Ensitreffit alttarilla 2022 ASIALLINEN

Vierailija kirjoitti:

Henni ei syö suolakurkkua, mutta juoko Otto kahvinsa mustana? Siinäpä jännitettä päätösjaksoon.

Kauden hajuttomuus ja mauttomuus heijastuu kohdallani myös päätösjaksoa kohtaan tuntemaani kiinnostukseen. Lauri ja Salla saattavat joko jäädä yhteen tai erota, enkä kumpaakaan päätöstä ihmettelisi kummemmin. Heini ja Miikka jäänevät yhteen ainakin tässä vaiheessa, onnea heille, ja Assin ja Oton tilanne tiedetään enkä sen osalta odota mitään kummempaa uutta. Samojen lausahdusten toistelua on varmaan tiedossa mitä on kuultu jo useamman kerran.

Ainoa asia, joka tekisi viimeisestä jaksosta oikeasti yllättävän, olisi se jos Assi ja Otto olisivat viime hetkellä kääntäneet kelkan ja jäisivätkin yhteen. En oikein jaksa uskoa tähän mahdollisuuteen, mutta olihan heillä toisaalta siellä keilahallissa ihan aidonkin oloista naurua Oton kiroamisista huolimatta. Mitäpä jos Otolta onkin jaettu ilo sulattanut jonkin eston, ja tunteiden tuuliviiri on kääntynyt vaihteeksi toiseen suuntaan? Ainakin hetken ajaksi siis. 

Lauri sanoi esim. niistä eteisessä muovipussissa olevista kansioista, että mikähän idea on seisottaa niitä siinä. Minusta hän oli niin oikeassa. Ne alentavat kodin viihtyisyyttä, enkä itsekään haluaisi eteiseeni mitään nuhjuista kansiopussia. Mutta Salla ei varmaan edes huomaa koko pussia. Se ei vaivaa häntä yhtään. Tullaan siis siihen, miten erilaisia ihmiset ovat. Ja se on yksi isoista kysymyksistä parisuhteessa.

Myönnän ihan suoraan, että koulutin miestäni laittamaan tavarat paikoilleen. Lattioilla ei loju enää vaatteita. Pöytä pyyhitään jne. En osaa sanoa, kuinka paljon tämä syö hänen vapauttaan. Yksin asuessaan hänellä olisi ihan erilaista varmastikin.

Vierailija kirjoitti:

Lauri sanoi esim. niistä eteisessä muovipussissa olevista kansioista, että mikähän idea on seisottaa niitä siinä. Minusta hän oli niin oikeassa. Ne alentavat kodin viihtyisyyttä, enkä itsekään haluaisi eteiseeni mitään nuhjuista kansiopussia. Mutta Salla ei varmaan edes huomaa koko pussia. Se ei vaivaa häntä yhtään. Tullaan siis siihen, miten erilaisia ihmiset ovat. Ja se on yksi isoista kysymyksistä parisuhteessa.

Myönnän ihan suoraan, että koulutin miestäni laittamaan tavarat paikoilleen. Lattioilla ei loju enää vaatteita. Pöytä pyyhitään jne. En osaa sanoa, kuinka paljon tämä syö hänen vapauttaan. Yksin asuessaan hänellä olisi ihan erilaista varmastikin.

Tämä on yksi parisuhteiden haasteista: sen tunnistaminen mikä on sopivaa, rakentavaa kritiikkiä ja mikä taas menee liian pitkälle ja vahingoittaa toista. Asia on kummankin suhteessa olevan vastuulla: kritisoijan on syytä olla myös itseään kohtaan kriittinen ja tunnustella toisen reaktioita, mutta samalla kritiikin kohteena olevan vastuulla on tunnistaa omat tunteensa ja rajansa, ja kertoa niistä puolisolle, jotta tällä on aidosti mahdollisuus säätää toimintaansa toiselle sopivaksi.

Joskus on niinkin, ettei sopivaa tasoa löydy, koska persoonat ovat niin erilaiset, tai koska ei pystytä menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ollenkaan, jolloin jo pienetkin erot tuntuvat ylivoimaisen suurilta.

Tällaisen aiheen käsittely ohjelmassa olisi ollut mielenkiintoista katsottavaa. Toistaiseksi olemme nähneet Laurin huomauttamassa Sallalle siitä kassista, johon Salla ei välittömästi reagoinut sen kummemmin. Sitten muistan kohtauksen, jossa Lauri yksinään jupisee kassista ja kummastelee sen funktiota. Kassin olemassaolo selvästi häiritsee häntä, vaikka se sinänsä pieni asia onkin.

