Miksi ihminen, joka ei osaa huolehtia edes itsestään haluaa ehdottomasti tehdä lapsia?

Koska mä haluan ja mulla on oikeus

Tuskin niitä lapsia tietoisesti tehdään, niitä vaan tupsahtelee ilman suunnitelmia.

Ei tarvi kuin katsoa noita teiniäidit sarjoja, niin tämä ilmiö on helppo havaita. Halutaan vauvoja, koska ne ovat söpöjä, vaikkei niistä osata huolehtia ku ollaan itsekin vielä lapsia...ainakin henkisesti.

Lapsia hankitaan leikkikaluiksi ja lemmikeiksi. Lapset hankkii lapsia.

No en osaa vastata. Jos olisin vastuuton niin minua ahdistaisi vastuu toisesta ihmisestä. Joten ajattelemme eri tavalla.

AP:n ihmettely tosin kuulostaa taas sellaiselta "haluan vain tuomita muut tässä ihmetellessäni"

Eräs kaverini ainakin haluaa vaan huomiota lapsensa kautta, juoppo ottaa lapsensa puheenaiheeksi aina kun tarvitsee sääliä tai muuta hyötyä, vaikka muuten ei ole lapsensa kanssa missään tekemisissä.

Omaa egoaan koittaa pitää yllä sillä, että on mulla sentään tytär ja sitä kautta minunkin elämälläni on jotain väliä.

Kun ei riitä into opiskella tai käydä töissä, niin tehdään lapsi tai lapsia. Kotiäitinä olo voi kuulostaa houkuttelevalta ja se on vielä yleisesti hyväksytty tapa jäädä määräajaksi pois työelämästä. On muutama tällainen äitiysblokkaajakin jotka oikein näyttävät esimerkkiä, että tehdään lapsi tasaisin väliajoin niin ei tarvi töihin menne.

Kaikilta se lapsenhoito vaan ei suju sitten onkin ongelmat valmiit.

Omassa tuttavapiirissä taas on kaksi aloituksen täydellistä vastakohtaa. Fiksuja, sivistyneitä noin kolmekymppisiä pareja, joista toiset ovat naimisissakin. Molemmat parit olisivat loistavia vanhempia ja hyviä roolimalleja mutta... mutta eivät kumpikaan halua lapsia. Elämä kuulemma tuntuu hyvältä ilman. Ymmärrän ja hyväksyn tämän täysin mutta välillä vähän ihmetyttää tämä maailman meno kun "täydelliset" vanhemmat valitsevat lapsettomuuden ja sitten kaiken maailman moniongelmaiset lisääntyvät minkä ehtivät.

M32 kirjoitti:

Eräs kaverini ainakin haluaa vaan huomiota lapsensa kautta, juoppo ottaa lapsensa puheenaiheeksi aina kun tarvitsee sääliä tai muuta hyötyä, vaikka muuten ei ole lapsensa kanssa missään tekemisissä.

Omaa egoaan koittaa pitää yllä sillä, että on mulla sentään tytär ja sitä kautta minunkin elämälläni on jotain väliä.

Mulla kans samanlainen kaveri. Tyyppi dokailee lähes työkseen ja, jos joku asia menny vituralleen, niin alkaa selittää lapsi sitä ja tätä. Lapsesta iso vastuu ja vie aikaa. Tyyppi ei ole kans tekemisissä ollenkaan ja se lapsi ei edes varmasti tunnistais sitä enää. Silti sillä on aina iso vastuu ja rankkaa. Joo sil on lapsi paperilla ei muuten. Sit se suuttu, kun toinen kaveri sano baarissa sille ihan suoraan, että sä et ees näe sitä lastas, niin miks jauhat tollasta aina. Ei sulla ole rankkaa yhtään. Sähän vaan juot ja pidät hauskaa siellä yksiössäs. Onpas rankkaa. Ei tyyppi kestäny ja lähti vetää

Vierailija kirjoitti:

M32 kirjoitti:

Eräs kaverini ainakin haluaa vaan huomiota lapsensa kautta, juoppo ottaa lapsensa puheenaiheeksi aina kun tarvitsee sääliä tai muuta hyötyä, vaikka muuten ei ole lapsensa kanssa missään tekemisissä.

