Miten voi enää oppia elämään kun on koko ikänsä pelännyt ja odottanut oman äidin mielipidettä kaikkeen?

Mitä tapahtuisi, jos päätät mielesi mukaan? Tai et kerro äidillesi asioitasi?

Koskaan ei ole liian myöhäistä opetella. Sinun elämäsi, sinun päätöksesi. Äidilläsi sitten vastaavasti omansa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuisi, jos päätät mielesi mukaan? Tai et kerro äidillesi asioitasi?

Äiti käyttäytyy oudosti minua kohtaa, toruu , Itselleni tulee häpeän ja ahdistava tunne

Tuollaiset kun äitisi ovat todella sinnikkäitä ja hyviä tuossa kontrolloinnissa. Tavoitetila on, että lapsi ei tee mitään. Katsoppa vaan, jos teet hänen neuvojensa mukaan, ja joku asia menee pieleen, vastaus on "minkätakia sinä minua kuuntelet? Ethän sinä koskaan tee niinkuin sanoin". 

En osaa sanoa mitä pitäisi tehdä. Luultavasti siedät valitusta lopun ikäsi.

Vain sinä voit pistää rajat tuolle. Et voi odottaa että äitisi toimii, kuten sinä haluat. Et voi muuttaa muita ihmisiä. 

Tuohon voisi auttaa ihan vain se, että älä kerro äidille asioitasi. Jutelkaa säästä, älä kerro henkilökohtaisia asioita. Jos pelkäät äidin reagointia, ota etäisyyttä. 

Minulla on ilkeä, tuomitseva, kontrolloiva isä, ja lakkasin vain pitämästä yhteyttä. Kas kummaa ei hänestäkään mitään kuulu. Ja minun on helpompi hengittää. Suosittelen. 

Et ole äidillesi mitään velkaa. Hän luulee kasvattaneensa itselleen kuuliaisen lakeijan. Ei se niin ole. Saat elää ihan omaa elämääsi irrallaan äidistä. 

Muutin kauas äidistäni, en kerro hänelle mitään syvällistä ja lopetan keskustelun heti kun menee arvosteluksi ja päsmäröinniksi. Hän on vuosien myötä oppinut, että lopetan puhelun tai lähden tilanteesta heti kun aloittaa. On nykyään ystävällisempi jotta saisi pidettyä minuun edes jotain yhteyttä.

Suosittelen.

Sit vaan terapiaan

Ystävyydellä sanon: mene omakustanteiseen psykoterapiaan, kun maksat itse niin pääset vaikka huomenna ja voit valita terapeutin. Saat ammattilaiselta apua irtaantua tuosta, tuossa on vuosikymmenten hyväksikäyttöä taustalla, et osaa ehkä omin avuin siitä irrota syyllistämättä itseäsi.

Maksaa jotain 100e/h mutta ainakin omalla kohdalla oli elämäni parhaiten käytetty 700e.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuisi, jos päätät mielesi mukaan? Tai et kerro äidillesi asioitasi?

Äiti käyttäytyy oudosti minua kohtaa, toruu , Itselleni tulee häpeän ja ahdistava tunne

Olet itse vastuussa tunteistasi. Sulla ei ole velvollisuutta olla tekemisissä äitisi kanssa jos sellainen aiheuttaa sulle pahaa oloa. Olet AIKUINEN

Mä tarvitsin terapiaa päästäkseni kontrolloivasta ja emotionaalisesti kiristävästä äidistä irti. Suosittelen, jos vain on varaa.

Kerran mittani täyttyi ja karjaisin, että olen kyllästynyt kuuntelemaan tuota kokoaikaista haukkumista, eikä tarvitse soitella, jos ei ole mitään järkevää asiaa. En kuitenkaan lyönyt luuria korvaan. Äiti sopersi jotain että eihän hän ole mitään haukkunut. Totesin että nyt pitää mennä, moikka. Ts. puheyhteys säilyi.

Tämän jälkeen aina kun alkoi mussuttaa niin sanoin että taasko se haukkuminen alkaa. Kyllähän se sitten lopulta lopetti, mutta kesti 3 vuotta.

Omien päätöksien tekemisestä; aloita vaikka jollain helpolla. Osta joku paita, joka on täysin oman makusi mukainen. Lähde yhtäkkiä käymään vaikka Helsingissä.

Vaikka on hyviä neuvoja sanoa, että sen kun vaan et ole yhteydessä ja lähdet, niin tuossa on oikeasti vuosikymmeniä rakennettu hämähäkinseitti. Lapsuudessa koetut rangaistukset edelleen pelottaa, koska pahoinpidelty lapsi jää sinne alisteiseen asemaan lapsen mieleen. Äiti joko tietämättään tai tiedostaen uhkailee aikuista lastaan, se ei ehkä enää ole väkivalta, mutta voi olla vaikkapa häpäisyn tunne. Kuten ap sanoikin. Hän pelkää häpeää, ja äiti ruokkii sitä tunnetta puhumalla esim. vaikkapa sanoilla miten "hänen ystävänsäkin / mummo / kummit ihmettelevät miksi tyttäresi toimii noin tyhmästi". Antaa kuvan, jossa tytärtä häpeää myös kaikki tututkin, jos tytär ei toimi kuten äiti haluaisi.

Päästäkseen irti pitää ymmärtää, mitä äiti tekee. Äiti uhkailee ja kiristää. Kun sen tajuaa, voi siitä vapautua.

Minkälaista debiiliä kiinnostaa jonkun muun mielipiteet

Minulla oli myös hyvin kontrolloiva, kritisoiva marttyyriäiti, joka tukehdutti minut ja muut ihmiset ympärillään.

Oli kuukausien pituisia kausia, jolloin en pitänyt häneen mitään yhteyttä. Oli pakko tehdä niin, jotta sain voimani takaisin.

Äiti kuoli vuosia sitten, ja oikeastaan vasta sen jälkeen olen voinut hengittää vapaasti.

Kunnioita ja kuuntele itseäsi, ap. Omaa elämää ei tarvitse uhrata kenenkään vuoksi.

Aloitapa siitä, että menet kampaajalle ja teetät hiukset, joita äitisi ei hyväksy. Lyön nimittäin vetoa, että hän on kontrolloinut hiustyyliäsi koko ikäsi.

Sitten seuraat reaktioita ja nautit salaa.

Siitä on helppo jatkaa.

Lainaa kirjastosta kirjoja, jotka opastavat pääsemään irti narsistista ym energiavarkaista. Niistä saat voimaa ja ymmärrystä tehdä sen mikä on oikein.

Yksinkertaisinta in vaieta äidille säästä syvällisemmistä asioista. Se sinun olisi pitänyt tehdä dominoivalle äidille jo 25 vuotta sitten.

Muuta kauaksi, äläkä kerro mitään elämästäsi. Olet 40 vuotias, aikuinen ihminen. Äidillesi ei kuulu pätkääkään sinun elämäsi. Hän ei omista sinua. Valehtele vaikka hänelle säästääksesi itseäsi. Sekin on ihan sallittua tilanteessasi.

Jos olet taloudellisesti riippumaton äidistäsi ja hoitanut asiasi ihan ok, niin taputa itseäsi olalle, että kaikesta huolimatta näin on. Ja sitten annat itsellesi luvan sanoa vastaan, oman mielipiteesi, päättää itse asioistasi. Ja jos mikään muu ei auta niin et vaan enää pidä yhteyttä. Tästä kokemusta ei onneks äidin kohdalta mutta anopin ja kummitädin. Sain mielenrauhan ja kyllä kannatti. Silmäni vaan aukesivat vielä myöhemmin kuin sinulla.