Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiperheen naapurissa asuminen
15.10.2022 |
Heti alkuun totean, että muuttaisin pois jos se olisi minulle mahdollista.
Naapurissani (rivitalo) asuu viisihenkinen perhe, jonka kaikki kolme lasta ovat alakouluikäisiä. Itse olen lapseton ja miehetön ja haluaisin elellä ihan rauhassa ja hiljaisuudessa. Teen töitä kotona ja toki arkena naapurin lasten ollessa koulussa on ne muutamat tunnit ihanaa rauhaa, mutta sitten kaikki muu aika: huudetaan, itketään, heitellään tavaroita, paukutetaan en tiedä mitä, ravataan rapuissa, paiskotaan ulko-ovea niin että ikkunalasit helisee...
Onhan se väärin, että joudun tahtomattani mukaan tuohon kaaokseen, kun kaipaan vain hiljaisuutta. En tiedä mitä voisin asialle tehdä, kun yksin elävänä oikeastaan ainoa vaihtoehto on asua joko rivi- tai kerrostalossa. Ja onhan tässä rivitalossa seinänaapureita vain 2, mutta tietenkin sitten sattui Kiljusen herrasväki toiselle puolelle.. Tuntuu etten jaksa, varsinkaan nyt syksyllä ja talvella kun sekä itse että naapurit ovat niin paljon kotona ja sisätiloissa.
Tilanne on siis vain hyväksyttävä ainakin nyt toistaiseksi, mutta löytyykö kohtalotovereita?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta pois. Normaalielämää on se lasten meteli,,minulle on sanottu. Rivitalot on usein lapsiperheiden suosiossa, kerrostalossa rauhallisempaa.
No minä yrittäisin keskustella naapureiden kanssa. Meillä 4 lasta eikä meillä saa paiskata tavaroita eikä ovia, musiikki ja muu iso melu rauhoittuu iltaa kohden, edes pesukoneen linko ei pidä ääntä klo 22 jälkeen yms. Mutta lähtee meistä toki elämään kuuluvia ääniä, joku huutaa joskus suutuspäissään, vaikka vältämme huutamista, kiireessä ulko-ovi pamahtaa kiinni ja vahingossa tavaroita putoo käsistä. Joten jospa juttelemalla löytyisi kompromissi melun suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Muuta pois. Normaalielämää on se lasten meteli,,minulle on sanottu. Rivitalot on usein lapsiperheiden suosiossa, kerrostalossa rauhallisempaa.
Jatkuva huutaminen ja metelöinti normaalielämää? Eikö vanhemmat opeta lapsilleen, että pitää ottaa huomioon myös muut ihmiset?
Muuttohan ei todellakaan ole takuuvarma konsti päästä eroon metelöivistä naapureista.
Naapurit voivat olla metelöiviä, vaikka heillä ei lapsia olisikaan. Eli kerros- ja rivitalossa pitää löytää konstit, joilla torppaa ne naapurin aiheuttamat mölyt. No jo aikaisemmassa viestissä ehdotetut vastamelukuulokkeet on ihan hyvä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pieni omakotitalo ei olisi vaihtoehto?
Tai omakotitalosta vuokrattu yksiö? Ennen niitä oli aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Muuttohan ei todellakaan ole takuuvarma konsti päästä eroon metelöivistä naapureista.
Naapurit voivat olla metelöiviä, vaikka heillä ei lapsia olisikaan. Eli kerros- ja rivitalossa pitää löytää konstit, joilla torppaa ne naapurin aiheuttamat mölyt. No jo aikaisemmassa viestissä ehdotetut vastamelukuulokkeet on ihan hyvä ratkaisu.
No tämäpä juuri. Aina löytyy noita toopeja, jotka on heti ehdottamassa muuttoa. Kun ei se ole ihan niin yksinkertaista ja ei tosiaan mitään takuita siitä, että uudessa asunnossa asiat olisivat sen paremmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun tällä hetkellä tilapäisesti kotini rempan takia lapsiperheiden suosimalla rivitaloalueella. Naapurissa kummallakin puolella on pikkulapsia. Mutta täällä ei kuulu kyllä juurikaan mitään seinien läpi, todella hiljaista! Talo on rakennettu vuonna 2007, ilmeisesti hyvät äänieristykset. En olisi ikinä kuvitellut, että lapsiperhetalossa on näin hiljaista. Omassa 1984 rivarissa naapurin vessanvedotkin kuuluvat meille, samoin kaikki riidat ja läheisen tien melu jne.
Aika kurjaa asua pitemmän päälle niinettä omassa kodissaan joutuu kärsimään ja pakenemaan meteliä kuulokkeilla.
Jotain voi välttää sillä että muuttaa hissittömän kerrostalon ylimpiin kerroksiin, mutta itsekin sain alle 2-vuotiaat ja yh-akan vitoskerrokseen vaikka kuinka ajattelin sen auttavan.