Omaa egoaan koittaa pitää yllä sillä, että on mulla sentään tytär ja sitä kautta minunkin elämälläni on jotain väliä.

Mulla kans samanlainen kaveri. Tyyppi dokailee lähes työkseen ja, jos joku asia menny vituralleen, niin alkaa selittää lapsi sitä ja tätä. Lapsesta iso vastuu ja vie aikaa. Tyyppi ei ole kans tekemisissä ollenkaan ja se lapsi ei edes varmasti tunnistais sitä enää. Silti sillä on aina iso vastuu ja rankkaa. Joo sil on lapsi paperilla ei muuten. Sit se suuttu, kun toinen kaveri sano baarissa sille ihan suoraan, että sä et ees näe sitä lastas, niin miks jauhat tollasta aina. Ei sulla ole rankkaa yhtään. Sähän vaan juot ja pidät hauskaa siellä yksiössäs. Onpas rankkaa. Ei tyyppi kestäny ja lähti vetää

Näitä WT vanhempia riittää. Valitettavasti.

Aika perus inhimillinen tarve tuo perheen perustaminen ja vanhemmaksi tuleminen, joten mitä ihmettelemistä siinä on? Lisäksi vanhemuus todennäköisesti kasvattaa vastuunottokykyä, sillä silloin on konkreettiseti vastuussa jostakusta toisesta, eikä vain pelkästään itsestään. Eivätkä ne nallekarkit tässäkään asiassa mene tasan, sillä lapsitoiveista huolimatta jokainen ei saa mahdollisuutta perustaa perhettä. Olkaa siis kiitollisa te, jotka ovat saaneet sen onnen kokea.

Saa enemmän tukia. Pitää myös yrittää saada lapset mukaan, jotta saa erilaiseia diagnossjea niille ja sitten korotettuja tukia. Näitä on naapurustossa liuta. Osa lapsista kasvaessaan tajuaa kuvion, eikä halua olla mukana, mutta äitihiminen ymmärtää, että kun kun työt uhkaa ja haluaa maksimituet, niin pusketaan maailmaan lisää lapsia ja ihan sama kuka on isä.

Nuorena ei vielä tiedä haluaako lapsia vai ei. Perhe-elämästä voi olla ruusuiset kuvat, mutta monella käsitys muuttuu ajan myötä. Itse olin joskus 23 vuotiaana aivan varma, että haluan ainakin kaksi lasta. Nyt olen 33 vuotias ja kyllä olen onnellinen, etten nuorena ja tietämättömänä mennyt lapsia silloisen mieheni kanssa tekemään. Kyllä olisi lapset monta ikävää tilannetta joutuneet kokemaan.

Nykyään olen onnellisesti naimisissa ihanan miehen kanssa mutta lapsia en aio tähän maailmaan tehdä. Nautimme elämästä kahdestaan ja teemme asioita jotka tekevät meidät onnellisiksi.

Sorruin syyllistämispaineen alla koska muutama vuosi takaperin joka paikassa toototettiin että tarvitaan synnytystalkoot ja naiset on surkeita kun ei nykyään halua lapsia, joten tein yhden lapsen

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ei vielä tiedä haluaako lapsia vai ei. Perhe-elämästä voi olla ruusuiset kuvat, mutta monella käsitys muuttuu ajan myötä. Itse olin joskus 23 vuotiaana aivan varma, että haluan ainakin kaksi lasta. Nyt olen 33 vuotias ja kyllä olen onnellinen, etten nuorena ja tietämättömänä mennyt lapsia silloisen mieheni kanssa tekemään. Kyllä olisi lapset monta ikävää tilannetta joutuneet kokemaan.

Nykyään olen onnellisesti naimisissa ihanan miehen kanssa mutta lapsia en aio tähän maailmaan tehdä. Nautimme elämästä kahdestaan ja teemme asioita jotka tekevät meidät onnellisiksi.

