Odottajien kuulumisia
Hei,
aattelin kysellä muiden odottajien kuulumisia. Itellä viikkoja nyt 24 + 2 ja olo alkaa olemaan aika paksu. Töissä yritän sinnitellä, vaikkakin selkäkivut alkaa päivän päätteksi olemaan aikamoiset. Muuten kaikki ok, jos ei oteta huomioon pieniä mielialavaihdoksia, joista mies-raukka joutuu sitten kärsimään...
Tavarahankinnat vähän meinaa stressata. Ei olla vieläkään ostettu juuri mitään. Vaunujen kanssa pähkäillään kuumeisesti. Ei osata päättää otetaanko Teutoniat vai Hartanit. Teutonioissa 10 viikon toimitusaika?!
Käytiin 4d-ultrassa viime viikolla ja A-vauva on raivotarjonnassa ja B-vauva poikittain. Kaikki näyttivät olevan hyvin. Vauvat on isoja. Menevät kasvukäyrien yläpuolella. Lääkäri vähän ihmetteli, kun kaksoset vissiin ovat useimmiten hiukan alapuolella. Laskettuaika siirtyis viikolla, jos koon perusteella arvioitais. Sinänsä kyllä ihan hyvä uutinen, kun kuuli, että kasvavat hyvin. Seuraava kontrolliultra Jorvissa olis marraskuun loppupuolella.
Jaksamista kaikille!
Annuliinu ja Male&Diivi
Kommentit (67)
tähän asti täällä mennyt hyvin, paitsi selkä ei tykkää tästä yhtään jos joutuu pitkään istumaan... masu ei vielä ole selvästi havaittavissa, enkä olekkaan vielä kertonu töissä mitään.
millä viikolla te ootte kertonu töissä tai koska on paljastunut?
eikös se sairis ala siinä 24-26 viikolla automaattisesti vai pitääkö sitä erikseen kerjätä?
Hirveesti tulee näit kysymyksiä, sori siitä...
Onnea meille kaikille odotukseen!!
=)
mulla olisi alkanut ainakin " automaattisesti" viikoilla 24-26, mutta olen siis hoitovapaalla ja esikoisen kanssa kotona eli se siitä sitten =) Joka kerta kysyvät silti erikseen, että olenhan sairaslomalla.... Taaperolle sitä on vähän vaikeampi selittää ;)
Ihan hyvin on mennyt, kohdunsuu tosin vähän auki ja kaula lyhentynyt, mutta enää ei tarvi sen takia mennä sairaalaan makaamaan, kun olen tähän astikin kotona selvinnyt näille viikoille. molemmat ovat kasvaneet hyvin koko ajan ultran mukaan.
Qvasi rv34
Lyhyesti kyselen että mikä on olo noilla viikoilla? Entä oletko mitannut vatsan ympärystä? Huh kun olisi jo noin pitkällä :-)...
t.muksuja2 rv28+4
Vointi on ihan hyvä tilanteeseen nähden ;) Eli ei mitään verenpaine tai muitakaan ongelmia, mutta alkaa kyllä sen verran painaa tuonne alas ja vatsanahka kiristää ( aristaa), että tosi rauhallisesti saa ottaa.Yritän lepäillä paljon, mikä onkin helpottanut. Mielentilan puolesta olisin valmis synnyttämään koska vaan, kun olo alkaa olla kankea ja kaikin puolin kypsä tähän mahaan.
Öisin supistelee aika kipeästikin välillä ja tosiaan viikossa oli muuttunut tilanne niin, että kaula oli lyhentynyt ja paikat vähän auenneet. A-lapsi on rt:ssa ja B poikittain, joten alatiesynnytystä suunnitellaan näillä näkymin. Painoarviot oli viimeksi 2kg molemmista, joten sen puoleen ollaan kohta paremmalla puolella. Täysiä viikkoja siis kasassa paikkoin 34.
En ollut mitannut vatsanympärystä aiemmin, mutta nyt kun tuli puheeksi niin mittasin ja oli 102cm. Sf on nyt jo sama kuin esikoisesta viimeisillä viikoilla ja painoakin tullut huomattavasti enemmän. Varmaan vaan lapsista eikä makeenhimostani..... Meilläkin esikoisesta (2v) on tullut aika mammanpoika viime aikoina ja uhmis nostaa päätään aika ajoin ihan kunnolla. Ei oikein ymmärrä, kun yritän vältellä nostamista ja muutenkin muut hoitaa enemmän kuin aiemmin.
Tsemppiä kaikille!
Moi kaikille ja sorry kun näin aamusta ei oikein sormet tottele tässä näppiksellä.. Olen aiemmin kirjoitellut tuolla lapsettomissa, sitten plussanneissa lapsettomissa, odottajissa ja nyt sitten täällä monikoissa. Kaksosraskaus todettiin viikolla 8 ja uutisen otimme ilolla vastaan kaikista varoitteluista ja vaaroista ja uhkakuvista huolimatta.