Kannattaa vaan muuttaa ok-taloon kaupungin liepeille. Muuttovoittokaupungit on täynnä roskaporukkaa keskustoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun tällä hetkellä tilapäisesti kotini rempan takia lapsiperheiden suosimalla rivitaloalueella. Naapurissa kummallakin puolella on pikkulapsia. Mutta täällä ei kuulu kyllä juurikaan mitään seinien läpi, todella hiljaista! Talo on rakennettu vuonna 2007, ilmeisesti hyvät äänieristykset. En olisi ikinä kuvitellut, että lapsiperhetalossa on näin hiljaista. Omassa 1984 rivarissa naapurin vessanvedotkin kuuluvat meille, samoin kaikki riidat ja läheisen tien melu jne.
Tuo sinun tilapäiskoti kuulostaa unelmalta! Tämä talo on rakennettu 2002. En tiedä onko äänieristys erityisen huono vai onko naapurit vaan erityisen meluisia. Mutta kyllä voisi vanhemmat puuttua ainakin tuohon ulko-oven paiskomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vastamelukuulokkeet
Jotenkin ankea ajatus, että omassa kodissa pitäisi jatkuvasti olla kuulokkeet päässä naapureiden takia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä omistusasunto, voi taloyhtiön kokouksessa ottaa puheeksi äänien kantautumisen ja mittaamisen koko taloyhtiössä. Mitä luultavammin muillakin sama ongelma. Mittauksen jälkeen voi sitten aloittaa äänieristysten korjaamisen.
epärealistinen ajatus on se, että haluaisi elää rauhassa ja hiljaisuudessa ja sitten muuttaa rivitaloon tai kerrostaloon. Silloin pitää osata kestää muiden ihmisten ääniä. Mieheni kanssa asumme isossa kerrostalossa, mutta meidän rapussamme on vain yksiöitä ja kaksioita. EI ole kyllä rauhaa siinä mielessä, että toinen naapuri ränkyttää kitaralla kolmea sointua kaksi tuntia päivässä ja toinen sitten kännää kaikki viikonloppunsa. Kumpikaan ei aio pariutua, eli eivät aio muuttaa yksiöistään pois.
Meidän ratkaisu on sitten ollut tehdä makuuhuoneeseen työtilat ja olemme äänieristäneet huoneen. Kun oven sulkee, niin ainoat äänet, jotka kuuluvat, ovat ikkunasta sisälle kantautuvat.
Kesäisin olemme aika usein mökillä - siellä on kirjaimellisesti rauhaa ja hiljaisuutta.
Muun ajan katselemme sitten uutta asuntoa itsellemme. Ehkä joku eläkeläisrappu, jossa riesaksi muodostummekin me, jotka käymme vessassa vielä hiljaisuuden jälkeenkin ja joku eläkeläispappa hermostuu siitä ja alkaa heippalaputella meitä, mene ja tiedä. Näin se vaan maailmassa on, että jos haluaa rauhaa ja hiljaisuutta, niin pitää etsiä jostain kaukaa ja syrjästä itselleen koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
epärealistinen ajatus on se, että haluaisi elää rauhassa ja hiljaisuudessa ja sitten muuttaa rivitaloon tai kerrostaloon. Silloin pitää osata kestää muiden ihmisten ääniä. Mieheni kanssa asumme isossa kerrostalossa, mutta meidän rapussamme on vain yksiöitä ja kaksioita. EI ole kyllä rauhaa siinä mielessä, että toinen naapuri ränkyttää kitaralla kolmea sointua kaksi tuntia päivässä ja toinen sitten kännää kaikki viikonloppunsa. Kumpikaan ei aio pariutua, eli eivät aio muuttaa yksiöistään pois.
Meidän ratkaisu on sitten ollut tehdä makuuhuoneeseen työtilat ja olemme äänieristäneet huoneen. Kun oven sulkee, niin ainoat äänet, jotka kuuluvat, ovat ikkunasta sisälle kantautuvat.
Kesäisin olemme aika usein mökillä - siellä on kirjaimellisesti rauhaa ja hiljaisuutta.
Muun ajan katselemme sitten uutta asuntoa itsellemme. Ehkä joku eläkeläisrappu, jossa riesaksi muodostummekin me, jotka käymme vessassa vielä hiljaisuuden jälkeenkin ja joku eläkeläispappa hermostuu siitä ja alkaa heippalaputella meitä, mene ja tiedä. Näin se vaan maailmassa on, että jos haluaa rauhaa ja hiljaisuutta, niin pitää etsiä jostain kaukaa ja syrjästä itselleen koti.
"Kesäisin olemme aika usein mökillä", hehe, no onnea teille. Kaikilla ei ole varaa mökkiin, kun oliskin. Se kerrostalo- tai rivitaloasuminen on vain pienempituloiselle usein ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta pois. Normaalielämää on se lasten meteli,,minulle on sanottu. Rivitalot on usein lapsiperheiden suosiossa, kerrostalossa rauhallisempaa.
