Isovanhemmat kuolema, sairasloma

Nämä asiat taitaa olla hyvin työpaikka ja työnantaja kohtaisia. Kun appiukko kuoli aikanaan, antoi pomo palkallisen vapaan kun olin yhden päivän pois töistä. Itse soittelisin töihin ja kävisin asian läpi sitä kautta

Mitä vaan, jotta töitä ei tarvitsisi tehdä!

Tanskassa vanhemmat saavat alle 18-vuotiaan lapsen kuolemasta puolen vuoden palkallisen suruloman. Ymmärrän että työaikana voi olla vaikeaa hoitaa hautajais- ja muita järjestelyjä, mutta  isovanhempien kuolema ei ole sairausloman syy.

Vierailija kirjoitti:

Vähän huonosti aloituksen kirjoitin, mutta tarkoitin siis että onko oikeus edes päivän palkattomaan tai palkalliseen vapaaseen, vai voiko pomo pakottaa tulemaan töihin.

Tietysti asia selviää kun saan soitetuksi, mutta halusin eka tietää miten kuuluisi.

Ap, ei tarvitse lisää kettuilla huono päivä jo muutenki

Siellä TES:sissä se lukee. Meillä lukee:

Lyhyt tilapäinen poissaolo (enintään yksi päivä palkallisena):

Toimihenkilön perheenjäsenen, omien vanhempien ja omien lasten

kuolema

Perheenjäsenen tai lähiomaisen hautajaiset.

---

Lähiomaiseksi voidaan laskea myös isovanhemmat eli silloin hautajaispäivä on palkallinen vapaapäivä. Kuoleman takia sinänsä ei meidän TES:sissä saa palkatonta vapaapäivää.

Mä olen hakenut sairaslomaa läheisten kuolessa. Olen asiakaspalvelutehtävissä ja silloin vaan en ole kokenut pystyväni työhöni.

Oli sitten kuollut isovanhempi, veli, kaveri tai läheinen työkaveri. Aina on muutaman päivän saanut. Edes jos asioiden hoitamiseen. Toki aina voi kysästä työnantajalta, että mitä hän meinaa.

Kerran sain palkallista vapaata viikon esimiehen johdosta, kun hoitokoirani kuoli yllättäen. Esimies lähetti kukkia ja herkkukorin.

Palkatonta luulis ainakin irtoovan.

Vierailija kirjoitti:

Tanskassa vanhemmat saavat alle 18-vuotiaan lapsen kuolemasta puolen vuoden palkallisen suruloman. Ymmärrän että työaikana voi olla vaikeaa hoitaa hautajais- ja muita järjestelyjä, mutta  isovanhempien kuolema ei ole sairausloman syy.

Sen aiheuttama työkyvyttömyys on.

Työllä huolet haihtuu! Työt hoidetaan ensin ja sitten oman pään asiat

Ei kuulu saada vapaata, ei estettä työlle

Luulisi että palkatonta saa hautajaispäiväksi. Jos oma vanhempi tai lapsi kuolee, silloin hautajaiset on yleensä palkallinen päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa. Ei saa edes omien vanhempien kuoleman jälkeen, koska suru ei ole sairaus. Toinen asia sitten on tietysti, onko sitä työkykyinen. Mutta muistan kyllä kun menin isäni kuoleman jälkeen hakemaan sairaslomaa, niin lääkäri oli hyvin ivallinen ja totesi että ei ole peruste sairaslomaan.

 

Kurja kuulla. Mun äidin kuollessa sairaanhoitajat ohjasivat mut lääkärin pakeille, ja lääkäri kirjoitti sairausloman, en edes olisi tajunnut sellaista pyytää. 

Meillä työnantaja kehoitti hakemaan sairauslomaa. 

Riippuu niin paljon työn laadusta. Itkuisenakin voi tehdä kevyehköä toimistotyötä ja se voi olla jopa hyväksi. Jos taas pitää kohdata asiakkaita ja olla ns. edustuskunnossa, voi suru olla niin voimakasta, ettei työnteko oikeasti onnistu. Yleensä tällöin saa kyllä muutaman päivän sairaslomaa, jotta akuutein shokkireaktio menee ohi. Pidemmälle poissaololle pitää sitten olla jo muukin syy tai sitten koota itseään lisää palkattomalla vapaalla.813

Vierailija kirjoitti:

Sekoitat nyt asioita. TES antaa palkallista vapaata oman vanhemman hautajaispäiväksi, ei sairaslomaa. Sairaslomaa kirjoittaa lääkäri, jos katsoo sen tarpeelliseksi. Suru ei ole sairaus, tarvitaan joku muu diagnoosi. Ja viime kädessä työnantaja päättää, myöntääkö palkallisen sairasloman. Lääkärinlausunto on vain asiantuntijalausunto, se ei velvoita työnantajaa.

Jos koet, ettet ole työkykyinen, mutta kyse ei ole sairaudesta, niin voit kysyä työnantajalta palkatonta vapaata. Sitäkään hänen ei tietenkään ole pakko myöntää.

Usein tuollaisessa tapauksessa työ on nimenomaan hyväksi, koska se vie ajatukset pois surusta.

Toisaalta surussa voi tehdä enemmän virheitä. Mielenjärkytys voi tehdä hajamieliseksi ja huolimattomaksi.

Toki muistan yhden opettajani kouluvuosilta. Hän kertoi isänsä kuolleen mutta että hän ei halua pitää vapaata sen takia, vaan tekee mieluummin töitä normaalisti.

Mummon hautajaiset alkoi klo 10 ja minulla oli ollut yövuoro 7.30 asti. Samoilla silmillä menin, mutta ei se niin hautajaisissa haitannut olla ihan tööt ja punasilmäinen. Pubiin jatketttiin sieltä, joten look oli jo valmis. (Ei ole vitsailun aihe kenenkään kuolema tai suru. Pahoittelen. Meillä vaan on tapana käydä hautajaisten jälkeen yksillä.)

Vierailija kirjoitti:

Työllä huolet haihtuu! Työt hoidetaan ensin ja sitten oman pään asiat

Joo ja joku muu sitten kirjaa ne mokat, jotka tekee, kun ei pysty tekemään töitä huolellisesti.

Mutta siis työ ennen kaikkea muuta elämää...

Moni hakee omaisen kuoltua sairaslomaa päiväksi pariksi, jotta saa hoidettua käytännön asiat hoidettua. Mutta tämähän ei ole palkallisen sairausloman peruste, sairauslomaa myönnetään vain, jos ei ole työkykyinen. Pomon kanssa voi sopia palkattomasta vapaasta asioiden hoitamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen hakenut sairaslomaa läheisten kuolessa. Olen asiakaspalvelutehtävissä ja silloin vaan en ole kokenut pystyväni työhöni.

Oli sitten kuollut isovanhempi, veli, kaveri tai läheinen työkaveri. Aina on muutaman päivän saanut. Edes jos asioiden hoitamiseen. Toki aina voi kysästä työnantajalta, että mitä hän meinaa.

Kerran sain palkallista vapaata viikon esimiehen johdosta, kun hoitokoirani kuoli yllättäen. Esimies lähetti kukkia ja herkkukorin.

Palkatonta luulis ainakin irtoovan.

Jos työkaveri kuolee, niin ainoat minun järjesteltävät asiat on työasiat. Ei siihen haeta saikkua. Viikko hoitokoirasta?

Anteeksi jos olen ymmärtämätön, mutta suremisellakin on raja. Jos työkaveri kuolee, niin toki suren, mutta täytyy kai jonkun pysyä työkykyisenä...