Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut lähes vihata keskustelemista ihmisten kanssa
21.10.2022 |
Siis tilanteita, jossa toinen ihminen alkaa selittämään pitkästi (yli pari minuuttia) jotain henkilökohtaista asiaansa esim. töissä kahvitauolla. Rasittaa nykyään ihan vaan jopa jos hyvätkin kaverini selittävät mulle jotain omia asioitaan, saati vieraammat. Mitä ovat tehneet/laittaneet ruoaksi/ostaneet/miten miehen kanssa menee/lastensa tekemisiä/....pahimpina jotkut henkisen kasvun jutut ja omien tunteiden ja ajatusten ruotiminen, argh.
Ellei kyseessä ole oikeasti joku kiinnostava asia, iso ja merkittävä asia, en jaksaisi oikein mitenkään kuunnella ihmisten arkihöpinöitä.
Olen vieläpä itse hiljainen ihminen, (koska en millään jaksa selittää myöskään omia merkityksettömiä asioitani muille) jotenkin uuvuttaa koko turhan puhuminen ihan fyysisestikin, ja isohkotkin asiani kuittaan yleensä lyhyesti muutamilla lauseilla.
Viime aikoina olen oikein tutkimusmielessä pistänyt merkille miten eri tavalla ihmiset kertovat samoista asioista. Loistava esimerkki taannoin; yksi työkaverini oli käynyt laivalla, kysyin kohteliaisuudestani miten reissu meni, ja sain pitkän selostuksen laivasta, sen sisustuksesta, väkimäärästä, esiintyjästä, ruokapaikoista, ruoista joita söivät, ostoksistaan...
Muistelin sitten mielessäni, että kun itse kävin aiemmin laivalla ja joku töissä kysyi multa miten reissuni meni, vastasin "Ihan hyvin, oli mukava reissu." Ei tullut mieleenkään alkaa selostaa yksityiskohtia!
Joskus olen miettinyt, pitäisikö silti kuitenkin myös opetella tällaiseksi jaarittelijaksi. Ei tarvitsisi niin paljoa kuunnella muiden tylsiä juttuja, jos olisi itse enemmän äänessä...? Nyt jään aina kuuntelijan rooliin, ja kuulen loputtomia monologeja, suureksi osaksi siis omasta syystäni, koska vaikutan ilmeisesti "hyvältä kuuntelijalta" kun en tuputa väliin omia asioitani ja käännä puheenaiheita omiin kokemuksiini. Ilmeisesti hiljaisuus saa vaikuttamaan siltä, että kiinnostaa kuunnella..?
Merkityksettömiä höpinöitä pitkään kuunnellessa tuntuu ihan fyysisesti, että "aivot sammuu" ja vajoan johonkin ihmeelliseen tylsyyden tilaan. Joudun oikeasti pinnistelemään, että jaksan näyttää ulospäin siltä, että kuuntelen, pitää katsekontaktia ja vastailla sopivissa kohdissa "ahaa, joo, okei, niinkö"
Väsyn ja ärsyynnyn näissä tilanteissa, ja tämä on pahentunut viimeisten parin vuoden aikana. Pakoilen ihmisiä, omille ystävillenikään en jaksa vastata jos soittavat, ja vapaa-ajalla ärsyttää aina, jos joku on tulossa käymään. Ärsyttää jo etukäteen että tiedossa on taas raskasta pinnistelyä että jaksan kuunnella ja pysyä tylsässä tarinassa mukana.
No, asiat jotka sitten oikeasti kiinnostavat, niitäkin kyllä ON, mutta ovat sellaisia joissa kyse ei ole kenenkään henkilökohtaisista tekemisistä tai kuulumisista tai tuntemuksista.
Viimeksi kahvitunnilla oikeasti kiinnosti, kun eräs työkaveri selitti erästä historian tapahtumaa, jota en ennalta tiennyt, ja sitä ennen se kun joku selosti miten voidaan kotitarpeista yksinkertaisesti rakentaa aurinkolämmitin talon ulkoseinään. Myös pitkiäkin nettiluentoja jaksan kyllä kuunnella, harvemmin niissä ruoditaan puhujan omaa elämää ja arkisia tekemisiä.