Samastun kumpaankin osapuoleen tässä! Minuakin häiritsisi moinen kassi, jos se olisi kumppanini jättämä. Toisaalta itse saattaisin jättää vastaavan kassin jossa on omia kamojani, syystä tai toisesta, ja tunnustan että silloin se muuttuisi minulle helpommin ns. näkymättömäksi. Minulla olisi jokin ajatus siitä mihin se on menossa tai mitä sillä teen, ja aina ohi mennessäni ajattelisin hetkellisesti asian olevan hoidossa ja tekeväni sille ihan kohta jotain, mutta sitten se voisi taas kadota mielestä tärkeämmän tieltä.

Olisi kiva nähdä sellainen kohtaus, missä tämä pariskunta ratkaisee kassiasian jotenkin. 

Ehkä Lauri viisaasti arvelee, että ne arjen pienet ja suuremmat erot voisivat olla suhteen kompastuskiviä. Emme tiedä. Mxöskään mistään fyysisyydestä ei hiiskuta tänä vuonna(kaan), minkä kyllä ymmärrän. Ei sellaisesta halua avautua koko kansalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lauri sanoi esim. niistä eteisessä muovipussissa olevista kansioista, että mikähän idea on seisottaa niitä siinä. Minusta hän oli niin oikeassa. Ne alentavat kodin viihtyisyyttä, enkä itsekään haluaisi eteiseeni mitään nuhjuista kansiopussia. Mutta Salla ei varmaan edes huomaa koko pussia. Se ei vaivaa häntä yhtään. Tullaan siis siihen, miten erilaisia ihmiset ovat. Ja se on yksi isoista kysymyksistä parisuhteessa.

Myönnän ihan suoraan, että koulutin miestäni laittamaan tavarat paikoilleen. Lattioilla ei loju enää vaatteita. Pöytä pyyhitään jne. En osaa sanoa, kuinka paljon tämä syö hänen vapauttaan. Yksin asuessaan hänellä olisi ihan erilaista varmastikin.

Tämä on yksi parisuhteiden haasteista: sen tunnistaminen mikä on sopivaa, rakentavaa kritiikkiä ja mikä taas menee liian pitkälle ja vahingoittaa toista. Asia on kummankin suhteessa olevan vastuulla: kritisoijan on syytä olla myös itseään kohtaan kriittinen ja tunnustella toisen reaktioita, mutta samalla kritiikin kohteena olevan vastuulla on tunnistaa omat tunteensa ja rajansa, ja kertoa niistä puolisolle, jotta tällä on aidosti mahdollisuus säätää toimintaansa toiselle sopivaksi.

Joskus on niinkin, ettei sopivaa tasoa löydy, koska persoonat ovat niin erilaiset, tai koska ei pystytä menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ollenkaan, jolloin jo pienetkin erot tuntuvat ylivoimaisen suurilta.

Tällaisen aiheen käsittely ohjelmassa olisi ollut mielenkiintoista katsottavaa. Toistaiseksi olemme nähneet Laurin huomauttamassa Sallalle siitä kassista, johon Salla ei välittömästi reagoinut sen kummemmin. Sitten muistan kohtauksen, jossa Lauri yksinään jupisee kassista ja kummastelee sen funktiota. Kassin olemassaolo selvästi häiritsee häntä, vaikka se sinänsä pieni asia onkin.

Samastun kumpaankin osapuoleen tässä! Minuakin häiritsisi moinen kassi, jos se olisi kumppanini jättämä. Toisaalta itse saattaisin jättää vastaavan kassin jossa on omia kamojani, syystä tai toisesta, ja tunnustan että silloin se muuttuisi minulle helpommin ns. näkymättömäksi. Minulla olisi jokin ajatus siitä mihin se on menossa tai mitä sillä teen, ja aina ohi mennessäni ajattelisin hetkellisesti asian olevan hoidossa ja tekeväni sille ihan kohta jotain, mutta sitten se voisi taas kadota mielestä tärkeämmän tieltä.

Olisi kiva nähdä sellainen kohtaus, missä tämä pariskunta ratkaisee kassiasian jotenkin. 

Aivan totta. Miksei tämä formaatti yhtään edes yritä näyttää parien arjen pyöritystä, eri tilanteita ja miten osapuolet kokivat ne jne. Sehän olisi niin helppo järjestää ohjelman oikeaksi, mielenkiintoiseksi ja ajatuksia herättäväksi sisällöksi. Katsoja miettisi myös omia tapojaan toimia omassa liitossaan, kun ohjelma luotaisi välillä tilanteet vähän pintaa syvemmälle. Nyt on näytetty lähinnä lyhyitä tilanteita, joissa on naureskeltu jotain yhdentekevää tai vain kävelty jonnekin. Kävelijät edestä, kävelijät takaa, maisemaa. Puita. Pyöräilijät edestä, pyöräilijät takaa. Puita. Ruohokenttää. Mennään matkalaukun kanssa portaat alas. Nyt auto lipuu pois parkkipaikalta. Auto kääntyy risteyksestä. Rekkari blurrattu. Minusta siältö on kohtuuttoman huonoa, kun ajattelee, mitä voisi suht pienellä vaivalla saada irti näistä viikoista.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Lauri viisaasti arvelee, että ne arjen pienet ja suuremmat erot voisivat olla suhteen kompastuskiviä. Emme tiedä. Mxöskään mistään fyysisyydestä ei hiiskuta tänä vuonna(kaan), minkä kyllä ymmärrän. Ei sellaisesta halua avautua koko kansalle.

