Ovatko ulkomaalaisten puolisot kateellisia toisilleen?
Minä olen muutamassa yhteydessä vaihtanut jonkun ulkomaalaisen puolison kanssa meiliosoitteita ja vähän ajan päästä he lakkaa aina kirjoittamasta, vaikka mies oiskin samasta maasta jne. Mistä tällänen johtuu? ihmettelen teenkö itse jotain väärin? Eikä näitten vaimojen puolisot pidä että heillä on ystäviä toisissa ulkomaalaisten vaimoissa? Olen kuullut näitä kateusjuttuja tosi paljon muutenkin.
Kommentit (11)
On helpompaa ajatella toisten olevan sulle kateellinen, kuin ajatella että he eivät jostain syystä vaan tykkää sinusta!
vaan ihan se, ettei olla samalla aaltopituudella. Suomessa viela asuessani tapasin aika montakin albanialaismiehen suomalaisvaimoa/tyttoystavaa. Vain muutaman kanssa synkkasi ja vietimme aikaa yhdessa miestemme kera tai ilman. Eivat ne albanialaismiehetkaan ole samasta puusta veistettyja ja jotkut eivat tulleet toimeen keskenaan. Ihan normaalia.
Elamantilanteet olivat toki erilaiset eli joillakin oli toita, toiset opiskelivat, joillakin oli enemman ongelmia, toisilla taas vahemman jne. Ehka nama seikat aiheuttivat myos kateutta, mene ja tieda.
Hän ei yleensä tykkää, että pidän yhteyttä afrikkalaisten vaimoihin. Marokkolaisen vaimon hän on jostain syystä hyväksynyt elämääni ilman ongelmia. Yleensä hän kuitenkin varoittelee, etten liian tutuksi tulisi joidenkin kanssa. Pidän joihinkin ihmisiin yhteyttä varovaisesti.
Itse ainakin olen sortunut siihen joskus, että muutaman viestin jälkeen yhteydenpito loppuu. Syynä ei suinkaan ole kateus vaan lähinnä se, että en jaksa kehittää tikusta asiaa ihmisen kanssa, johon minua yhdistää vain mieheni passi. Kun en koe sitä, että miehemme ovat samasta maasta /mantereelta, niin suureksi yhdistäväksi tekijäksi ts. minulla ja tällä toisella vaimolla ei ole muuta puhuttavaa/yhteistä kuin miestemme " alkuperä" .
mutta minä en ole. On jännää huomata miten samanmaalaiset pitävät yhteyttä vieraassa maassa, vaikkei heillä paljon yhteistä olekaan. Samalla tavalla suomalaisetkin ulkomailla tekevät. Mutta kotimaassa, jossa saa valita ystävät omien intressien mukaan niin suhteet ovat luonnollisesti tiiviimmät. Meillä on tasan yksi suomi-kenia tuttavapariskunta ja vaikkei kovin tiiviisti pidetä yhteyttä niin mukavilta vaikuttavat ja puhetta riittää. Mutta toisinkin voisi olla. Kauhea raskasta olisi ylläpitää ystävyyttä tosiaan jonkun miehen kansalaisuuden perusteella, jos ei muuten tunne mitään sielujen sympatiaa eikä juttu kulje.
Tästä mäkin luulen, että usein on kysymys kun välit " kylmenevät" .
En tiedä miten mies suhtautuisi, jos jostakin syystä lähtisin tosissani moku-parien naisia tuttavapiiriini metsästämään. Tuo on niin kiltti ja luotettu kotimies, ettei mitään juoruilua pelkäisi. Mutta kun lähtökohtaisesti mulla on jo oma ystäväpiirini niin ei ole hirveää tarvetta lähteä laajentamaan näistä mokusyistä. Täältä ja muilta palstoilta kyllä sitten saa tarvittavat neuvot, jos nimenomaan monikulttuuriseen suhteeseen liittyviä tietoa/tuntoja halajaa.
mutta olen siis kuullut, että jotkut miehen eivät anna vaimojensa seurustella muiden mokuvaimojen kanssa. En kyllä ymmärrä miksi, jos omat jauhot on kuitenkin puhtaana pussissa. Tai noh, jos ystävien ei ole, niin sitten tietty voi joutua ikävään välikäteen...