Ainakin musta tuntuu, että jos lapsen saaminen ylipäänsä on näin vaikeeta niin ihanaa kun tulee kerralla kaksi. Muuten olisi mahdollinen yksönen voinut jäädä ainoaksi lapseksi. Nämä ovat siis esikoisiamme, joten en osaa verrata millaista on odottaa yhtä ja kahta. Ultrassa ollaan käyty nyt yhteensä kolme kertaa ja kaikki on oikeestaan niin hyvin kun tässä vaiheessa voi olla. Pienet ovat omissa sikiöpusseissa, omat istukat löytyy ja ovat lähes samankokoisia.
Maha on jo vähän pullistunut vauvoista ja turpoaa kaikesta syömisestä vielä lisää. Pakko siis oli julkistaa tieto töissä rv12+6. Ja nyt onkin helpompi olla töissä kun kaikki tietää niin ei tartte peitellä itseään ja varoa sanojaan :)
Voi kun te kaikki ootte pitkällä raskaana! Tuntuu loputtoman pitkältä taipaleelta tuonne ensi kevät-talvelle. Pocahontaksen kanssa mennään suunnilleen samoissa, vaikka edellä se sinäkin olet :)
Onko Pocahontas nämä esikoisia sulle? Tosi kiva kun olet täällä kysellyt niin paljon just samoja asioita joita itse olen miettinyt ja sitten ollaankin saanut vastauksia. Luonnollisesti tässä vaiheessa en ole hankkinut yhtään mitään paitsi joitan mammavaatteita kun omat ei mahdu.
No eipä kai sen kummempaa kun tosiaan voidaan kaikki hyvin ja pidetän huolta.
T:Mette 13+2
esikoiset tulossa minullekkin... ollaan tosiaan suunnilleen samoissa viikoissa, kiva että en oo ainoo joka näin alussa.
oon kirjotellu tuolla huhtikuisissa odotus puolella ja sielä moni jo hehkuttanut että kohta ollaan puolessa välissä, musta ainakin tuntuu että siihen on vielä pitkä matka kun itellä huomenna rv16 tasan... eli mulla vasta huhtikuun lopussa laskettuaika ja monella siellä taitaa olla aika alku kuusta.
Oikeestaan pitäis olla tyytyväinen että kaikki on hyvässä mallissa tuolla masussa. Kauan olin jo odottanut tätä raskautta ja oikeestaan tasan vuoden yrityksen jälkeen olin vihdoin ja viimein raskaana ja vielä kaksoset tulossa.
hauskaa alkanutta viikkoa kaikille =)
Kiva kuulla pitkästä aikaa tuplaraskauskuulumisia ja varsinkin sellaisilta, jotka ovat suunilleen samoilla viikoilla kuin itse.
Eli nyt on menossa viikko 26 ja laskettu aika on tuolla kaukana kaukana helmikuun puolessa välissä...Vielä kolme kuukauttako pitäisi mahan pystyä venymään..?
Ultrassa olen ollut nyt kolme kertaa ja neljäs ultra on 24.11. Sen jälkeen käydäänkin sitten jo kahden viikon välein seurannassa. Parisen viikkoa sitten ultrassa kohdun kaulaa oli mukavat 5 senttiä vielä jäljellä ja vauvelit ovat aika ylhäällä vielä ( hyvä vaan ). Toinen (B) on ollut jo pitkään raivotarjonnassa, mutta A-vauva pysyttelee vielä tiukasti perätilassa. Lääkäri sanoi, että pitäisi kuitenkin mahtua kääntymään vielä ainakin seuraavat 5-6 viikkoa pää alaspäin. Jos ei käänny, niin eiköhän se ole sitten sektion paikka.
Maha on nyt sen kokoinen kuin synnyttäisin minä hetkenä hyvänsä, enkä voi käsittää miten tämä voi tästä vielä kasvaa!! Esikoisen kohdalla olin tämän kokoinen suunilleen viikoilla 35-36. Painoa on tullut lisää reilut 10 kiloa ja nousee vaan... Onneksi turvotus on vielä ainakin ollut melko minimaalista. Rasituskipuja on selässä ja jalkaterissä ja liitoskivut ovat tässä tuplaraskaudessa mulla aivan toista maata kuin ykköstä odottaessa. Tänään viimeksi en kertakaikkiaan päässyt enää eteenpäin kävelemään kun sattui nivusiin ja alamahaan niin julmetusti joka askeleella. Esikoinen ( 2v8kk ) on herttainen kun nostelee minulle pyytämättä tavaroita ja haluaa auttaa kenkien pukemisessa ;o)
Töissä olen edelleen ( eläinhoitoalalla ) ja pois jään sitten kun tuntuu etten oikeasti enää jaksa. Aika kuluu töissä kuitenkin niin mukavan rattoisasti, etten vielä kaipaa aamusta iltaan sohvalöhöilyä.
Kamppeita on hankittu vähäsen, esim. vaunut, kaukalot, sängyt, joitakin vaatteita ym., mutta kaikkea pikkusälää täytyy vielä hankkia + vaatetta lisää.
Muuttoa uuteen kotiin tehdään tulevasta viikonlopusta alkaen. Itse taidan toimia lähinnä kuskina ja " työnjohtajana" kun ei voi oikein fyysisiä suorituksia tehdä. Päästään kerrostalo-kämpästä rivariin, joten on aika paljon helpompaa tuplavaunujen sun muiden kanssa liikkua kun ei tarvitse käyttää hissiä.