Niin, varsinkin jos noiden erojen tasoittamiseksi ei ole löytynyt ratkaisuja, vaan ne vain todetaan tekemättä asialle mitään. Sekin toisaalta tiedetään, että missään parisuhteessa ei löydy ratkaisua kaikkeen, vaan osa ristiriidoista on pysyviä ja niiden kanssa joko opitaan elämään tai sitten pari eroaa.

Olisi kiva kuulla Laurilta mielipidettä siihen, onko tämä asia hänelle sellainen, että hän ei voi kuvitella elävänsä sen kanssa. Salla taas voisi pohtia voisiko hän ajatella keksivänsä jonkin sellaisen muutoksen nykyisiin toimintatapoihinsa, jonka ansiosta kamoja jäisi harvemmin hujan hajan.

Itseäni ärsyttää omassa itsessäni se että kamaa jää sinne tänne, ja olen pyrkinyt itseäni siinä asiassa kehittämään. Täydellisen siistiä ihmistä minusta ei varmasti tule koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lauri sanoi esim. niistä eteisessä muovipussissa olevista kansioista, että mikähän idea on seisottaa niitä siinä. Minusta hän oli niin oikeassa. Ne alentavat kodin viihtyisyyttä, enkä itsekään haluaisi eteiseeni mitään nuhjuista kansiopussia. Mutta Salla ei varmaan edes huomaa koko pussia. Se ei vaivaa häntä yhtään. Tullaan siis siihen, miten erilaisia ihmiset ovat. Ja se on yksi isoista kysymyksistä parisuhteessa.

Myönnän ihan suoraan, että koulutin miestäni laittamaan tavarat paikoilleen. Lattioilla ei loju enää vaatteita. Pöytä pyyhitään jne. En osaa sanoa, kuinka paljon tämä syö hänen vapauttaan. Yksin asuessaan hänellä olisi ihan erilaista varmastikin.

Tämä on yksi parisuhteiden haasteista: sen tunnistaminen mikä on sopivaa, rakentavaa kritiikkiä ja mikä taas menee liian pitkälle ja vahingoittaa toista. Asia on kummankin suhteessa olevan vastuulla: kritisoijan on syytä olla myös itseään kohtaan kriittinen ja tunnustella toisen reaktioita, mutta samalla kritiikin kohteena olevan vastuulla on tunnistaa omat tunteensa ja rajansa, ja kertoa niistä puolisolle, jotta tällä on aidosti mahdollisuus säätää toimintaansa toiselle sopivaksi.

Joskus on niinkin, ettei sopivaa tasoa löydy, koska persoonat ovat niin erilaiset, tai koska ei pystytä menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ollenkaan, jolloin jo pienetkin erot tuntuvat ylivoimaisen suurilta.

Tällaisen aiheen käsittely ohjelmassa olisi ollut mielenkiintoista katsottavaa. Toistaiseksi olemme nähneet Laurin huomauttamassa Sallalle siitä kassista, johon Salla ei välittömästi reagoinut sen kummemmin. Sitten muistan kohtauksen, jossa Lauri yksinään jupisee kassista ja kummastelee sen funktiota. Kassin olemassaolo selvästi häiritsee häntä, vaikka se sinänsä pieni asia onkin.

Samastun kumpaankin osapuoleen tässä! Minuakin häiritsisi moinen kassi, jos se olisi kumppanini jättämä. Toisaalta itse saattaisin jättää vastaavan kassin jossa on omia kamojani, syystä tai toisesta, ja tunnustan että silloin se muuttuisi minulle helpommin ns. näkymättömäksi. Minulla olisi jokin ajatus siitä mihin se on menossa tai mitä sillä teen, ja aina ohi mennessäni ajattelisin hetkellisesti asian olevan hoidossa ja tekeväni sille ihan kohta jotain, mutta sitten se voisi taas kadota mielestä tärkeämmän tieltä.

Olisi kiva nähdä sellainen kohtaus, missä tämä pariskunta ratkaisee kassiasian jotenkin. 