Just näitä:
Vaimo: Hei tutustuin sellaisenn naiseen, jolla on x-maalainen poikaystävä/mies. On kuulemma tosi rakastunut ja mies on ihana.
Mies (hölmistyneenä): Ai, en mä vaan tiennyt että se seurustelee, on jotenkin vielä niin nuoren ja vapaan oloinen.
Eikä muuta tarvita.
Jomar:
Just näitä:
Vaimo: Hei tutustuin sellaiseen naiseen, jolla on x-maalainen poikaystävä/mies. On kuulemma tosi rakastunut ja mies on ihana. Sä vissiin tunnet sen miehen sieltä paikasta Ö.
Mies (hölmistyneenä): Ai, en mä vaan tiennyt että se mies seurustelee, on jotenkin vielä niin nuoren ja vapaan oloinen.Eikä muuta tarvita.
- itse ollessani ulkomailla pidin tätä asiaa itsestäänselvyytenä, että suomalaisten kanssa pidetään yhteyttä. Jos ei muita tuttuja ole, niin ainakin he. Mutta huomasin, että asia ei ole näin yksinkertaista. Oma itäsuomalainen luonteeni ei ole mennyt kovin hyvin yhteen pohjalaisten suomalaisten kanssa, joita maassa oli kaksin kappalein. Ja saattoihan luonteen erilaisuuksillakin olla jotain tekemistä asian kanssa, ettei mene ihan stereotypioiden piikkiin tämäkin. Eli, kyllä alun jälkeen huomasin tulevani toimeen paljon paremmin muunmaalaisten kanssa, onneksi vaihtoehtoja oli! Eli aina se, että ollaan samasta maasta kotoisin, ei tosiaan takaa, että ihmiset tulevat toimeen keskenään ja haluavat jatkaa ystävyyttä.
Täällä Suomessa en tunne naisia, jotka ovat naimisissa mieheni maanmiesten kanssa, tiedän pari, mutta juhlia tms. tapaamisia lukuunottamatta ei olla tekemisissä. Miehelläni ei ole mitään vastaan, että ystävystyisin heidän kanssa, mutta toistaiseksi ei ole tullut mitään tarvetta tai syytä olla erityisen läheisiä ystäviä.
ai, minun mieheni mielessstä on tosi kiva jos pidän yhteyttä tai yritän tutustua muihin naisiin jotka on vähän samantapaisessa tilanteessa ja vielä parempi jos mies tai poikaystävä on samasta maasta kuin mieheni.
Olen hänen omanmaalaisten kavereiden tyttöystäviin ja vaimoihin tutustunut mutta en kaveerannut sen enempää. Bileissä sun muissa kissanristiäisissä tulee juteltua sitä sun tätä. Meillä kotona tapaa säännöllisesti joukko ulkomaalaisten vaimoja ja tyttöystäviä joilla yhtenäisenä asiana vielä raskaus tosin muutamalta maha jo on poksahtanut. Heistäkään ei kaikista varmasti tule tosiystäviäni mutta muutaman hyvän ystävän kyseisestä porukasta olen löytänyt.
Miksi mies haluaisi rajoittaa sosiaalista elämääni perheen ulkopuolella, sehän on yleensä aika luontaista " ulkomailla"
Usein sitä tulee ainakin pari emailia lähetettyä puolin toisin (lähinnä naureskellen miestemme hassuille tavoille ;oD ), mutta aika pian juttu myös saattaa tyrehtyä. Kun se elämä ei kuitenkin pyöri sen karvajalan ympärillä, joka siellä kotisohvalla makaa... Kun ne perinteiset " meillä näin, kuinkas teille?" -asiat on jutskattu, voi huomata, ettei sitä yhteistä ole sen enempää. Itse en ainakin siis myönnä, että olisin kenellekään kateellinen, saati että kukaan olisi minulle kateellinen. Ei vain ole tarpeeksi yhteistä jatkaa yhteydenpitoa, tai yksinkertaisesti; ei vain jaksa kirjoittaa...