Lähinnä tällä sepustuksella haen vertaistukea, löytyykö muita kaltaisiani? Pelkään välillä onko mulla kenties joku diagnosoitava persoonallisuushäiriö, vai olenko vain tyly ihmisvihaaja, vai vaan näin vahvasti introvertti?
-Keski-ikäinen nainen
Ps. Johan sorruin jaarittelemaan tässä aloituksessa, ärsyttää itseäkin, mutten oikein mitenkään osannut tiivistää asiaa ymmärrettävään muotoon lyhyempänä. Pahoittelen, en ota tavaksi.
Kommentit (73)
Kysymykseen ei varmaan ole yksittäistä vastausta. Johtuu ihmisen persoonasta, mt-ongelmista, yksinäisyydestä, tilan täyttämisestä jne.
Lähipiiriin kuuluva on temperamenttinen, mt-ongelmainen, drama queen, huomionhakuinen persoona joka edellä mainituista syistä on ehkä myös yksinäinen. Puhuu tauotta ja liian yksityiskohtaisesti kaikki asiat. Mistään yhteiskunnallisesta asiasta ei pysty keskustelemaan mutta omista asioistaan puhuisi vaikka jouluun asti tauotta. Toinen vaihtoehto on sitten että mököttää täysin hiljaa vaikka jouluun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymykseen ei varmaan ole yksittäistä vastausta. Johtuu ihmisen persoonasta, mt-ongelmista, yksinäisyydestä, tilan täyttämisestä jne.
Lähipiiriin kuuluva on temperamenttinen, mt-ongelmainen, drama queen, huomionhakuinen persoona joka edellä mainituista syistä on ehkä myös yksinäinen. Puhuu tauotta ja liian yksityiskohtaisesti kaikki asiat. Mistään yhteiskunnallisesta asiasta ei pysty keskustelemaan mutta omista asioistaan puhuisi vaikka jouluun asti tauotta. Toinen vaihtoehto on sitten että mököttää täysin hiljaa vaikka jouluun asti.
Tuo muuten on aivan totta! Ei pysty puhumaan Ukrainan sodasta, ei ilmastosta, ei politiikasta, ei tv-ohjelmista, ei mistään paikkakunnan tapahtumasta mutta siitä omasta persoonasta riittää asiaa ihan koko ajan jauhaen antamatta minkäänlaista suunvuoroa toiselle.
Joopa, tutulta kuulostaa, ap. Työpaikalla sattuu kahville samaan aikaan tämmöinen jaarittelija, huh huh. Asiakaspalvelussa täytyy olla skarppina, tauot olisin mielelläni hiljaa. Tämä toinen kertoo rönsyilevän tarinan viikonlopustaan täynnä kyläilyjä, vieraita, nimiä, paikkoja... en tiedä puhutaanko lapsista, koirista, nyxistä vai existä, heidän lapsistaan, koiristaan, anopeistaan vai mistä... ei kiinnosta. Sit vedetään henkeä, ja saatetaan alustaa: sua ei varmaan kiinnosta, mutta... tarina jatkuu... no kahvitunti menikin jo...
Ihan normaalia kai se on, että jotkin asiat kiinnosta ja toiset ei niinkään, olet kuitenkin kohtuuton ympärilläsi pyöriviä ihmisiä kohtaan, jos syytät heitä ns. "tylsistä jutuista", hitostako he voivat tietää, että mikä juuri sinua kiinnostaa? Mainitsemasi asiat historiasta ja aurinkolämmittimen rakentamisesta taas kuulostaa minusta ihan SUPERtylsiltä aiheilta puhua.
Normaalisti ihmiset kestää niitä tylsiäkin juttuja, koska niin se nyt vain välillä menee: Vastavuoroisesti jos haluaisit itse puhua, niin toiset kuuntelisi sun juttuja vaikka ne olisikin tylsiä: Ns. tylsien juttujen kuuntelu kuitenkin avartaa sitä omaa maailmaa, joka saattaisi olla muuten hyvin suppea, jos oikeasti kuulisi vain kaikkein kiinnostavimpia asioita.