Aivan totta. Miksei tämä formaatti yhtään edes yritä näyttää parien arjen pyöritystä, eri tilanteita ja miten osapuolet kokivat ne jne. Sehän olisi niin helppo järjestää ohjelman oikeaksi, mielenkiintoiseksi ja ajatuksia herättäväksi sisällöksi. Katsoja miettisi myös omia tapojaan toimia omassa liitossaan, kun ohjelma luotaisi välillä tilanteet vähän pintaa syvemmälle. Nyt on näytetty lähinnä lyhyitä tilanteita, joissa on naureskeltu jotain yhdentekevää tai vain kävelty jonnekin. Kävelijät edestä, kävelijät takaa, maisemaa. Puita. Pyöräilijät edestä, pyöräilijät takaa. Puita. Ruohokenttää. Mennään matkalaukun kanssa portaat alas. Nyt auto lipuu pois parkkipaikalta. Auto kääntyy risteyksestä. Rekkari blurrattu. Minusta siältö on kohtuuttoman huonoa, kun ajattelee, mitä voisi suht pienellä vaivalla saada irti näistä viikoista.

Onko tässä tosiaan tuotantotiimi vaihtunut, kuten joku aiemmin mainitsi? (En jaksa lähteä selvittämään.)

Minustakin tämän kassi-gaten ratkaisuyritys olisi voitu antaa Laurille ja Sallalle vaikka ihan tehtäväksi, jos ja kun pari ei ole tullut sitä spontaanisti yrittäneeksi.

Viime kaudella kiinnostavaa oli kun Venla ja Karl juttelivat tunteiden eritahtisuudesta ja muistakin ristiriidoistaan avoimesti, mm. Venla kertoi pahoittavansa mielensä kun Karl ei tue häntä emotionaalisesti herkässä tilanteessa. Karl taas kertoi miten vaikealta tuntuu kun Venla ei halua viettää yhtä paljon aikaa yhdessä kuin hän, tai jotenkin sinne päin. Tilanteet olivat haastavia parille, mutta niistä päästiin kuitenkin eteenpäin ja ne rakensivat läheisyyttä ja luottamusta.

Näitä osallistujia ei ole oppinut tuntemaan oikeastaan ollenkaan. Näihin jaksoihin laitetaan paljon huumoria, hyvä mauste (Lauri ja Kerttu nyt tietenkin :), mutta huono isäntä, kun kuvataan pääasiassa vitsailua, nauramista, sanailua niiden jättäessä sisällön yhdeksi latteuksien jatkumoksi. Plus sitä maisemaa.

Ei ihme, kun nettikeskusteluissa ei osata arvioida parien jatkamista. Tämä kausi on kuin arvausleikki. Kun ei nähdä oikeasti merkittävää sisältöä, ei tiedetä oikeastaan yhtään, missä mennään. Ilman Oton ja Laurin suoraa avautumista emme tietäisi kenenkään tunteista mitään.

Tekee mieli analysoida hieman enemmän tämän ohjelmakonseptin haasteita. Yksi niistä on ollut mielessäni oikeastaan alusta asti, mutta nousee esiin erityisesti tällä kaudella: osallistujien tasapäistäminen.

Tällä kaudella mukana on kolme keskenään täysin erilaista paria, jos katsoo millä tavalla tehty ohjelma olisi kustakin parista tuonut eniten mielenkiintoisia puolia esille. Nykyinen konsepti sopii parhaiten Hennille ja Miikalle. Henni on tuollainen mennään eikä meinata -tyylinen, joka ei jää liikaa pohtimaan miten sanansa asettelisi tai itsestään hienoimman kuvan loisi. Tärkeintä on että elämää eletään ja asioita tehdään, ja siinä syntyy myös ohjelmaan katsottavaa materiaalia. Miikkakin on siinä siivellä saanut jutun juonesta kiinni ja ryhtynyt aktiivisemmaksi loppua kohden. Heille tämä konsepti siis toimii.

Sitten on Salla ja Lauri, ja Assi ja Otto. Salla ja Lauri ovat ehkä hieman liian älykkäitä/viekkaita tähän ohjelmaan tällaisenaan. He osaavat vetää kuvaukset läpi niin, että sisältöä kyllä syntyy ja sisältö sinänsä on myönteistä hengeltään, koska kumpikin on kypsä aikuinen ja kykenevä sekä hallitsemaan tunteensa että olemaan avoin toisen suuntaan. Ne todelliset ristiriidat ja oikeasti haastavat tunteet pidetään kuitenkin piilossa, ja katsojakokemus jää pinnalliseksi. Heistä saisi paljon enemmän irti jos tiimin taholta tulisi selvästi nykyistä enemmän vaikeustasoa ja haastetta, koska tämä pari pystyisi kyllä haasteeseen vastaamaan. 

Assilla ja Otolla taas haastetta oli jo liikaakin (koskee erityisesti Ottoa, Assi olisi pystynyt varmasti enemmänkin laittamaan itseään likoon sopivamman puolison kanssa). Jo nykyisen konseptin mukaan meneminen oli Otolle ylivoimaista, ja siksi anti jäi heidän osaltaan vaatimattomaksi katsojan kannalta.

