Lue keskustelun säännöt.
Ystävälle ei saa puhua mitään ja kieltää tunteet
17.10.2022 |
Tuli kerran pieni hengenahdistus kun olimme kaksistaan samassa tilassa.
Ystävä käski mun mennä pois.
Yhden lauseen sanoin kerran jossa en kertonut vielä mitään kummempaa.
Antoi eleillä ymmärtää ettei halua kuunnella.
En saa siis puhua enkä näyttää mitään tunteita.
Olen kuitenkin pahassa kriisissä.
Tänä aamuna oli taas todella paha olo.
Nyt siis olen yksin.
En selviä yksin, on niin paha olo.
Kommentit (18)
Outoa että vieras ihminen johon tutustuin, haluaa kuunnella ja keskustella olostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua ammattilaiselta, vaikka kriisikeskuksesta, terveyskeskuksesta voi kysyä kenen puoleen kääntyä. Ei kenelläkään yksityishenkilöllä ole mitään velvollisuutta kuunnella mitä ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävä kohtele toista noin.
Mielestäni törkeätä. Ajoi mut muualle kun tuli se hengenahdistus.
Myrmyr kirjoitti:
Hae apua ammattilaiselta, vaikka kriisikeskuksesta, terveyskeskuksesta voi kysyä kenen puoleen kääntyä. Ei kenelläkään yksityishenkilöllä ole mitään velvollisuutta kuunnella mitä ei halua.
Olen hakenut, en saa apua.
Kriisikeskuksessa sain käydä kaksi kertaa, "kriisityöntekijälle" ei saanut puhua ja lopuksi sanoi ettei voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävä kohtele toista noin.
Mielestäni törkeätä. Ajoi mut muualle kun tuli se hengenahdistus.
On on. Älä enää ole sellaisen ihmisen kanssa. Ei ole normaalia käytöstä, vaan häiriintyneen ihmisen julmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävä kohtele toista noin.
Mielestäni törkeätä. Ajoi mut muualle kun tuli se hengenahdistus.
On on. Älä enää ole sellaisen ihmisen kanssa. Ei ole normaalia käytöstä, vaan häiriintyneen ihmisen julmuutta.
Olen varmaan kuitenkin, muutoin mukava mutta tämä asia häiritsee.
Aiemmin sanoi että lomatunnelma ei saa mennä pilalle, sehän se tärkein asia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa kuvitellakaan että kukaan muu tekisi noin.
Normaali ihminen kysyisi "mikä sulla on"?
Työpaikalla useampi ihminen tuli apuun kun sain ahdistuskohtauksen ja eräs hlö silitti selkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myrmyr kirjoitti:
Hae apua ammattilaiselta, vaikka kriisikeskuksesta, terveyskeskuksesta voi kysyä kenen puoleen kääntyä. Ei kenelläkään yksityishenkilöllä ole mitään velvollisuutta kuunnella mitä ei halua.
Kyse on ystävästä. Kuuntelee edes osan ja normaali ystävä olisi tukena.
Kriisipuhelin? Ei ole pakko ottaa neuvoja, voi vaan jutella, nimettömänä esim. Sulle löytyy joku toinen ystävä, jos tuon jätät. Entä serkku tai joku muu tuttu, jos aihe on sellainen että kehtaa sanoa, eikä leviä muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kriisipuhelin? Ei ole pakko ottaa neuvoja, voi vaan jutella, nimettömänä esim. Sulle löytyy joku toinen ystävä, jos tuon jätät. Entä serkku tai joku muu tuttu, jos aihe on sellainen että kehtaa sanoa, eikä leviä muille.
Soitin eilen sinne. Oli kyllä hyvä ihminen linjalla.
Serkuille en voi puhua enkä kaikille tutuillekaan noin vain.
Olet siis ihastunut ystävääsi mutta hän ei tunne samoin eikä halua puhua aiheesta? Sinun pitää kunnioittaa hänen päätöstään. Hän ehkä ajattelee, että jutusta ei tulisi mitään, joten hän ei halua mitään sotkua tai draamaa. Ehkä hän on tahollaan jo varattu?
Ehkä on joku toinen, joka suhtautuu sinuun positiivisemmin ja olisi valmis keskustelemaan ja kuuntelemaan, jos vaan annat hänelle tilaisuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis ihastunut ystävääsi mutta hän ei tunne samoin eikä halua puhua aiheesta? Sinun pitää kunnioittaa hänen päätöstään. Hän ehkä ajattelee, että jutusta ei tulisi mitään, joten hän ei halua mitään sotkua tai draamaa. Ehkä hän on tahollaan jo varattu?
Ehkä on joku toinen, joka suhtautuu sinuun positiivisemmin ja olisi valmis keskustelemaan ja kuuntelemaan, jos vaan annat hänelle tilaisuuden?
Kukaan ei oo puhunut ihastumisesta.
Hän ei taida kokea olevansa ystäväsi. Siksi hän ei halua kuulla tuollaisia asioita.
Ystävä ei ole sama kuin ammattiauttaja. Hakeudu päivystykseen hengenahdistuksen takia, toki ystävä olisi voinut soittaa ambulanssin. Mulla on sukulaisia, jotka mielellään puhuisivat minulle pahasta olostaan ja kertoisivat oireistaan, mutta en ole hoitoalan ammattilainen. Ohjaan heidät aina hoitoon, terveyskeskukseen tai tarjoudun soittamaan 112. Jotkut suuttuvat tästä ja kieltävät. Lähden silloin kotiini, enkä vastaa puhelimeen noin viikkoon. Olen myös kehottanut heitä poistumaan, jos ollaan meillä, sanonut että nyt pitää lähteä kauppaan, heippa. Tuollaiset henkiset hyväksikäyttäjät ovat hirveitä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
En osaa kuvitellakaan että kukaan muu tekisi noin.
Normaali ihminen kysyisi "mikä sulla on"?
Ei kysy enää siinä vaiheessa, kun toinen saa aina vaan noita hengenahdistuksiaan. Ei hae apua, valittaa vaan miten mikään tai kukaan ei auta häntä ja on niin paha olo. Silloin on parasta poistua. Aikuinen ihminen ottaa itse vastuun oloistaan, näin sanoi mulle kerran psykologi. Olen tosiaan joutunut hakeutumaan psykologin juttusille, koska tunsin etten saa enää itsekään henkeä tällaisen ahdistujan seurassa. Ahdistuja oli selvästi valinnut minut uhrikseen.
No jaa