Mikä niissä fantasiaelokuvissa ja sarjoissa viehättää?

Vierailija kirjoitti:

Kirjat minua oikeastaan miellyttää enemmän kuin elokuvat ja sarjat. Se että saa upota uuteen maailmaan ja opetella sen lain alaisuudet. Mihin voi käyttää taikuutta, mihin ei. Mitä siitä seuraa? Kuka voi taikoa, voiko taikuutta varastaa jne.

Ei minua kiinnosta oppia vapaa-ajalla mitään käytännön taitoja, joskus toki on pakko. Mutta elämä on sellaista rutiini suorittamista muuten, on kiva kuvitella jotain ihan muuta kun tahrojen putsausta, pyykkäämistä ja pyörän korjausta.

Joo! Hyvä vastaus. Minä taas tykkään pohtia noita mihin, miten, kuka jne kysymyksiä esimerkiksi työssäni tekniikan alalla, ihan käytännön asioiden parissa. Ja vapaa-ajalla taas mielelläni teen käsitöitä, remontoin, kokeilen uusia ruokia, opiskelen ja ylipäätään teen juttuja, jotka vaatii perhetymistä ja uuden opettelua ja siitä onnistumisesta saan sitten sitä iloa. Onhan nuokin hetket tavallaan todellisuuspakoa siitä omasta arjesta että keskityn johonkin joka saa ajatukset ihan muualle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Koska pidän fantasiaelokuvien taiteellisuudesta. Äärimmäisenä esimerkkinä Avatar, joka oli niin kaunis elokuva, että melkein itketti. Pidän myös hevosia, haarniskoja ja lohikäärmeitä silmäkarkkina. Katson niitä mieluummin kuin arkisia kohtaamisia. Arkisia kohtaamisia saa menemällä ovesta ulos.

Juurikin tuo fantasian kauneus, jopa 'pelottavin' ja kauheimmaksikin tarkoitettu on hyvin kaunista. Mistään fantasian otuksista ei silmiään irti malta saada, niitä haluaisi tarkastella lähemmin, pyöritellä eri kulmista katsoen.

Vaikka olisi kuinka rujo ja 'paha' siinä fantasiassa, niin se on erittäin kaunis. 

Sitä todellisuuden pahuutta ja rumuutta tosiaan näkee ulos menemällä.

Miksi jotkut alapeukuttaa vastauksia ihankuin olisin täällä väittämässä ettei kukaan voi fantasiasta pitää tai että siinä on jotain väärää?! Ap

Minusta esimerkiksi scifissä mielenkiintoisinta on se, miten kuvitteellisissa yhteiskuntajärjestelmissä voidaan käsitellä monia ihmispsyykeen ja yhteiskunnan ongelmia ja pohdintoja eri tavalla, kuin puhtaan realistisissa teoksissa. Sama pätee toki fantasiaankin. Voidaan kuvitella täysin erilaisia maailmoja ja yhteiskuntia ja pohtia miten ne vaikuttavat ihmisten toimintaan ja ajatteluun. Se on kiehtovaa.

Itse pidän erityisesti maagisesta realismista, jossa sekoitellaan epärealistisia tekijöitä muuten realistiseen maailmaan. Esimerkiksi Leena Krohnin kirjat ovat upea esimerkki siitä, miten tällaisella tyylillä voi käsitellä todella syvällisiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Niissä harvemmin tarvitsee ajatella loogisesti. Jos vaikka hahmo yhtäkkiä ilmestyy tuhannen kilometrin päähän niin sen voi selittää teleportaatiolla sun muilla. Oikeaan maailmaan sijoittuvissa tarinoissa tuollainen olisi iso juoniaukko. Tietysti fantasiassakin voi tulla juonipuutteita jos unohdetaan "sääntöjä" mitä on aikaisemmin ollut, mutta ne menevät helpommin ohi, koska eivät ole oikeaan maailmaan sidottuja ja siten helposti huomattavissa.

Kyllä fantasiassakin täytyy toimia sen fiktiivisen maailman lainalaisuuksien mukaan. Muuten lukija tai katsoja kyllä kokee teoksen epätyydyttäväksi ja vähintäänkin nurisee netissä juoniaukoista. Tietysti etenkin pitkissä saagoissa juoniaukkoja on vaikea täysin välttää, mutta jos nyt vaikka yhtäkkiä tuotaisiin joku teleportaatio mukaan sarjaan, jossa siihen ei aiemmin ole mitään viitteitä, niin se kyllä rikkoo katsojan/lukijan immersion aika tehokkaasti ja häiritsee katsojaa/lukijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne viehättävät ihmisiä, joilla on mielikuvitusta.