Tähän ongelmaan ei taida oikein helppoa ratkaisua löytyä. Ohjelmaa olisi varmasti tosi vaikea tehdä jos siinä ei olisi etukäteen tiukasti määritellyt toimintatavat, eikä niitä voida lähteä säätämään kullekin parille sopiviksi. Ihmisiä on kuitenkin todellisuudessa hyvin laaja skaala. Minua nähdä vielä nykyistäkin "poikkeavampia" osallistujia, mutta monella heistä kiinnostus voi lopahtaa jo siihen että häätilaisuus on väkisinkin tuollainen naistenlehdestä reväistyn oloinen, tylsän perinteinen, eikä siitä voi tehdä omannäköistä kuin joissain hyvin pienissä rajoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lauri sanoi esim. niistä eteisessä muovipussissa olevista kansioista, että mikähän idea on seisottaa niitä siinä. Minusta hän oli niin oikeassa. Ne alentavat kodin viihtyisyyttä, enkä itsekään haluaisi eteiseeni mitään nuhjuista kansiopussia. Mutta Salla ei varmaan edes huomaa koko pussia. Se ei vaivaa häntä yhtään. Tullaan siis siihen, miten erilaisia ihmiset ovat. Ja se on yksi isoista kysymyksistä parisuhteessa.

Myönnän ihan suoraan, että koulutin miestäni laittamaan tavarat paikoilleen. Lattioilla ei loju enää vaatteita. Pöytä pyyhitään jne. En osaa sanoa, kuinka paljon tämä syö hänen vapauttaan. Yksin asuessaan hänellä olisi ihan erilaista varmastikin.

Tämä on yksi parisuhteiden haasteista: sen tunnistaminen mikä on sopivaa, rakentavaa kritiikkiä ja mikä taas menee liian pitkälle ja vahingoittaa toista. Asia on kummankin suhteessa olevan vastuulla: kritisoijan on syytä olla myös itseään kohtaan kriittinen ja tunnustella toisen reaktioita, mutta samalla kritiikin kohteena olevan vastuulla on tunnistaa omat tunteensa ja rajansa, ja kertoa niistä puolisolle, jotta tällä on aidosti mahdollisuus säätää toimintaansa toiselle sopivaksi.

Joskus on niinkin, ettei sopivaa tasoa löydy, koska persoonat ovat niin erilaiset, tai koska ei pystytä menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ollenkaan, jolloin jo pienetkin erot tuntuvat ylivoimaisen suurilta.

Tällaisen aiheen käsittely ohjelmassa olisi ollut mielenkiintoista katsottavaa. Toistaiseksi olemme nähneet Laurin huomauttamassa Sallalle siitä kassista, johon Salla ei välittömästi reagoinut sen kummemmin. Sitten muistan kohtauksen, jossa Lauri yksinään jupisee kassista ja kummastelee sen funktiota. Kassin olemassaolo selvästi häiritsee häntä, vaikka se sinänsä pieni asia onkin.

Samastun kumpaankin osapuoleen tässä! Minuakin häiritsisi moinen kassi, jos se olisi kumppanini jättämä. Toisaalta itse saattaisin jättää vastaavan kassin jossa on omia kamojani, syystä tai toisesta, ja tunnustan että silloin se muuttuisi minulle helpommin ns. näkymättömäksi. Minulla olisi jokin ajatus siitä mihin se on menossa tai mitä sillä teen, ja aina ohi mennessäni ajattelisin hetkellisesti asian olevan hoidossa ja tekeväni sille ihan kohta jotain, mutta sitten se voisi taas kadota mielestä tärkeämmän tieltä.

Olisi kiva nähdä sellainen kohtaus, missä tämä pariskunta ratkaisee kassiasian jotenkin. 

Aivan totta. Miksei tämä formaatti yhtään edes yritä näyttää parien arjen pyöritystä, eri tilanteita ja miten osapuolet kokivat ne jne. Sehän olisi niin helppo järjestää ohjelman oikeaksi, mielenkiintoiseksi ja ajatuksia herättäväksi sisällöksi. Katsoja miettisi myös omia tapojaan toimia omassa liitossaan, kun ohjelma luotaisi välillä tilanteet vähän pintaa syvemmälle. Nyt on näytetty lähinnä lyhyitä tilanteita, joissa on naureskeltu jotain yhdentekevää tai vain kävelty jonnekin. Kävelijät edestä, kävelijät takaa, maisemaa. Puita. Pyöräilijät edestä, pyöräilijät takaa. Puita. Ruohokenttää. Mennään matkalaukun kanssa portaat alas. Nyt auto lipuu pois parkkipaikalta. Auto kääntyy risteyksestä. Rekkari blurrattu. Minusta siältö on kohtuuttoman huonoa, kun ajattelee, mitä voisi suht pienellä vaivalla saada irti näistä viikoista.

Onko tässä tosiaan tuotantotiimi vaihtunut, kuten joku aiemmin mainitsi? (En jaksa lähteä selvittämään.)