Jatkuva huutaminen ja metelöinti normaalielämää? Eikö vanhemmat opeta lapsilleen, että pitää ottaa huomioon myös muut ihmiset?
Normaalia on jättää lasten kasvatuksessa muiden huomioiminen pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
epärealistinen ajatus on se, että haluaisi elää rauhassa ja hiljaisuudessa ja sitten muuttaa rivitaloon tai kerrostaloon. Silloin pitää osata kestää muiden ihmisten ääniä. Mieheni kanssa asumme isossa kerrostalossa, mutta meidän rapussamme on vain yksiöitä ja kaksioita. EI ole kyllä rauhaa siinä mielessä, että toinen naapuri ränkyttää kitaralla kolmea sointua kaksi tuntia päivässä ja toinen sitten kännää kaikki viikonloppunsa. Kumpikaan ei aio pariutua, eli eivät aio muuttaa yksiöistään pois.
Meidän ratkaisu on sitten ollut tehdä makuuhuoneeseen työtilat ja olemme äänieristäneet huoneen. Kun oven sulkee, niin ainoat äänet, jotka kuuluvat, ovat ikkunasta sisälle kantautuvat.
Kesäisin olemme aika usein mökillä - siellä on kirjaimellisesti rauhaa ja hiljaisuutta.
Muun ajan katselemme sitten uutta asuntoa itsellemme. Ehkä joku eläkeläisrappu, jossa riesaksi muodostummekin me, jotka käymme vessassa vielä hiljaisuuden jälkeenkin ja joku eläkeläispappa hermostuu siitä ja alkaa heippalaputella meitä, mene ja tiedä. Näin se vaan maailmassa on, että jos haluaa rauhaa ja hiljaisuutta, niin pitää etsiä jostain kaukaa ja syrjästä itselleen koti.
"Kesäisin olemme aika usein mökillä", hehe, no onnea teille. Kaikilla ei ole varaa mökkiin, kun oliskin. Se kerrostalo- tai rivitaloasuminen on vain pienempituloiselle usein ainoa vaihtoehto.
takerruit kesämökkimme olemassaoloon, etkä nähnyt ratkaisuehdotusta. Ääniherkät laittakoot vaikka yhden huoneen kodistaan äänieristetyksi, kuten me olemme tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
epärealistinen ajatus on se, että haluaisi elää rauhassa ja hiljaisuudessa ja sitten muuttaa rivitaloon tai kerrostaloon. Silloin pitää osata kestää muiden ihmisten ääniä. Mieheni kanssa asumme isossa kerrostalossa, mutta meidän rapussamme on vain yksiöitä ja kaksioita. EI ole kyllä rauhaa siinä mielessä, että toinen naapuri ränkyttää kitaralla kolmea sointua kaksi tuntia päivässä ja toinen sitten kännää kaikki viikonloppunsa. Kumpikaan ei aio pariutua, eli eivät aio muuttaa yksiöistään pois.
Meidän ratkaisu on sitten ollut tehdä makuuhuoneeseen työtilat ja olemme äänieristäneet huoneen. Kun oven sulkee, niin ainoat äänet, jotka kuuluvat, ovat ikkunasta sisälle kantautuvat.
Kesäisin olemme aika usein mökillä - siellä on kirjaimellisesti rauhaa ja hiljaisuutta.
Muun ajan katselemme sitten uutta asuntoa itsellemme. Ehkä joku eläkeläisrappu, jossa riesaksi muodostummekin me, jotka käymme vessassa vielä hiljaisuuden jälkeenkin ja joku eläkeläispappa hermostuu siitä ja alkaa heippalaputella meitä, mene ja tiedä. Näin se vaan maailmassa on, että jos haluaa rauhaa ja hiljaisuutta, niin pitää etsiä jostain kaukaa ja syrjästä itselleen koti.
"Kesäisin olemme aika usein mökillä", hehe, no onnea teille. Kaikilla ei ole varaa mökkiin, kun oliskin. Se kerrostalo- tai rivitaloasuminen on vain pienempituloiselle usein ainoa vaihtoehto.
takerruit kesämökkimme olemassaoloon, etkä nähnyt ratkaisuehdotusta. Ääniherkät laittakoot vaikka yhden huoneen kodistaan äänieristetyksi, kuten me olemme tehneet.
Todellisuudesta vieraantunut Kerma p e r s e.
Heh. Jos mopojen pärinä kantautuu satojen metrien päästä, niin leikkivien lasten äänet kantautuvat myös takuuvarmasti. Normaalia, jos rajoittuu päiväsaikaan.
Jotkut vanhemmat eivät kasvata lapsistaan toisia kunnioittavia vaan antavat tehdä mitä vaan. Tai lapsilla ja suurella todennäköisyydellä myös vanhemmilla on keskittymishäiriö. Tai vanhemmat ovat kovaäänisiä eivätkä huomaa mitään erikoista siinä, että perheen vanhemmat ja lapset möykkäävät aamusta iltaan.
Alue: Aihe vapaa
Vastamelukuulokkeet