Tuohon miehenkin vetoaa, olen vain sitä mieltä ettei "hyvä mielikuvitus" tarkoita pelkästään sitä että osaa eläytyä fantasiamaailmaan. Eikö mielikuvitusta ole esimerkiksi mikään luovuuteen liittyvä? Ap

Komppaan täysin ap: tä. Minulla on kaikenlaista mielikuvitusta, mutta science fiction (kirjat tai elokuvat) saa minut heti kärsimättömäksi. Pystyisin jonkun potterin lukemaan läpi vain, jos siihen yhdistettäisiin jokin opintotehtävä, eli että ymmärtäisin, miksi minun pitäisi kahlata tuollaista läpi. Joskus olen erehtynyt katsomaan jotain lupaavasti alkavaa sarjaa, kunnes kesken kaiken päähenkilön silmästä alkaa valua hämähäkkejä. Kaamea pettymys. Tölly kiinni välittömästi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne viehättävät ihmisiä, joilla on mielikuvitusta.

Tuohon miehenkin vetoaa, olen vain sitä mieltä ettei "hyvä mielikuvitus" tarkoita pelkästään sitä että osaa eläytyä fantasiamaailmaan. Eikö mielikuvitusta ole esimerkiksi mikään luovuuteen liittyvä? Ap

Komppaan täysin ap: tä. Minulla on kaikenlaista mielikuvitusta, mutta science fiction (kirjat tai elokuvat) saa minut heti kärsimättömäksi. Pystyisin jonkun potterin lukemaan läpi vain, jos siihen yhdistettäisiin jokin opintotehtävä, eli että ymmärtäisin, miksi minun pitäisi kahlata tuollaista läpi. Joskus olen erehtynyt katsomaan jotain lupaavasti alkavaa sarjaa, kunnes kesken kaiken päähenkilön silmästä alkaa valua hämähäkkejä. Kaamea pettymys. Tölly kiinni välittömästi...

Minä taas en ymmärrä, mikä on se ratkaiseva ero, mikä tekee fantasiasta huonoa viihdettä, jos realistinen viihde kuitenkin kelpaa. Molemmathan ovat yhtälailla kuvitteellisia, joten en näe oleellista eroa siinä, kahlaako läpi Potteria vai jotain Kari Hotakaista.

Eli jos ap ei tykkää, on vika koko genressä ja kaikki muut jotka sattuvat tykkäämään väärässä. Parempi olisi siis lopettaa ko. puppuelokuvat kokonaan. Koska ap ei tykkään.

Tää on niin, niin, niin tätä aikaa. Minä, minä minä, ja jos en minä, niin miksi v-tussa joku muu muka.

Vierailija kirjoitti:

Fantasiamaailmaan/universumiin pääsee helpommin pakoon arkipäiväisiä asioita. Se varmaankin kaikessa yksinkertaisuudessaan viehättää verrattuna esimerkiksi draamasarjoihin. Jos haluan draamaa, sitä on heti, kun ulos ovesta ponkaisee. 

Juuri tämän takia olen itsekin mieltynyt fantasia-/scifimaailmoista. Valitettavasti viimeaikaiset sarjat ja elokuvat ovat olleet pääsääntöisesti kunnon piehtarointia 2020-luvun identiteetti-ja seksuaalipolitiikassa ja pelkään, että rakastamani genret ovat tästä syystä menettäneet sen alkuperäisen viehätyksensä täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne viehättävät ihmisiä, joilla on mielikuvitusta.

Tuohon miehenkin vetoaa, olen vain sitä mieltä ettei "hyvä mielikuvitus" tarkoita pelkästään sitä että osaa eläytyä fantasiamaailmaan. Eikö mielikuvitusta ole esimerkiksi mikään luovuuteen liittyvä? Ap

Komppaan täysin ap: tä. Minulla on kaikenlaista mielikuvitusta, mutta science fiction (kirjat tai elokuvat) saa minut heti kärsimättömäksi. Pystyisin jonkun potterin lukemaan läpi vain, jos siihen yhdistettäisiin jokin opintotehtävä, eli että ymmärtäisin, miksi minun pitäisi kahlata tuollaista läpi. Joskus olen erehtynyt katsomaan jotain lupaavasti alkavaa sarjaa, kunnes kesken kaiken päähenkilön silmästä alkaa valua hämähäkkejä. Kaamea pettymys. Tölly kiinni välittömästi...

Ihan mielenkiinnosta: jos sinun pitäisi piirtää ihan vain jotain, niin...