Mutta toki kohtuus kaikessa ja sosiaalisesti taitava ihminen osaa ilmaista toiselle kyllä, että nyt ei niin hirveästi kiinnosta ja sosiaalisesti taitava puhuja kykenee huomioimaan tämän, eikä pidä hirveää monologia asiasta, joka ei toista oikein kiinnosta.
Itselläni kyllä herää kiinnostus jonkinverran esim. siitä, että huomaan toisen olevan hyvin innoissaan jostain aiheesta, vaikkei itse aihe minua kiinnostakkaan, niin on jännä kuulla mikä siinä on toisen mielestä niin hurjan kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joopa, tutulta kuulostaa, ap. Työpaikalla sattuu kahville samaan aikaan tämmöinen jaarittelija, huh huh. Asiakaspalvelussa täytyy olla skarppina, tauot olisin mielelläni hiljaa. Tämä toinen kertoo rönsyilevän tarinan viikonlopustaan täynnä kyläilyjä, vieraita, nimiä, paikkoja... en tiedä puhutaanko lapsista, koirista, nyxistä vai existä, heidän lapsistaan, koiristaan, anopeistaan vai mistä... ei kiinnosta. Sit vedetään henkeä, ja saatetaan alustaa: sua ei varmaan kiinnosta, mutta... tarina jatkuu... no kahvitunti menikin jo...
Kuulokkeet korville ja tauolle.
Puhelias, tarkistatko koskaan kuulijan mielentilaa ja kykyä tai halua vastaanottaa juttujasi ennen kuin aloitat paasauksen?
Pitäisi kysyä samalla tavalla suostumus kuin seksiin ennen kuin alat penetroimaan korviani äänelläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää keskusteleminen ihmisten kanssa lähinnä siksi, että ilmeisesti itse ilmaisen itseäni jotenkin vaikeaselkoisesti, eikä minua ymmärretä ja joudun usein selittämään asiat uudestaan. Siihen väsyy, eikä jaksaisi keskustella enää kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Puhelias, tarkistatko koskaan kuulijan mielentilaa ja kykyä tai halua vastaanottaa juttujasi ennen kuin aloitat paasauksen?
Pitäisi kysyä samalla tavalla suostumus kuin seksiin ennen kuin alat penetroimaan korviani äänelläsi.
Aletaan huutamaan "Aaargh, senkin korvariskaaja!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oh my yes, kyllä! Kyllästyn ihmisiin JA niiden tarinoihin alta aika yksikön. En ole vielä tavannut ihmistä jonka kanssa olis ihana viettää aikaa ja puhua henkeviä.
I mean, joo, kerro toki asiasi. Jätä kuitenkin merkityksettömät yksityiskohdat (kuten tapahtui tiistaina, eiku keskiviikkona, eiku oho olikohan muuten torstai) pois niin voin yrittää jaksaa kuunnella..
Juu. Omat vanhemmat tekevät tätä ja en saa mitään sanottua puhelujen aikana väliin. Kostoksi en kerrokaan mitään elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen nykyään karttanut keskusteluja näiden itsekeskeisten yksinpuhelua harrastavien kanssa, kun se on ollut enimmäkseen kerskailua omilla tai perheen saavutuksilla. Kuinka juuri minä tai lapsemme tietysti onnistumme kaikessa, ja muut eivät ole mitään. Vaikka väkisin tuputetaan sitä loputonta omakehua, vaikkei toista edes kiinnosta. Kumma, ettei mistään yleismaailmallisesta tai neutraalista asiasta osata enää keskustella.
Varmaan opittu tapa, josta on vaikea päästä eroon. Eräs sukulaiseni sekä oma aviomieheni ovat sekä jaarittelijoita että puheripuloijia. Mielelläni olen sanonut monesti ihan suoraan, että voisitko mennä siihen kohtaan, missä selviää tarinasi pointti. Tai keskeytän jollain muulla kysymyksellä, että saan hänet havahtumaan omasta monologistaan, joka on joutunut sivuraiteille jo minuutteja sitten.