Lue keskustelun säännöt.
Nainen pohtii seksitarpeitaan ja epävakauttaan
23.10.2022 |
Olen pitänyt aina itseäni melko seksuaalisena ja pitkään ajattelin olevani "aina halukas". Nykyisessä suhteessa olen ensimmäistä kertaa kokenut myös sen, miltä haluttomuus tuntuu. Haluttomuus on johtunut siitä, että koin mieheni loukanneeni suhteen rajoja ja henkistä yhteyttä salaamalla joitakin asioita, jotka olisi kuulunut rehellisyyden ja luottamuksen nimessä mielestäni jakaa. Avoimuus ja luottamus on minulle keskeisiä elementtejä oikeasti hyvään seksielämään. Aistin herkästi etäisyyden ja epäaitouden, enkä saa itseäni kiihottumaan jos huomaan että mies esimerkiksi nuolee vain nuolemisen vuoksi. Mekaaninen perusseksi siis tylsistyttää, jättää tyhjäksi ja saa minut pakenemaan omaan mielikuvitusmaailmaan, jossa kaikki on paremmin. Ja jossa olen itsekin parempi.
Olen yhä enemmän alkanut kaivata seksiä, jossa pääsen irti kaikesta. Minulla on taipumusta neuroottisuuteen (ahdistus, masennus, alakulo, kiukku) ja olen jokseenkin aina käyttänyt orgasmeja huonon olon purkamiseen. Silloin ei riitä yksi vaan niitä tarvitaan lisää ja lisää, monen tunnin ajan. Harrastan siis paljon itsetyydytystä. Välillä haaveilen, että kumppanini auttaisi minua "säätelemään oloani" seksin avulla. Että kun ahdistun, hän ottaisi tilanteesta vetovastuun ja kuljettaisi minut sen läpi. "Rankaisisi" minua siitä että olen "taas tällainen". Normaalielämässä tilanne purkautuu minun kiukutteluna, riitoina, miehen vetäytymisenä ja sitä kautta minun entistä suurempana hätänä ja kyvyttömyytenä luottaa tai antautua hänelle. En koe enää edes kykeneväni "hellään rakasteluun" joskaan se ei ole koskaan ollut vahvuuteni. Kaipaan seksiä, joka nollaa pääni, joka tuntuu niin että mitään muuta ei mahdu mieleeni. Kaipaan sitä, että joku ottaa minusta kopin ennen kuin pääni hajoaa ja runnoo kehoani läsnäolollaan ja kullillaan. Tarttuu minuun niin että olen vain kipua ja kiimaa eikä mies lopeta ennen kuin olen täysin valmis.
Kommentit (7)
Piiskaa olen saanut pari kertaa ja sitten seksi jatkuu perinteisemmissä merkeissä. En pääse kokemaan enkä nauttimaan kunnolla siitä mistä olen haaveillut vaan suoritus on kuin välttämätön paha joka pitää äkkiä hoitaa pois. Lähes jokaiseen seksivaiheeseen haluaisin käyttää kymmenkertaisen määrän aikaa. Se on eniten kadehdittava asia BDSM-seksissä. Että kyse on kunnon sessioista. Että tiedän pääseväni kunnolla kokemaan ja nauttimaan. inhoan tunnetta siitä, että tiedän seksin olevan lähes hetkessä ohi. Olen yrittänyt lukuisia kertoja sanoa, että tilanteen dynamiikkaan ei mielestäni sovi se, että alan siinä hetkessä neuvomaan tai pyytämään lisää. Koska juuri sillä hetkellä haluan pystyä antautumaan täysin miehen otteisiin. Se on kuitenkin mahdotonta, koska aistin ettei hän ehkä tiedä mitä tehdä ja pelkään ettei häntä ehkä kiinnosta. Luulenpa, ettei hän oikeasti saa kiksejä piiskaamisesta ja siksi sitä ei juurikaan tapahdu. Itkin kiukusta ja pettymyksestä kun hän joskus sängyssä puhui kuin olisi aikeissa piiskata minua mutta "ei sitten viitsinytkään". Pyysin ettei hän enää koskaan leikkisi toiveillani tuolla tavalla. Sen jälkeen hän ei ole asiaa ottanut esiin. Enkä minä ole kyennyt enää pyytämään. Ja minua musertaa että hän tietää sen olevan toiveeni mutta hän ei välitä. Sekin jo kertoo siitä, ettei mies ymmärrä miten pahalta tuntuu kerta toisensa jälkeen laittaa omat fantasiat sivuun puhumattakaan siitä, että toinen suhtautuu kevyesti ja välinpitämättömästi koko aiheeseen. Sekin saa minut vetäytymään ja