Minustakin tämän kassi-gaten ratkaisuyritys olisi voitu antaa Laurille ja Sallalle vaikka ihan tehtäväksi, jos ja kun pari ei ole tullut sitä spontaanisti yrittäneeksi.

Viime kaudella kiinnostavaa oli kun Venla ja Karl juttelivat tunteiden eritahtisuudesta ja muistakin ristiriidoistaan avoimesti, mm. Venla kertoi pahoittavansa mielensä kun Karl ei tue häntä emotionaalisesti herkässä tilanteessa. Karl taas kertoi miten vaikealta tuntuu kun Venla ei halua viettää yhtä paljon aikaa yhdessä kuin hän, tai jotenkin sinne päin. Tilanteet olivat haastavia parille, mutta niistä päästiin kuitenkin eteenpäin ja ne rakensivat läheisyyttä ja luottamusta.

Tätä oon itsekin miettinyt, että aiemmissa kausissa näitä haasteita on avattu ja niistä on puhuttu enemmän. Just vaikka Venlan ja Karlin kohdalla. Todella rohkeasti lähtivät selvittämään asioita. Mutta nyt uusimmassa kaudessa on jäänyt lähinnä vaan mieleen, että miehet arpovat, jaksavatko kiinnostua vai eivät.

En voi uskoa, että suomalaisessa tai missään muussakaan yhteiskunnassa voi olla sallittua mennä naimisiin tällä tavalla.

Nyt kun ohjelmasta on alettu tekemään tuollaista Tempparit-tyylistä versiota niin toivoisin rinnalle myös toiseen suuntaan vedettyä, vieläkin vakavammin suhtautuville ja siihen kykeneville pareille suunnattua! 

Erona nykyiseen ohjelmaan olisivat ainakin seuraavat:

1. Ohjelma ei tule välttämättä joka vuosi, vaan sopivia pareja etsitään niin kauan että löytyy aidosti harvinaisen hyvä match, ja ohjelma kuvataan vasta sitten. Parien määrä voisi olla vaikka vain yksi pari, jos enempää ei ole siihen mennessä löytynyt.

2. Häät ja muut jutut eivät menisi valmiin käsikirjoituksen mukaan, vaan parin mukaan. Näistä kyseltäisiin jo hakuvaiheessa ja toiveet laskettaisiin osaksi yhteensopivuutta. Jotkut voivat haluta esim. häät maistraatissa ilman juhlaväkeä ja teennäisiä (siis sen parin mielestä teennäisiä) seuraleikkejä.

3. Häämatkakohteen ja tekemiset siellä pari valitsee itse, ja tätä valintaprosessia seurataan ohjelmassa.

4. Pari keskustelee avoimesti siitä millaisia puolisoa koskevia toiveita on hakuvaiheessa esittänyt, miten on itseään kuvannut, ja miten hyvin nämä heidän mielestään osuvat yhteen todellisuuden kanssa. Varmasti kenenkään kaikki toiveet eivät koskaan toteudu, ja suhtautumisesta tähänkin asiaan puhutaan avoimesti.

Niin yhtään ei kyllä olla näytetty, että mitä parit tekevät ristiriitojen ratkaisemiseksi tai mitä apua ovat saaneet asiantuntijoilta. Apuahan he saavat, se on selvä, mutta sitä ei vain näytetä. Mitä kiinnostavaa siinä on, että pareja kuvataan istumassa jossain kalliolla löpisemässä sitä sun tätä normaalia tajunnanvirtaa. Selkeästi on haluttu jättää paljon asioita pois ehkäpä yksityisyyden tai jonkun muun asian takia, mutta samalla sarjasta on tehty täysin merkityksetön.

Vierailija kirjoitti:

En voi uskoa, että suomalaisessa tai missään muussakaan yhteiskunnassa voi olla sallittua mennä naimisiin tällä tavalla.

Vapaissa maissa nimenomaan on sallittua mennä naimisiin juuri niin kuin itse haluaa.

Järjestetyissä avioliitoissa on hyviä puolia, joista on haluttu ottaa oppia tähän ohjelmaan, mutta niiden huono puoli on siinä että avioitujat eivät voi itse valita oma avioliittomalliaan. Ja joissakin tapauksissa puoliso valitaan perheen edun mukaan eikä naimisiinmenijän omien mieltymysten mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lauri sanoi esim. niistä eteisessä muovipussissa olevista kansioista, että mikähän idea on seisottaa niitä siinä. Minusta hän oli niin oikeassa. Ne alentavat kodin viihtyisyyttä, enkä itsekään haluaisi eteiseeni mitään nuhjuista kansiopussia. Mutta Salla ei varmaan edes huomaa koko pussia. Se ei vaivaa häntä yhtään. Tullaan siis siihen, miten erilaisia ihmiset ovat. Ja se on yksi isoista kysymyksistä parisuhteessa.

