sorrun usein liikaan järkevyyteen ja asiallisuuteen. Naiset väittävät pitävänsä siitä, ettei toinen heti ehdottele jotain, mutta se pitää paikkansa vain osittain. Ekoille treffeille pitää saada jotain kipinää, sillä muuten on kaveri.

Miksi sinä syyttelet naisia valehtelusta kun naiset eivät toimi kuin koneet nappia painamalla? Joku nainen sanoi jotain jossain ja nyt kitiset katkerana että naiset väittävät yhtä ja tekevät toista, kun eivät toimi kuten sinä haluat.

Siinä ei ole mitään ristiriitaa kun fiksuus ei riitä. Ei yhtään mitään.

Missä syytin naisia valehtelusta? En myöskään kitise katkerana, ei ollenkaan.

Pohdiskelin sitä ristiriitaa joka on fiksun, herrasmiesmäisen käyttäytymisen ja jonkinlaisen ihastumisviestin esittämisen välillä. Tämä on herkän tasapainon kohta, sillä sekä fiksuus että kemiakipinä ovat tärkeitä.

Se kemia ei synny tekemisestä vaan sitä kahden ihmisen välillä joko on tai ei ole. Toki se ilmenee tekemisessä; kun kemiat kohtaavat, on välittömästi helppoa ja luontevaa olla toisen seurassa, voi rentoutua.

Kyllä se kemia voi oikein hyvin syntyä yhdessä tekemisestä ja olemisestakin, itse asiassa sehän on juuri se paras kipinä. Olen liki viisikymppinen nainen ja seksijutut eivät ole kovin tärkeitä enää, vaikka seksistä tykkäänkin. Enemmän kuitenkin merkitsee mukava lämmin yhdessäolo, yhteiset tekemiset ja samansuuntaiset ajatukset, ystävällisyys, huumori ja nauru.

Jos joku ikäiseni mies yrittäisi tutustua minuun heti niin, että käpälöi, lääppii, puhuu seksijuttuja tai niihin viittaaviakin ja vihjailee, niin enhän minä siinä ehdi mitään muuta kuin varautumaan ja vahtimaan hänen tekemisiään. Ei se ole ystävyyttä ja ei siitä joskaan edes tule ystävyyttä, ei edes kaveruutta, vaan se ällöttää.

Jos taas mies on mukavan kohtelias oma itsensä, kuuntelee ja muistaa mitä olen jutellut, kertoo itsestään ja ehdottaa vaikka päivän vaellusreissua tai kalaan menemistä ja siinä ohessa tutustumista, niin se kiinnostaa. Siinä yhdessä tehdessä näen minkälainen mies on sisimmiltään ja pitämässään puuhassa, pystyn juttelemaan itsestäni ja näen miehen aitouden. Siinä molemmat näkevät sen henkilön oikean luonteen ja siinä mukavasti yhdessä ollessa saattaa tulla hyvinkin tunne, että voisi olla lähempänäkin toista.

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Tämä. Minä en ole ulkoisesti kovin viehättävä nainen ja harvoinpa eteen tulee oikeasti todella komeaa miestä, vaan aika tavallisia me kaikki olemme. Me ei niin kauniitkin pärjäämme kuitenkin parisuhdemarkkinoilla oikein hyvin, sillä meissä on sitä jotain muuta, kuin ulkonäkö ja siihen liittyvät asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Toimii aseksuaaleilla, jos ei tarvi kiihottua sänkykamarin puolella.

Ja vain kauniista ihmisistä voi kiihottua?

Voi rumastakin jos laittaa pussin päähän ja piirtää siihen hymiön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että ystävyyden kautta voisi ihastua juurikin ihmiseen, joka ei ulkoisesti ole niin viehättävä. Silloin ihastuisi siihen sisäiseen kauneuteen.

Tämä. Minä en ole ulkoisesti kovin viehättävä nainen ja harvoinpa eteen tulee oikeasti todella komeaa miestä, vaan aika tavallisia me kaikki olemme. Me ei niin kauniitkin pärjäämme kuitenkin parisuhdemarkkinoilla oikein hyvin, sillä meissä on sitä jotain muuta, kuin ulkonäkö ja siihen liittyvät asiat.

Mitä, itserakkautta? Kovin viehättävää juu.

Eli jos mies haluaa ystävystyä kauniin naisen kanssa, hänellä on aina taka-ajatuksia. Ruman kohdalla voi ollakin pelkkä kaveri.