Voiko epävakaa pystyä normaaliin ystävyyteen?

OLI kokemuksia , ihmettelin kaverin käytöstä ja kertoi menevänsä epävakaan diagnoosilla. Oli omien sanojensa mukaan vapaaehtoisesti mennyt terapiaan. Ja paskat , tutuiltaan kuulin että oli pakotettu kun haki eläkettä. Aivan järkyttävää käytöstä. Joka asiasta riiteli , siis ihan joka asiasta.

Minä ainakin pystyn. Pisimmät ystävyyssuhteeni ovat ala-asteelta, tällä hetkellä olen siis lähempänä 30v. Parisuhde on se vaikea asia.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pystyn. Pisimmät ystävyyssuhteeni ovat ala-asteelta, tällä hetkellä olen siis lähempänä 30v. Parisuhde on se vaikea asia.

Minkälaisia nämä ystävyyssuhteet on?

Ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pystyn. Pisimmät ystävyyssuhteeni ovat ala-asteelta, tällä hetkellä olen siis lähempänä 30v. Parisuhde on se vaikea asia.

Minkälaisia nämä ystävyyssuhteet on?

Puhutaan paljon eri asioista, pidetään tiiviisti yhteyttä vaikka joidenkuiden kanssa ei välimatkan takia pystytä näkemään usein. Järjestän aina aikaa mikäli joku tulee pitkän matkan takaa. Luotan heihin täysin, koen että hyväksymme toisemme puolin ja toisin. Mitä ystävyyteen nyt kuuluu olennaisesti. Parisuhteessa taas on riittämätön olo, riitoja jatkuvasti, epäluottamusta, sitoutumiskammoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pystyn. Pisimmät ystävyyssuhteeni ovat ala-asteelta, tällä hetkellä olen siis lähempänä 30v. Parisuhde on se vaikea asia.

Minkälaisia nämä ystävyyssuhteet on?

Puhutaan paljon eri asioista, pidetään tiiviisti yhteyttä vaikka joidenkuiden kanssa ei välimatkan takia pystytä näkemään usein. Järjestän aina aikaa mikäli joku tulee pitkän matkan takaa. Luotan heihin täysin, koen että hyväksymme toisemme puolin ja toisin. Mitä ystävyyteen nyt kuuluu olennaisesti. Parisuhteessa taas on riittämätön olo, riitoja jatkuvasti, epäluottamusta, sitoutumiskammoa.

Ystävyyssuhteessa riitoja ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pystyn. Pisimmät ystävyyssuhteeni ovat ala-asteelta, tällä hetkellä olen siis lähempänä 30v. Parisuhde on se vaikea asia.

Minkälaisia nämä ystävyyssuhteet on?

Puhutaan paljon eri asioista, pidetään tiiviisti yhteyttä vaikka joidenkuiden kanssa ei välimatkan takia pystytä näkemään usein. Järjestän aina aikaa mikäli joku tulee pitkän matkan takaa. Luotan heihin täysin, koen että hyväksymme toisemme puolin ja toisin. Mitä ystävyyteen nyt kuuluu olennaisesti. Parisuhteessa taas on riittämätön olo, riitoja jatkuvasti, epäluottamusta, sitoutumiskammoa.

Ystävyyssuhteessa riitoja ei ole?

Harvemmin. Parhaan ystäväni kanssa edellinen riita oli 2015, muistan sen elävästi koska menin ihan paniikkiin siitä. Lukiossa tutustumani ystävän kanssa en ole riidellyt koskaan mistään. Pari vuotta sitten oli myös riita erään ystäväni kanssa, meni vessassa ollessani sörkkimään tavaroitani ja rikkoi mieheni minulle antaman lahjan pudottaessaan sen hyllystä. Silloin suutuin kyllä. Nuorempana (yläasteella) riitoja oli paljon ja ne liittyivät yleensä siihen, että olin mustasukkainen kavereistani. Nykyisin en koe mustasukkaisuutta muista kuin miehistäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pystyn. Pisimmät ystävyyssuhteeni ovat ala-asteelta, tällä hetkellä olen siis lähempänä 30v. Parisuhde on se vaikea asia.

Minkälaisia nämä ystävyyssuhteet on?

Puhutaan paljon eri asioista, pidetään tiiviisti yhteyttä vaikka joidenkuiden kanssa ei välimatkan takia pystytä näkemään usein. Järjestän aina aikaa mikäli joku tulee pitkän matkan takaa. Luotan heihin täysin, koen että hyväksymme toisemme puolin ja toisin. Mitä ystävyyteen nyt kuuluu olennaisesti. Parisuhteessa taas on riittämätön olo, riitoja jatkuvasti, epäluottamusta, sitoutumiskammoa.

Ystävyyssuhteessa riitoja ei ole?

Harvemmin. Parhaan ystäväni kanssa edellinen riita oli 2015, muistan sen elävästi koska menin ihan paniikkiin siitä. Lukiossa tutustumani ystävän kanssa en ole riidellyt koskaan mistään. Pari vuotta sitten oli myös riita erään ystäväni kanssa, meni vessassa ollessani sörkkimään tavaroitani ja rikkoi mieheni minulle antaman lahjan pudottaessaan sen hyllystä. Silloin suutuin kyllä. Nuorempana (yläasteella) riitoja oli paljon ja ne liittyivät yleensä siihen, että olin mustasukkainen kavereistani. Nykyisin en koe mustasukkaisuutta muista kuin miehistäni. 

Onko mustasukkaisuus yleistä epävakailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pystyn. Pisimmät ystävyyssuhteeni ovat ala-asteelta, tällä hetkellä olen siis lähempänä 30v. Parisuhde on se vaikea asia.

Minkälaisia nämä ystävyyssuhteet on?

Puhutaan paljon eri asioista, pidetään tiiviisti yhteyttä vaikka joidenkuiden kanssa ei välimatkan takia pystytä näkemään usein. Järjestän aina aikaa mikäli joku tulee pitkän matkan takaa. Luotan heihin täysin, koen että hyväksymme toisemme puolin ja toisin. Mitä ystävyyteen nyt kuuluu olennaisesti. Parisuhteessa taas on riittämätön olo, riitoja jatkuvasti, epäluottamusta, sitoutumiskammoa.

Ystävyyssuhteessa riitoja ei ole?

Harvemmin. Parhaan ystäväni kanssa edellinen riita oli 2015, muistan sen elävästi koska menin ihan paniikkiin siitä. Lukiossa tutustumani ystävän kanssa en ole riidellyt koskaan mistään. Pari vuotta sitten oli myös riita erään ystäväni kanssa, meni vessassa ollessani sörkkimään tavaroitani ja rikkoi mieheni minulle antaman lahjan pudottaessaan sen hyllystä. Silloin suutuin kyllä. Nuorempana (yläasteella) riitoja oli paljon ja ne liittyivät yleensä siihen, että olin mustasukkainen kavereistani. Nykyisin en koe mustasukkaisuutta muista kuin miehistäni. 

Onko mustasukkaisuus yleistä epävakailla?

Paha sanoa kun en tunne muita itseni lisäksi. Olettaisin? Koska itse tuntee itsensä arvottomaksi ja tyhjäksi, niin kaipaa ulkoa tulevaa vakuuttelua siitä, että on tärkeä ja ehkä jopa tärkein jollekulle toiselle. Ja koska tuntee olevansa riittämätön, pelkää jatkuvasti menettävänsä toisen.