Onko muita jotka ei tykkää höpötellä puhelimessa uusien tuttavien kanssa?

Mulle se on tosi epämiellyttävää, suorastaan ajanhaaskuuta (vaikken mitään järkevää olisikaan tekemässä), jos ei ole varsinaista asiaa tai muuten läheinen ystävä, joiden kanssa toisinaan jaksaakin jutella niitä näitä. Mutta ventovieraiden kanssa ei todellakaan.

Olen aiemmin keksinyt vaikka mitä tekosyitä miksi "en päässyt vastaamaan puhelimeen". Tuli epämukava tunne itselle siitä valehtelusta, sitten piti vältellä puhelinta ettei näe koska olen ollut paikalla yms. Sitten tajusin, että eihän mun tarvitse valehdella, voin ihan itse asettaa rajani.

No nyt mulla on uusi tuttava. Ihan mukava ihminen (ei mitään romanttista siis), tavattiin sattumalta, vaihdettiin yhteystiedot ja puhuttiin että voitaisiin tavata joskus. Ja ainakin itse tarkoitan sitä. Hän "vitsaili" että alkaakin nyt soittelemaan joka päivä. Sanoin suoraan, että en ole puhelimessa höpöttelijä että mieluummin ei, enkä muutenkaan pidä puhelimessa edes ääniä päällä. Läheiseni tietävät, ja laittavat viestiä jos pitää soitella, soitan sitten takaisin. Tuntuu hyvältä kun voi ja uskaltaa sanoa sen ääneen sen sijaan, että lähtisin taas valehtelemaan asiasta mahdollisen puhelun tullessa.

Ja miten kävi. 2 päivän päästä soittaa. En ole ollenkaan ehdollistunut puhelimeeni, se on mulla 95 % ajasta äänettömällä, luen viestit kun satun siihen vilkaisemaan, en käytä puhelinta somettamiseen yms. En siis ollut edes kuullut, mutta perään oli tullut viesti "et sitten uskaltanut vastata :D :D ".... V...ttu että keitti. Vastasin vaan että "kuten kerroinkin, pidän puhelimeni äänettömällä enkä muutenkaan pidä puhelimessa puhumisesta, jos muistat, mutta oliko asiaa?" Nyt alkoi nousta jo vastarintaa, kun ihmisille ei mikään riitä, ei vaikka sanoo suoraan! (Eikä ollut asiaa.)

Alkuviikosta laittoi viestiä, mitä kuuluu. Satuin olemaan lähellä, ja vastasin saman tien että hyvää kuuluu, mitä sinne - koska en jaksa käyttää puhelinasiaa mihinkään leikkimiseen, jos näen viestin, niin vastaan kyllä samantien. NI EIKÖ SE SOITA HETI PERÄÄN! Hitto tommosesta pitäisi joutua suoraan vankilaan. Vastasin, eikä sillä mitään asiaa ollut, kunhan halusi höpötellä. Sanoin ihan suoraan, että toivon että voisit kunnioittaa mun pyyntöäni, "no nytkö olen pilannut kaiken". Voi apua.

Kyse ei ole, etten "osaa" tai uskalla, en vain halua. Samalla lailla kun joku ei halua halata, ja sitäkin rajaa olisi syytä kunnioittaa. Miksi tätä pientä asiaa ei voi? En ole niin mukava ihminen, että välttämättä mun kanssa pitäisi päästä luurissa höpöttelemään, kun en edes ruoki keskustelua silloin, kun toinen ei ole mulle läheinen. Kuuntelen ja vastaan, mutta jos ei ole edes asiaa kun soittaa, niin en lähde tekemään siitä tilanteesta toiselle yhtään miellyttävämpää.

Miten te hoidatte nämä tilanteet?