nauttimaan vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kyllä kysyy sängyssä minun toiveitani. Ja yrittää parhaansa. En vain pysty sänkyyn mennessä enää pyytämään että ota musta luulot pois, satuta ja käytä mua kunnolla, kun en voi luottaa siihen, että hän osaa tai tietää mitä tehdä. Tai pelkään että hän ei koske minuun ja kääntää selkänsä. Viimeksi kun sanoin jotakin abstraktia (tee jotain ettei mulla ole näin paha olla), meille tuli riita ja mies ei enää koskenutkaan minua. Minun pahaan olooni vastattiin lisäämällä sitä, vaikka olen sanonut, että kivun tunne auttaa. Pelkäänkin, että minun tulee sanoa vastaukseksi jotain, mikä miellyttää miestä sen sijaan, että minun toiveistani ollaan oikeasti kiinnostuneita. Olen yrittänyt sanoa, että asiat joita toivon ovat sellaisia, joita ei siinä tilanteessa oikein voi pyytää vaan niitä voisi suunnitella etukäteen. Ongelma on myös se, että minun täytyy tosi voimakkaasti ja kiihkeästi reagoida kaikkeen mitä mies tekee tai hän lopettaa heti alkuunsa. Siitä tulee olo etten saa vaipua tiloihin ja nauttia omalla tavallani vaan kiihotukseni tehtävä on olla väline miestä varten. Käynnistyn yleensä todella hitaasti.
Tuntuu etten osaa mitään näistä asioista sanoa niin, ettei mies loukkaantuisi. Herätän hänessä epävarmuutta ja riittämättömyyttä. Välillä kykenen täysin asettumaan hänen asemaansa, mutta hänen välinitämättömyytensä vähentää tätä kykyä.
Välillä minussa herää toivo, kun mies saa minut aivan sekaisin himosta repimällä hiuksiani tai puremalla, puristelemalla ja läpsimällä rintojani. Ne ovat olleen minulle todella tarpeellisia elementtejä ja mies jaksaa tehdä sitä minulle todella pitkään. Myös hän itse kiihottuu tilanteista todella paljon, varmaankin siksi että näkee minun kiihottumiseni. Se on tuonut minulle toivoa ja rohkaisua että joku yhteinen olemisen taso voisi löytyä. Samalla tiedän että jos täsmälleen samat asiat alkavat toistua kaavamaisesti, se menettää hohtonsa. Tekeekö mies lopulta vain sen, millä saa naisensa valmiiksi ja saadakseen munalle huomiota? En tiedä. Kusetanko vain itseäni. Joskus hän on sanonut että haluaa tehdä minulle kaikkea mistä pidän ja nautin. Hän on myös sanonut ettei halua satuttaa minua. Alkuvaiheessa selvittelin varovasti rajoja ja hän sanoi ettei ole kiinnostunut mistään piiskausjutuista. Myöhemmin hän on sanonut että se olisi ok mutta en tiedä puhuuko hän totta. Joskus hän on sanonut että on sukupuolielinkeskeinen ja haluaa vaan panna. Tai näin olen ainakin sen tulkinnut. Ja se saa minut tuntemaan, että minun on mukautettava haluni hänen tyyliinsä jotta minua ei hylätä. Ja se vähentää entisestään kykyä normaaliin seksiin, koska siihen mahtuu mukaan surua ja ahdistusta. Haluan pyyhkiä ne kivulla pois.
En tiedä onko harhakuvitelma ajatella, että tietynlaisella seksillä voisi saada asioita parempaan suuntaan. Samaan aikaan tiedostan että meillä on suhteessa ongelmia jotka heijastuvat myös seksiin. Tiedostan että minulla on paljon traumoja ja kipua, osa sellaisia joita hän on omalla toiminnallaan tuonut pintaan. Mutta eikö seksi voisi olla yksi tapa yrittää hallita vaikeita tunteita? Itse en usko kykeneväni omia sisäisiä kipujani missään terapiassa ratkomaan. En edes jaksa. Olen liian monelle ammattilaiselle avautunut menneisyydestäni ja edelleen minulle on täysi mysteeri mitä tarkoittaa ""asioiden käsittely". Tiedostan myös, että haluan vain omaa miestäni. Kyse ei ole vain tietynlaisesta seksistä jota voisin saada jostain muualta. Kyse on siitä mitä toivon saavani omalta mieheltäni.