Mitä taas toiseen ketjussa ilmenneeseen aiheeseen tulee, niin minunkaan mies ei pidä pahana muiden monikulttuuristen tuntemista. Kunhan vain joku hänen ystävistään sattuu löytämään suomalaispuolison, ei kulu kauaakaan kun herran on järjestänyt meille yhteiset " tärskyt" . Ja mukavaahan se - itsekin kaipaan enemmän " perhetuttuja" . Kun miehelläni ei ole sukua saati lapsuudenystäviä maassa, ovat ne yhteiset vierailupaikat aika vähissä, erityisesti kun omakaan sukuni ei ole kovin suuri ja ystäviäkin on vain muutamia rakkaita, ei suurta kaveripiiriä.
Sellaisiin monikulttuurisiin tuttaviin mieheni ei ole kuitenkaan kauhean innokas tutustumaan, joita minä haalin ympärilleni. ;o) Hän kun tietää miten avoin minä olen kertomaan asioitani ja sanoo, että häntä vaivaa tutustua johonkin uuteen ihmiseen, kun tietää, että tämä luultavasti tietää hänestä jo kaiken ikäviä yksityiskohtia myöten, eikä hän tiedä tästä toisesta mitään... :o/ (jos tähän saisi punastuneen hymiön, käyttäisin sitä...)
Olen ollut muutaman kerran kirjeenvaihdossa sellaisten naisten kanssa, jolla on turkkilainen puoliso, kuten itsellänikin. Kirjoittelu on kestänyt jonkin aikaa, sitten olen todennut että en ole ollenkaan samalla aaltopituudella kirjeenvaihtokaverini kanssa, enkä keksi enää mitään kirjoitettavaa, eikä toisenkaan kirjeet jaksa välttämättä enää kiinnostaa. Kirjeystävyys on kuin " oikea" ystävyyskin, eikä motiiviksi sen jatkamiseen riitä vain se, että meillä molemmilla sattuu olemaan turkkilainen mies. Muutakin yhteistä tarvitaan. Samasta syystä olen lopettanut yhteydenpidon muutamaan myös ihan " livenä" tapaamani turkkilaisen vaimoon - meillä ei yksinkertaisesti vain ole riittävästi yhteistä ollaksemme ystäviä. Se, että puolisomme ovat samasta maasta kotoisin, ei tee minusta kaikkien turskanvaimojen sielunsiskoa.
Kateus? No, varmaan ulkomaalaisten puolisot ovat yhtä paljon tai vähän kateellisia toisilleen kuin suomalaistenkin puolisot, tai ihmiset ylipäätään. Koskaan en ole katkaissut välejä keneenkään siksi, että olisin kateellinen! Ehkä " jätetylle osapuolelle" on helpompaa ajatella, että yhteydenpidon lopettamisen syynä on kateus. Itsepetos on suloista ;)
Mieheni ei määrää, kenen kanssa olen ystävä ja kenen kanssa en. Se on ihan minun oma päätökseni. Mulla on ystäviä, joilla on turkkilainen mies, tai turkkilainen ex-mies. Sekä sellaisia ystäviä, joilla on suomalainen mies, muu ulkomaalainen mies, tai ei miestä laisinkaan. On myös miespuolisia kavereita.
Korostan, että mielipiteeni perustuu vain omiin ajatuksiini ja kokemuksiini. Siitä, miksi jotkut ulkkisten puolisot ovat lopettaneet sinulle kirjoittamisen, minulla ei ole aavistustakaan.