Myönnän ihan suoraan, että koulutin miestäni laittamaan tavarat paikoilleen. Lattioilla ei loju enää vaatteita. Pöytä pyyhitään jne. En osaa sanoa, kuinka paljon tämä syö hänen vapauttaan. Yksin asuessaan hänellä olisi ihan erilaista varmastikin.

Tämä on yksi parisuhteiden haasteista: sen tunnistaminen mikä on sopivaa, rakentavaa kritiikkiä ja mikä taas menee liian pitkälle ja vahingoittaa toista. Asia on kummankin suhteessa olevan vastuulla: kritisoijan on syytä olla myös itseään kohtaan kriittinen ja tunnustella toisen reaktioita, mutta samalla kritiikin kohteena olevan vastuulla on tunnistaa omat tunteensa ja rajansa, ja kertoa niistä puolisolle, jotta tällä on aidosti mahdollisuus säätää toimintaansa toiselle sopivaksi.

Joskus on niinkin, ettei sopivaa tasoa löydy, koska persoonat ovat niin erilaiset, tai koska ei pystytä menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ollenkaan, jolloin jo pienetkin erot tuntuvat ylivoimaisen suurilta.

Tällaisen aiheen käsittely ohjelmassa olisi ollut mielenkiintoista katsottavaa. Toistaiseksi olemme nähneet Laurin huomauttamassa Sallalle siitä kassista, johon Salla ei välittömästi reagoinut sen kummemmin. Sitten muistan kohtauksen, jossa Lauri yksinään jupisee kassista ja kummastelee sen funktiota. Kassin olemassaolo selvästi häiritsee häntä, vaikka se sinänsä pieni asia onkin.

Samastun kumpaankin osapuoleen tässä! Minuakin häiritsisi moinen kassi, jos se olisi kumppanini jättämä. Toisaalta itse saattaisin jättää vastaavan kassin jossa on omia kamojani, syystä tai toisesta, ja tunnustan että silloin se muuttuisi minulle helpommin ns. näkymättömäksi. Minulla olisi jokin ajatus siitä mihin se on menossa tai mitä sillä teen, ja aina ohi mennessäni ajattelisin hetkellisesti asian olevan hoidossa ja tekeväni sille ihan kohta jotain, mutta sitten se voisi taas kadota mielestä tärkeämmän tieltä.

Olisi kiva nähdä sellainen kohtaus, missä tämä pariskunta ratkaisee kassiasian jotenkin. 

Aivan totta. Miksei tämä formaatti yhtään edes yritä näyttää parien arjen pyöritystä, eri tilanteita ja miten osapuolet kokivat ne jne. Sehän olisi niin helppo järjestää ohjelman oikeaksi, mielenkiintoiseksi ja ajatuksia herättäväksi sisällöksi. Katsoja miettisi myös omia tapojaan toimia omassa liitossaan, kun ohjelma luotaisi välillä tilanteet vähän pintaa syvemmälle. Nyt on näytetty lähinnä lyhyitä tilanteita, joissa on naureskeltu jotain yhdentekevää tai vain kävelty jonnekin. Kävelijät edestä, kävelijät takaa, maisemaa. Puita. Pyöräilijät edestä, pyöräilijät takaa. Puita. Ruohokenttää. Mennään matkalaukun kanssa portaat alas. Nyt auto lipuu pois parkkipaikalta. Auto kääntyy risteyksestä. Rekkari blurrattu. Minusta siältö on kohtuuttoman huonoa, kun ajattelee, mitä voisi suht pienellä vaivalla saada irti näistä viikoista.

Onko tässä tosiaan tuotantotiimi vaihtunut, kuten joku aiemmin mainitsi? (En jaksa lähteä selvittämään.)

Minustakin tämän kassi-gaten ratkaisuyritys olisi voitu antaa Laurille ja Sallalle vaikka ihan tehtäväksi, jos ja kun pari ei ole tullut sitä spontaanisti yrittäneeksi.

Viime kaudella kiinnostavaa oli kun Venla ja Karl juttelivat tunteiden eritahtisuudesta ja muistakin ristiriidoistaan avoimesti, mm. Venla kertoi pahoittavansa mielensä kun Karl ei tue häntä emotionaalisesti herkässä tilanteessa. Karl taas kertoi miten vaikealta tuntuu kun Venla ei halua viettää yhtä paljon aikaa yhdessä kuin hän, tai jotenkin sinne päin. Tilanteet olivat haastavia parille, mutta niistä päästiin kuitenkin eteenpäin ja ne rakensivat läheisyyttä ja luottamusta.

Tätä oon itsekin miettinyt, että aiemmissa kausissa näitä haasteita on avattu ja niistä on puhuttu enemmän. Just vaikka Venlan ja Karlin kohdalla. Todella rohkeasti lähtivät selvittämään asioita. Mutta nyt uusimmassa kaudessa on jäänyt lähinnä vaan mieleen, että miehet arpovat, jaksavatko kiinnostua vai eivät.

