Sinä joka olet aina puhunut paljon yksiksesi kotona, oletko koskaan yrittänyt lopettaa? Miten kävi?
Olen aina puhunut paljon yksinäni kotona. Nyt minun pitäisi lopettaa kun muutan joksikin aikaa muiden kanssa samaan kotiin. Olen tässä harjoitellut lopettamista, mutta hiljaa oleminen on tylsää. Pitäiskö perua koko muuttosuunnitelma.. En halua lopettaa!
Kokemuksia? Oletko onnistunut lopettamisessa? Koetko nauttivasi yksin puhumisesta?
Kommentit (32)
Asia on täysin ok jos et kuvittele puhuvasi jollekin kolmipäiselle mielikuvitushahmolle
Vierailija kirjoitti:
Asia on täysin ok jos et kuvittele puhuvasi jollekin kolmipäiselle mielikuvitushahmolle
Fluffy-koira Harry Potterista?
Vierailija kirjoitti:
Itselle ääneen puhuminen auttaa tutkimusten mukaan paljonkin. Ääneen lukeminen auttaa omaksumisessa. Kokeilkaapa muistaa salasana jonnekin missä ette käy usein ja katsokaa se kerran ja yrittäkää muistaa. ei onnistu, mutta jos sanotte sen ensiksi ääneen niin se tulee oikein suoraan. Äänen kuuleminen auttaa aivoja paljon kirjoitetun lisäksi.
Lisäksi kun puhuu itselleen kunnioittavasti se muuttuu identiteetiksi ja omanarvontunto nousee ja tunteiden tunnistaminen ja kokeminen helpottuvat.
Hyvä vinkki tämä.
Miksi yrittäisin olla puhumatta itselleni?
En tiedä yhtäkään hyvää syytä olla pitämättä seuraa itselleni kun siltä tuntuu. Ja kuten tuolla joku ylempänä kommentoi, niin ääneen sanoessa asioita tehdessä ajatus selkiytyy ja keskittyy tekemiseen paremmin. Ja mitä siitä jos joku kuulisi, hyvää tapaa on turha hävetä. Sanoo reilusti ihmettelijöille, että näin tämä sujuu paremmin ja sinäkin ymmärrät miten asian teen.
Modattu koiran haukkupanta auttaa.
Oletko varma, että Vauva-palsta on luotettava paikka kysyä asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia on täysin ok jos et kuvittele puhuvasi jollekin kolmipäiselle mielikuvitushahmolle
Fluffy-koira Harry Potterista?
Nukahtaa kun sille soittaa musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrittäisin olla puhumatta itselleni?
En tiedä yhtäkään hyvää syytä olla pitämättä seuraa itselleni kun siltä tuntuu. Ja kuten tuolla joku ylempänä kommentoi, niin ääneen sanoessa asioita tehdessä ajatus selkiytyy ja keskittyy tekemiseen paremmin. Ja mitä siitä jos joku kuulisi, hyvää tapaa on turha hävetä. Sanoo reilusti ihmettelijöille, että näin tämä sujuu paremmin ja sinäkin ymmärrät miten asian teen.
Seuran pitämistä nimenomaan! Ja aika usein oma seura ollut parempaa kuin muiden. Sorry muut :)
Vierailija kirjoitti:
Asia on täysin ok jos et kuvittele puhuvasi jollekin kolmipäiselle mielikuvitushahmolle
Tuohan se on. Yksin puhuminen voi olla puhumista itselleen tai vaikka lemmikille. Tuo on normaalia. Mutta jos se yksin puhuja juttelee toisen oman pään sisällä kuuluvan äänen kanssa, niin siinä vaiheessa kyllä ympäristössä ihmiset huolestuu ja syytäkin on.
Juuri äskettäin tästä itsekseen puhumisesta oli lehdessä artikkeli. Kirjoittaja, joka oli oppinut ihminen, sanoi, että se on vain hyvä, jos itselleen puheleskee. Ensinnäkin asiat saattavat selkiytyä kun niitä ääneen pohdiskelee, ja toisekeen, se jos puhuu itselleen siihen tyyliin kuin esim. isä tai äiti lapselleen antaisi kehotuksia tms., siis esim. "oletko nyt ihan tosissas", "pidäpä kiirettä ettet myöhästy", jne., niin se on hyväksi sekin. Tai siis se kannustava puhe "kyllä sä pärjäät", "kyllä sinä osaat", "et ole ainoa joka mokailee".
Nou hätä. Itsekseen puhuminen/ääneen ajattelu on täysin sallittua.
Ja etköhän sinä siellä toisten keskellä ollessasi puhu niin paljon niiden muiden kanssa, että tuo itsekseen puhuminen jää senkin vuoksi vähemmälle.
Sen kun puhutaan vaan, eipä tuo haittaa, voi jopa hyödyttää, kuten joku jo kertoikin tutkimukseen viitaten.
Itselle ääneen puhuminen auttaa tutkimusten mukaan paljonkin. Ääneen lukeminen auttaa omaksumisessa. Kokeilkaapa muistaa salasana jonnekin missä ette käy usein ja katsokaa se kerran ja yrittäkää muistaa. ei onnistu, mutta jos sanotte sen ensiksi ääneen niin se tulee oikein suoraan. Äänen kuuleminen auttaa aivoja paljon kirjoitetun lisäksi.
Lisäksi kun puhuu itselleen kunnioittavasti se muuttuu identiteetiksi ja omanarvontunto nousee ja tunteiden tunnistaminen ja kokeminen helpottuvat.