Pitkälti samaa mieltä. Minäkin olin nuorempana aivan varma, että haluan omakotitalon, lapsia ja farmariauton. Halusin, koska niitä jokaisen kuului haluta. Nyt vähän enemmän eläneenä ymmärrän, että en ole yhtään omakoti-ihminen enkä kyllä halua lapsiakaan. Farmariautollekaan ei ole kahden ihmisen taloudessa tarvetta.

Jos asenne on että lapsia kuuluu tehdä. Sitten vasta lasten myötä omat mielenterveysongelmat tulevat pintaan ja myöhemmin lapset syyttävät niitä vanhempiaan että miksi ne ovat tehneet heidät jos eivät muutenkaan kestä mitään.

Kun on elämänhallinta täysin hukassa, niin siinä se ehkäisykin helposti unohtuu. Sitten pamahdetaan paksuksi ja ajatellaan, että tämä on uusi alku...nyt mä skarppaan. Osa skarppaakin. Osalle se taas kestää muutaman kuukauden ja sitten palataan vanhaan elämään. Kohta sossu vie lapset ja sitten elämä lähtee täysin tuuliajolle. Kunnes ympyrä katkeaa alkaakseen uudestaan.

Yhteiskuntamme on vieläkin sellainen, jossa esitetään puoliso ja lapset ainoaksi oikeaksi perhemalliksi. Kaikki muu on jotenkin poikkeavaa. Fiksut ihmiset osaavat ajatella itse ja elävät sen mukaan mutta osa kokee paineen lisääntyä ja perustaa perhe niin voimakkaana että ne on vaan saatava, vaikkei edellytyksiä olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika perus inhimillinen tarve tuo perheen perustaminen ja vanhemmaksi tuleminen, joten mitä ihmettelemistä siinä on? Lisäksi vanhemuus todennäköisesti kasvattaa vastuunottokykyä, sillä silloin on konkreettiseti vastuussa jostakusta toisesta, eikä vain pelkästään itsestään. Eivätkä ne nallekarkit tässäkään asiassa mene tasan, sillä lapsitoiveista huolimatta jokainen ei saa mahdollisuutta perustaa perhettä. Olkaa siis kiitollisa te, jotka ovat saaneet sen onnen kokea.

Joo se on inhimillinen tarve,mutta elämässä tärkein asia ei ole tehdä lasta,vaan tärkein pointti on,pystynkö elättämään ensin itseni,sitten sen lapsen ja tarjoamaan sille hyvän kodin vastuullisena,selkärankaisena aikuisena.

Selvästi jotain mielenterveysongelmia, joiden ymmärtäminen heikkoa. Ei välttämättä ole kaikista parhaiden miestenkään kanssa niitä lapsia tehnyt vaikka miehillä lapset. Eivät tuollaisen naisen kanssa lapsia tekevät miehet välttämättä täyttä kymppiä ansaitse itsekään elämänhallinnasta ja lastenhoidosta... epäilen että niissäkin on vikaa vaikka yritetään vierittää kaikki äidin syyksi. Ja sikäli, mielenterveysongelmathan ovat tunnetusta aika yleisiä ja joillain ne ovat pahempia. Melkein jokaisen kohdalle osuu elämässä, joten sen suhteen ironista, ettei vauva-palstalla osata kuin irvailla ja äimistellä kuin ei mitään niistä mielenterveysongelmista tiedettäisi tai olisi kokemusta XD Jos nainen on mt-ongelmainen pahemmin ja hän on synnyttänyt neljä lasta, jotka on kaikki häneltä viety hänen mt-ongelmistaan syyllistäen ilman että saa ilmeisesti keltään tukea äitiyteensä. Ne hänen puskemansa ja imettämänsä lapset, joiden kanssa kotona lusiessa mt-ongelmaisena on syrjäytynyt, viedään... kai sellainen ihminen jotenkin henkisesti jo vähän romahtaa? En yhtään ihmettele, että tuo nainen haluaisi vielä olla äiti ja vielä lapsen, jota ei toivottavasti vietäisi siltä? Ja palstahulluille tulee vain parempi olo itsestään kun jonkun elämä on noin kamalaa. Huhhuh teille itsellenne?