Kehityskeskustelun luottamuksellisuus
Voiko yleensä luottaa siihen, ettei asioita kerrota eteenpäin jos kertoo kehityskeskustelussa henkilökohtaisessa elämässään olevista haasteista? Vai onko se täysin kiinni siitä millainen pomo sattuu olemaan?
Kommentit (51)
Mä olen kertonut, ei ole esimies levitellyt eteenpäin. Kiitti avoimuudesta ja sain siitä "palkinnoksi" joustoa työhön kun lapsi sairastui vakavasti.
Esimies ei ole paras esimies monessakaan asiassa, mutta tässä häneen voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kertonut, ei ole esimies levitellyt eteenpäin. Kiitti avoimuudesta ja sain siitä "palkinnoksi" joustoa työhön kun lapsi sairastui vakavasti.
Esimies ei ole paras esimies monessakaan asiassa, mutta tässä häneen voi luottaa.
Ihana kuulla että asiat voivat mennä näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehityskeskustelussa ei kerrota henkilökohtaisista haasteista, vaan pysytään työasioissa.
Silloin, kun ne henkilökohtaiset haasteet vaikuttavat työssä suoriutumiseen, ne nimenomaan kannattaa kertoa esimiehelle.
t. Projektipäällikkö
Ja kun kertoo ne, niin kannattaa muistaa, että tiedot kirjataan yrityksen järjestelmään, jossa ne ovat hamaan maailman tappiin asti. Kuka tahansa seuraava esimies tai HR:n edustaja voi käydä ne lukemassa sieltä. Aika harvoin tätä muistetaan työntekijälle kertoa. Siksi kenenkään ei pidä kertoa kehityskeskustelussa mitään sellaista, minkä ei halua olevan huomenna kaikkien tiedossa. Keskustelussa puhutaan työstä, yksityiselämä ja sen henkilökohtaiset haasteet kannattaa pitää omana tietonaan ellei halua, että niiden perusteella evätään palkankorotus tai uralla eteneminen.
Missä noin toimitaan? Meillä on sähköinen järjestelmä kehityskeskusteluihin mutta jos esimies vaihtuu, niin hän ei saa tietää aiempien keskustelujen sisältöä. Ja aina voi asioista jutella mutta jättää kirjaamatta ne.
En kertoisi yhtään enempää kuin on pakko.
Samasta syystä en myöskään vastaa mihinkään henkilöstökyselyihin kuin korkeintaan ihan neutraalisti, ne eivät todellakaan ole ikinä anonyymejä vaikka kuinka muuta väitetään.
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi yhtään enempää kuin on pakko.
Samasta syystä en myöskään vastaa mihinkään henkilöstökyselyihin kuin korkeintaan ihan neutraalisti, ne eivät todellakaan ole ikinä anonyymejä vaikka kuinka muuta väitetään.
En vastaa minäkään, koska vastaukseni ovat jo pelkän työnimikkeen perusteella yhdistettävissä minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi yhtään enempää kuin on pakko.
Samasta syystä en myöskään vastaa mihinkään henkilöstökyselyihin kuin korkeintaan ihan neutraalisti, ne eivät todellakaan ole ikinä anonyymejä vaikka kuinka muuta väitetään.En vastaa minäkään, koska vastaukseni ovat jo pelkän työnimikkeen perusteella yhdistettävissä minuun.
Mutta kaikilla ei tietysti ole sama tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies ei ole terapeutti, tai ystävä. Hänen työnsä on varmistaa työn sujuminen työpaikalla. Ystävällinen ja empaattinen käytös on nykypäivää, ei välttämättä kerro mitään siitä mitä sinusta todella ajatellaan.
Kehityskeskustelussa kannattaa keskittyä vain niihin työasioihin. Miten ne sujuu, millä keinoin päästään tavoitteisiin ja onko koulutustarpeita. Jos on jotain todella poikkeuksellista yksityiselämässä, niin sen voi toki mainita.
On tarvetta olla säännöllisesti jonkin verran poissa töistä työaikana, koska asioita ei pysty muina aikoina hoitamaan. Kuinka paljon pomolle kannattaa avata tilannetta? Tilanne ei välttämättä muutu kovin nopeasti.
