Jos mies pitää itsestäänselvyytenä

Miehet on huonoja korjaamaan elämäntilanteitaan. Aina siihen on tarvittu jotain ulkopuolista sysäystä ja apua.. Esim. avioero ja/tai uusi suhde. Tai se että nainen antaa hänelle valmiiksi pureskeltuja ajatuksia käydä läpi elämäänsä.  

Sinun täytyy aloittaja vaan miettiä että mitä haluat. Haluatko tehdä töitä ja yrittää saada suhteen toimimaan. Yleensä melko yksipuolisella panostuksella, varsinkin alkuun. Mutta mahiksena että suhde toimiikin ja toisaalta riskinä että teitkin sen kaiken turhaan ja tulee ero. Vai luovuttaako vaan suoraan ja eroaa ja alkaa tehdä elämästä sellaista että se on sinulle hyvää. Toki sitä voi tehdä ilman eroakin. Silloin pitää luopua ajatuksesta että tekisi miehelle elämästä hyvää, se katkeroittaa kun ei saa mitään takaisin ja voi olla vaikeaa.

Minä valitsin tuon ensimmäisen. Luin paljon parisuhdekirjoja ja heitin ajatuksia ilmoille. Joskus riideltiin kovastikin mutta meni kaaliin miehellä ne sitten kuitenkin vaikka  minulle nuo riidat oli henkisesti hirveän raskaita. Tuntui että kaikki mitä haluan sanoa, pitää huutaa ja itkeä, hakata päätä seinään ihan kunnolla että toinen ymmärtää. Hirveän raskasta. Suhde lähti toimimaan, mieskin keskustelee nykyään myös hankalista aiheista ja lapsuuttaan koskevista aiheista, pohtii miksi on tullut sellaiseksi kuin on tullut. Meillä menee paremmin kuin koskaan. Mutta minä olen tosi loppu. Minulla on parisuhteen aiheuttama burn out ja tässä menee varmasti aikaa että saan taas itseni ja voimani takaisin. Jälkikäteen ajateltuna, en jaksaisi lähteä tähän. Enkä todellakaan tee tätä enää kenenkään kanssa uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette? Onko lapsia? Jos rakkaus on miehen puolelta loppunut, niin asialle ei voi mitään. Siltä tuo valitettavasti kuulostaa. Mitä pikemmin pääset miehestä eroon, sitä helpommalla selviää itsetuntosi. Itsekunnioituksesi palautuu, kun lakkaat olemasta rakkauden kerjäläinen. Yrittämällä miellyttää itsekunnioituksesi romahtaa ja sinun on vaikeampi selvitä seuraavassakin suhteessa. 

Jos teillä on lapsia, niin koettakaa vielä terapiassa selvitellä tilannetta.

Uusperheellisiä, ei yhteisiä lapsia. En tiedä olisiko ero oman lapseni kannalta hyvä vai huono asia. Olen häneltä sitä kysynyt, mutta hän ei osannut vastata.

Ap

Tyypillistä. Eroaa kerran, niin eroaa toistekin. Lapsi vielä päättämään siitä, niin avot!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä haluat roikkua kiinni tuollaisessa ihmisessä? Miksi haluat antaa tuollaiselle omaa aikaasi jos hän ei edes arvosta sitä?

Parisuhteen alku oli niin ihana, mies huomioi, tunsin olevani todella rakastettu ja haluttu. Oli paljon seksiä ja kemia oli käsinkosketeltavaa. Koin että tämä on elämäni mies, se oikea. Haluaisin siitä alkuvuosien tunteesta takaisin edes osan ja siksi roikun.

Ap

Nykyään tuota alkuhuumaa on tarjolla noin kaksien treffien verran. Sitten kelpaat pelkästään reiäksi, jonka kanssa ei tehdä muuta kuin harrastetaan seksiä. Ihmisiltä on kadonneet käytöstavat ja viitseliäisyys. Että mieti kaksi kertaa haluatko sinkuksi...

Ota ensimmäinen vastaantuleva lepso. Sitä tällä taas varmaan haetaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on huonoja korjaamaan elämäntilanteitaan. Aina siihen on tarvittu jotain ulkopuolista sysäystä ja apua.. Esim. avioero ja/tai uusi suhde. Tai se että nainen antaa hänelle valmiiksi pureskeltuja ajatuksia käydä läpi elämäänsä.  

Sinun täytyy aloittaja vaan miettiä että mitä haluat. Haluatko tehdä töitä ja yrittää saada suhteen toimimaan. Yleensä melko yksipuolisella panostuksella, varsinkin alkuun. Mutta mahiksena että suhde toimiikin ja toisaalta riskinä että teitkin sen kaiken turhaan ja tulee ero. Vai luovuttaako vaan suoraan ja eroaa ja alkaa tehdä elämästä sellaista että se on sinulle hyvää. Toki sitä voi tehdä ilman eroakin. Silloin pitää luopua ajatuksesta että tekisi miehelle elämästä hyvää, se katkeroittaa kun ei saa mitään takaisin ja voi olla vaikeaa.

Minä valitsin tuon ensimmäisen. Luin paljon parisuhdekirjoja ja heitin ajatuksia ilmoille. Joskus riideltiin kovastikin mutta meni kaaliin miehellä ne sitten kuitenkin vaikka  minulle nuo riidat oli henkisesti hirveän raskaita. Tuntui että kaikki mitä haluan sanoa, pitää huutaa ja itkeä, hakata päätä seinään ihan kunnolla että toinen ymmärtää. Hirveän raskasta. Suhde lähti toimimaan, mieskin keskustelee nykyään myös hankalista aiheista ja lapsuuttaan koskevista aiheista, pohtii miksi on tullut sellaiseksi kuin on tullut. Meillä menee paremmin kuin koskaan. Mutta minä olen tosi loppu. Minulla on parisuhteen aiheuttama burn out ja tässä menee varmasti aikaa että saan taas itseni ja voimani takaisin. Jälkikäteen ajateltuna, en jaksaisi lähteä tähän. Enkä todellakaan tee tätä enää kenenkään kanssa uudelleen. 

Kuulostaa kamalalta, kuulostaa siltä, että koko suhde pyörii miehen ympärillä. Mies imi sinut energiasta tyhjäksi kuin vampuuri ja se hyöty, mitä sait burn outin vastineeksi on se, että sekä sinä että mies keskustelette nykyään paljon miehestä itsestään.

Jep samaa mietin. Mitä tämä liitto enää antaa muuta kuin pahaa mieltä ja riittämättömyyden tunnetta. Ei taida olla mitään järkeä jatkaa.