Tiivistetysti, sinulla on nykyään romanttinen mies, joka ei tykkää bdsm:stä. Lähinnä ihmettelen, mistä kummasta olet löytänyt toisenlaisia miehiä aiemmin. Oman kokemukseni mukaan 99,99 % miehistä on tuollaisia kuin ap kuvailee nykyistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiivistetysti, sinulla on nykyään romanttinen mies, joka ei tykkää bdsm:stä. Lähinnä ihmettelen, mistä kummasta olet löytänyt toisenlaisia miehiä aiemmin. Oman kokemukseni mukaan 99,99 % miehistä on tuollaisia kuin ap kuvailee nykyistään.
Toi mun rönsyilevä teksti on hirveetä paskaa kuten joku älykkö tuossa jo kommentoi ihan lukemattakin :) Mutta siis kaikki rajuimmat jutut on tehty myös nykyisen kumppanin kanssa . Enkä edes tiedä tykkäisinko oikeasta bdsm:stä.
Ehkä tarvitsen mieheltä selkeän vastauksen tykkääkö vai eikö toivomistani jutuista. Nyt hänen suhtautuminen on ollut ristiriitaista,
Enkä tiedä onko kyse kommunikointiongelmasta / epävarmuudesta vai siitä ettei häntä oikeasti kiinnosta. Vai kaikista niistä :)
Ap
Mieheni tuntuu pysyvän tyytyväisenä kun saa perusseksiä tarpeeksi usein. Mitä enemmän yritän sitä hänelle antaa, sitä kauemmaksi tuntuu hukkuvan miehen kiinnostus minun toiveitani kohtaan. Ja jos yritän asiasta sanoa, tulee yleensä riita. Ja koen että minut hylätään ja torjutaan ja minun toiveillani ei ole väliä. Se taas saa yhä enemmän kaipaamaan jotain mikä lievittäisi pahaa oloani. Ja se saa tuntumaan perusräpläämisen pahalta. Ja koska en kykene siitä kiihottumaan, mies pitää itseään torjuttuna ja on minulle vihainen/etäinen ja minä koen jääväni ilman rakkautta.
Vaikka kiihotun oikeastaan ainoastaan BDSM-henkisistä seksitarinoista (teininä mikä tahansa Reginan novelli riitti) en kuitenkaan osaa luokitella itseäni subiksi. Haaveilen saavani kunnolla piiskaa mutta en tulevani ruoskituksi ympäri kehoa. Täysin sidottuna oleminen ei myöskään kuulu haaveisiini. Ajatus kiihottaisi vain jos voisin luottaa siihen että mies tietää mitä tekee ja ottaa ohjaajan roolin. Että minun ei tarvitsisi huolehtia ja stressata. Olen yrittänyt puhua miehelleni toiveistani ja tarpeistani, mutta koen usein niin suurta torjutuksi ja hylätyksi tulemisen pelkoa, että se on vaikeaa. Mieheni ei ole aina kovin tilanneherkästi suhtautunut asiaan tai sitten tuntuu, ettei hän ymmärrä että asia on minulle tärkeä ja ohittaa ja unohtaa aiheen. Olen ilmaisussani välillä kova ja karkea. Mutta se on myös selviytymiskeino. Olen tullut täysin sivuutetuksi kun olen ollut täysin auki ja haavoittuvassa tilassa, enkä halua kokea sitä uudestaan. En ymmärrä sitäkään että jos kerron pitäväni jostain asiasta, hän saattaa tehdä sen kerran hätäisesti ja sitten asia unohtuu. Tulee olo että pyydän häntä tekemään jotain mistä hän ei pidä ja suorittaa sen väkisin. Sellaisen tekemisen kohteena olo ei taas ole millään tavalla nautinnollista, vapauttavaa tai kiihottavaa. Vain noloa ja surullista. Jos kerron pitäväni niskan puremisesta, hän tekee sen pari kertaa ja olettaa kai sitten, että nyt toiveeni on toteutettu. Se lisää tunnetta siitä, että seksuaaliset tarpeeni eivät ole aidosti tärkeitä vaan unohtamisen arvoisia. Minun on vaikea ymmärtää sitä, jotenkin kuvittelisin että se on miehelle suoraan eteen tuotu valttikortti tyydyttää naisensa ja pitää yllä tämän kiimaa. Se on lisännyt omaa epävarmuuttani ja kyvyttömyyttä heittäytyä nauttimaan kun lähinnä vain odotan ja pelkään ettei mies kuitenkaan viipyile ja keskity tekemiseen vaan suorittaa minua hutiloiden ilman omaa halua. En pysty luottamaan mitä hän tekee vaan minua alkaa kutittaa ja olo tuntuu epämukavalta.