Riippuu siitä miten pitkään tilanne jatkuu ja onko se ok työnantajalle. Jos tarve on lyhytaikainen, niin kertoisin esimerkiksi, että on poissaolotarvetta lapsen tai omien terveyssyiden takia. Mitä pidemmästä ajasta on kyse, niin sitä tarkemmin syykin on kerrottava. Voit joutua sopimaan osa-aikaisesta työstä, tai hoitovapaasta. Muut syyt, kuten omien vanhempien tai taloyhtiön asioiden hoito eivät ole peruste jatkuville poissaololle. Työnantajan täytyy kuitenkin suunnitella miten työt hoidetaan poissaolojen aikana ja miten ne vaikuttavat työyhteisöön. Kaikilla työntekijöillä on samat oikeudet, joten yhdelle ei voi antaa erityisvapauksia. Niistä tulee äkkiä vallitseva käytäntö.
Olisi älytöntä ohjata asiantuntijatyötä tekevä henkilö osa-aikatyöhön, jos poissaolon tarve toimistotyöaikana on enimmillään 2 tuntia viikossa.
Meillä työntekijälle oli yllätys, että työajan lyhetessä myös palkka pieneni, vaikka työmäärään ei koskettu. Samalla bonukset alkoivat tulla osa-aikatyön mukaisesti, koska hän ei tehnyt täysiä tunteja. Harmitti varmasti työntekijää, mutta itse hän halusi lähteä perjantaisin klo 12.
Kysymys: jos työaika lyheni, miksei myös työmäärää vähennetty?
Yritittekö saada henkilön lähtemään teiltä pois?
Johtoryhmissä jouruillaan. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies ei ole terapeutti, tai ystävä. Hänen työnsä on varmistaa työn sujuminen työpaikalla. Ystävällinen ja empaattinen käytös on nykypäivää, ei välttämättä kerro mitään siitä mitä sinusta todella ajatellaan.
Kehityskeskustelussa kannattaa keskittyä vain niihin työasioihin. Miten ne sujuu, millä keinoin päästään tavoitteisiin ja onko koulutustarpeita. Jos on jotain todella poikkeuksellista yksityiselämässä, niin sen voi toki mainita.
On tarvetta olla säännöllisesti jonkin verran poissa töistä työaikana, koska asioita ei pysty muina aikoina hoitamaan. Kuinka paljon pomolle kannattaa avata tilannetta? Tilanne ei välttämättä muutu kovin nopeasti.
Itse kerroin pomolle, että olen poissa kerran viikossa tietyn päivän kaksi viimeistä tuntia, koska minulla on menoa.
Ei kysellyt mitään, vaan sanoi, että ilman muuta, jos muulloin ei voi hoitaa.
Olen tuntiperusteisesti töissä, mutta mitään sen kummempia kyselemättä tai selittelemättä maksoi täyden liksan.
Kiitin kyllä myöhemmin ja kerroin, että oli vaikea aika elämässä ja kävin juttelemassa.
Sanoi, että ihan olin palkkani ansainnut. Pakko sanoa, että oli kiva kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies ei ole terapeutti, tai ystävä. Hänen työnsä on varmistaa työn sujuminen työpaikalla. Ystävällinen ja empaattinen käytös on nykypäivää, ei välttämättä kerro mitään siitä mitä sinusta todella ajatellaan.
Kehityskeskustelussa kannattaa keskittyä vain niihin työasioihin. Miten ne sujuu, millä keinoin päästään tavoitteisiin ja onko koulutustarpeita. Jos on jotain todella poikkeuksellista yksityiselämässä, niin sen voi toki mainita.
On tarvetta olla säännöllisesti jonkin verran poissa töistä työaikana, koska asioita ei pysty muina aikoina hoitamaan. Kuinka paljon pomolle kannattaa avata tilannetta? Tilanne ei välttämättä muutu kovin nopeasti.
Itse kerroin pomolle, että olen poissa kerran viikossa tietyn päivän kaksi viimeistä tuntia, koska minulla on menoa.
Ei kysellyt mitään, vaan sanoi, että ilman muuta, jos muulloin ei voi hoitaa.
Olen tuntiperusteisesti töissä, mutta mitään sen kummempia kyselemättä tai selittelemättä maksoi täyden liksan.
Kiitin kyllä myöhemmin ja kerroin, että oli vaikea aika elämässä ja kävin juttelemassa.
Sanoi, että ihan olin palkkani ansainnut. Pakko sanoa, että oli kiva kuulla.
Huh, kuullostaa uskomattomalta, missä tällaisia työpaikkoja vielä on?
Esimerkkejä mitä työterveyshuolto ja liitto voivat ehdottaa? Liitosta todetaan vain työnantajalla olevan päätäntävalta töiden järjestämiseen liittyen.