Se oli koskettavaa nähtävää kun heillä oli aidosti hankalia hetkiä ja ahdistusta, mutta uskalsivat silti vain sitkeästi ottaa asioita puheeksi useamman kerran. Katsojana tuli vahvaa myötäelämistä ja toivoin niin paljon että oppisivat tukemaan toisiaan ja pääsisivät yhdessä eteenpäin. Sitten jossain vaiheessa alkoikin vaikuttaa siltä että se saattaisi olla mahdollista. Kun parisuhteessa onnistuu tuollaisen tilanteen luovimaan kumppanin kanssa, se vie suhteen ihan uudelle tasolle. Tulee sellainen tunne että joku on oikeasti omalla puolella, ja että suhteessa on turvallista olla. Sitä kokemusta ja tunnetta toivoisin mahdollisimman monille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Näitä osallistujia ei ole oppinut tuntemaan oikeastaan ollenkaan. Näihin jaksoihin laitetaan paljon huumoria, hyvä mauste (Lauri ja Kerttu nyt tietenkin :), mutta huono isäntä, kun kuvataan pääasiassa vitsailua, nauramista, sanailua niiden jättäessä sisällön yhdeksi latteuksien jatkumoksi. Plus sitä maisemaa.

Hyvin sanottu. Minulla on pari uusinta tapailua tyssännyt tähän samaan "hyvä mauste mutta huono isäntä" -kuvioon. Tapailukumppaneilla on ollut loistelias huumorintaju, josta on sinänsä saanut paljon iloa irti, mutta sitä on sitten käytetty myös suojakilpenä jonka taakse ei päästetä. Todellinen intiimi suhde jää muodostumatta, kun toinen osapuoli lyö kaiken leikiksi.

On minulla ollut sellainenkin mies, jolla oli hyvä huumorintaju mutta joka pystyi lisäksi keskustelemaan vakavasti. Asiantuntijat sanoivat Laurista jotain tällaista alkukaudesta, mutta kameroille on kyllä välittynyt lähinnä sitä huumoripuolta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on niin älytöntä Hennin haukkumista tuolla toisessa ketjussa, että ei vaan jaksa. Ihan kuin yläasteella olisi.

No niinhän nämä typerät keskustelupalstyleensäkin. Kaikki maan ja taivaan välillä haukutaan kun voi anonyymisti kirjoittaa eikä siitä seuraa mitään. Ihmiset purkavst täällä vaan kateellisuuttaan ja pahaa oloaan.

Katsoin tuon uusimman jakson eilen. Otto siellä selitteli, että "läheisyyttä kokeiltiin", mutta että ei toiminut. Ja tästä päätteli, että ei ole luovuttanut, mutta ei vaan toiminut. Niin eikö se nyt vähän ole luovuttamista kuitenkin?

Onhan tuo melkoinen tilanne, että menee ventovieraan kanssa naimisiin ja sen lisäksi vielä televisiokameroiden edessä. Ei ole mikään ihme, jos tulee koviakin suorituspaineita, ja se taas voi aivan suoraan vaikuttaa seksuaalisuuteen. Varsinkin herkillä ihmisillä, ja sellainenhan Otto kovasti ainakin kertoo olevansa.

Vai onko Otolla jotekin todella tarkka naismaku ja nyt ei vaan pysty kiinnostumaan, koska sitä ja tätä tai ulkonäkö on väärä?

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tuon uusimman jakson eilen. Otto siellä selitteli, että "läheisyyttä kokeiltiin", mutta että ei toiminut. Ja tästä päätteli, että ei ole luovuttanut, mutta ei vaan toiminut. Niin eikö se nyt vähän ole luovuttamista kuitenkin?

Onhan tuo melkoinen tilanne, että menee ventovieraan kanssa naimisiin ja sen lisäksi vielä televisiokameroiden edessä. Ei ole mikään ihme, jos tulee koviakin suorituspaineita, ja se taas voi aivan suoraan vaikuttaa seksuaalisuuteen. Varsinkin herkillä ihmisillä, ja sellainenhan Otto kovasti ainakin kertoo olevansa.

Vai onko Otolla jotekin todella tarkka naismaku ja nyt ei vaan pysty kiinnostumaan, koska sitä ja tätä tai ulkonäkö on väärä?

Jos on todella tarkka naismaku niin luulisi, että ymmärtää olla osallistumatta tällaiseen ohjelmaan. Otto oli selkeästi vika tikki tähän formaattiin. Emme tiedä mitä syitä siellä taustalla on, mutta hän ei nyt ollut sopiva tähän ohjelmaan. Ikävää Assin kannalta kun hän on näyttänyt olevan oikeasti tosissaan ja on osallistunut oikealla asenteella. Olisi suonut hänelle sen, että kumppaniehdokas olisi ollut yhtä sitoutunut ja määrätietoinen kokeilun suhteen.