... piirtäisitkö mallista vai mielikuvituksesta

... piirtäisitkö jotain tosimaailmassa näkemääsi (esim. kukka) vai jotain mitä et ole nähnyt (esim. tiikeri)

... piirtäisitkö jotain mikä on olemassa (kukka tai vaikka kissa) vai jotain mitä ei ole (vaikka kiinalainen lohikäärme)

... piirtäisitkö missään tilanteessa jotain, mitä et ole ikinä nähnyt edes kuvassa tai videolta, tähän en voi antaa esimerkkiä?

Mieltymys fantasiaan on sisäsyntyistä. Osa lapsista piirtelee heppoja, osa lapsista saa mielihyvää vasta piirrettyään hepalle vaatteet tai torahanpaat. Ja kun arki on joka tapauksessa arkista, niin on hienoa jos edes television ääressä saa toteuttaa toista puolta itsestään, joka on vähän villimpi, hullumpi ja luovempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne viehättävät ihmisiä, joilla on mielikuvitusta.

Tuohon miehenkin vetoaa, olen vain sitä mieltä ettei "hyvä mielikuvitus" tarkoita pelkästään sitä että osaa eläytyä fantasiamaailmaan. Eikö mielikuvitusta ole esimerkiksi mikään luovuuteen liittyvä? Ap

Komppaan täysin ap: tä. Minulla on kaikenlaista mielikuvitusta, mutta science fiction (kirjat tai elokuvat) saa minut heti kärsimättömäksi. Pystyisin jonkun potterin lukemaan läpi vain, jos siihen yhdistettäisiin jokin opintotehtävä, eli että ymmärtäisin, miksi minun pitäisi kahlata tuollaista läpi. Joskus olen erehtynyt katsomaan jotain lupaavasti alkavaa sarjaa, kunnes kesken kaiken päähenkilön silmästä alkaa valua hämähäkkejä. Kaamea pettymys. Tölly kiinni välittömästi...

Ihan mielenkiinnosta: jos sinun pitäisi piirtää ihan vain jotain, niin...

... piirtäisitkö mallista vai mielikuvituksesta

... piirtäisitkö jotain tosimaailmassa näkemääsi (esim. kukka) vai jotain mitä et ole nähnyt (esim. tiikeri)

... piirtäisitkö jotain mikä on olemassa (kukka tai vaikka kissa) vai jotain mitä ei ole (vaikka kiinalainen lohikäärme)

... piirtäisitkö missään tilanteessa jotain, mitä et ole ikinä nähnyt edes kuvassa tai videolta, tähän en voi antaa esimerkkiä?

Mieltymys fantasiaan on sisäsyntyistä. Osa lapsista piirtelee heppoja, osa lapsista saa mielihyvää vasta piirrettyään hepalle vaatteet tai torahanpaat. Ja kun arki on joka tapauksessa arkista, niin on hienoa jos edes television ääressä saa toteuttaa toista puolta itsestään, joka on vähän villimpi, hullumpi ja luovempi.

Minä olen aina pitänyt piirtämisestä niin nyt kun mietin niin en koskaan ole piirtänyt mitään kuvitteellista ja jos sanottaisiin että piirrä jotain sen tyylistä niin en tosiaan pääsisi edes alkuun.. tai sitten yhdistelisin vain kaikkea näkemääni mutten varmaan osaisi piirtää mitään ihan tuulesta temmattua.. Varmaankin piirtäisin jonkin rakennuksen, jossa on jotain erikoisempaa, mutten mitään hahmoja ainakaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli jos ap ei tykkää, on vika koko genressä ja kaikki muut jotka sattuvat tykkäämään väärässä. Parempi olisi siis lopettaa ko. puppuelokuvat kokonaan. Koska ap ei tykkään.

Tää on niin, niin, niin tätä aikaa. Minä, minä minä, ja jos en minä, niin miksi v-tussa joku muu muka.

Siis häh, missä vaiheessa jutuistani on saanut tuollaisen kuvan? Jos uteliaana kysyn jotakin, minkä ymmärrystä haluaisin lisätä niin se ln minä minä asennetta? Ok 😂 Sinulta ei varmaan kukaan koskaan saa kysyä mitään mitä MINÄ en tiedä tai sanoa asiaa josta MINÄ olen eri mieltä, vaikka ymmärtäisin täysin sinun vastakkaisen mielipiteen. Onhan se itsekästä minä minä meininkiä jos kertoo minun mielipiteen tai minun oman ajatuksen tak kysymyksen. Ap

Minä tykkään sellaisesta fantasiasta, jossa on vain yksi yliluonnollinen asia, esimerkiksi, että joku ihminen kuulee muiden ajatukset ja mitä siitä sitten seuraa. Mielestäni kokonaiset fantasiamaailmat on vähän tylsiä, koska niissä on kaikki mahdollista ja hahmot ovat usein kliseisiä.