No, ei kai tässä kai tällä erää muuta.
Kirjoitellaan ahkerammin kuulumisia!
Terv. Iciar + kakkonen&kolmonen
ai niin, ja tulossa on siis 2 tyttöä! Tietääkö kukaan muu sukupuolia?
Itse jo kaksoset synnyttäneenä, sectiolla rv 31+4.
" Syyskuun" mammat -synnyttäneiden pino. löytyy muutamat synnytyskertomukset ym...
Onnea kaikille odotukseen ja voikaahan hyvin!
T: Santsuma & tyttö 10/04 ja kaksospojat synt. 10.7.06
1600g/39,5cm ja 1370g/39,5cm.
Hei Mette ja muut
Ollaan Meten kanssa sitten samoilla viikoilla - meillä laskettuaika 16.5.07. Meillä on yksi viipeltäjä jo talossa 1v 5kk ja todellisena yllärinä ultrasta ilmeni. Viikko on mennyt kuin unessa ja kaikki tuntuu unohtuvan johon ja ajatukset pyörii.
Kuinka aikaisin sitä jäädään äitiyslomalle?
Vatsaa supistelee, mutta onneksi kivuttomasti - soitin jo neuvolaankin, kun sieltä sanoivat, että niin se kohtu kasvaa nyt neidillä :) Monet asiat ovat unohtuneet jo nyt edellisestä raskaudesta.
Jännittää kaikki ja kiva päästä jakamaan kokemuksia.
N-77 rv 14+0
Täällä kaikki sujunut tähän asti hyvin. Verenpaine himpun noussut keskiraskauteen verrattuna, mutta ei pahasti ja sehän on ihan normaalia tässä vaiheessa. Raskausviikosta 30 asti ollaan käyty joka toinen viikko äitipolilla ultrassa/kontrollissa. Seuraava kontrolli 20.11 ja siitä seuraava 30.11 synnytyssairaalassa (asumme pienellä paikkakunnalla ja synnäri on 80km:n päässä!).
Sf-mitta nyt 38cm kun se esikoista synnyttämään mennessä oli 35cm, joten voitte uskoa että jo pidemmän aikaa on vieraatkin ihmiset kyselleet että millonkas h-hetki koittaa?!
Meillä on 2v2kk vanha esikoispoika joka päivittäin juttelee ja laulelee vauvoille. Yrittää myös ojentaa heille leluja minun navan kautta =) Kertoo auttavansa äitiä sitten kun vauvat ovat syntyneet, pitää sylissä ja silittää. No, saa nyt nähdä kuinka käy?! Varmaan ainakin alussa mustasukkainen vauvojen saamasta huomiosta...tai sitten ei. Mistäs sitä koskaan tietää.
Esikoisesta ei tullut raskausarpia ollenkaan, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana on vatsanahka repeillyt ja tuntuu niin pinkeältä että välillä luulen sen repeävän. Alapään suonikojut oli heti alkuraskaudesta asti tosi kivuliaat. Paine ja pakotuksen tunne oli varsinkin iltaisin ihan kauhea! Nyt muutamaan viikkoon eivät ole vaivanneet oikeastaan yhtään ja sanoinkin miehelle että suonet jo varmasti niin venyneet ja rupsahtaneet ettei niihin edes koske ;)
Olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä asti ja näillä näkymin meinaan olla niin kauan kunnes kaksoset täyttävät 3v jos vaan rahatilanne ja omat voimat sen sallii...?!
Viimeisin painoarvio tehtiin rv 34+1 ja sillon A:2166g ja B:2147g. Tuo 34 viikkoahan on se raja että sen jälkeen ei enää estellä jos päättävät syntyä (siis ei makuuteta, ei lääkitä tms.). Kivuttomia supistuksia on päivittäin monta, monta kertaa. Kivuliaitakin lähes joka ilta/yö. Ja vointi vaihtelee aika paljon päivästä riippuen. Toisena päivänä jaksaa " mitä vaan" ja sillon tuleekin sitten siivottua, leivottua jne. Sitten on taas niitä päiviä että ei jaksa kuin ne pakolliset ruoanlaitot ja muuten päivä menee ihan lepäillessä. Kävelyllä (enää kun ei voi oikein puhua lenkkeilystä =)) yritän käydä joka ilta. Joinakin iltoina supistelee niin että ei pysty " vaappumaan" kuin 500m ja jonakin iltana tuntuu että jaksaisi vaikka kuinka pitkälti eikä supistelekaan oikeastaan ollenkaan. Sen olen huomannut että liitoskipuja on paljon vähemmän kun on käynyt kävelyllä ja sitten saa yönkin nukuttua paremmin. Pahiten liitokset suuttuvat istumisesta, joten koneella istuskelu jää nykyään tosi vähälle ja välillä menee viikkoja etten eesty koneelle ollenkaan.
No tulipa sepustettua ihan kunnolla. Kiva jos joku jaksoi lukea =) Nyt lähdettävä kävelylle mikäli liitokset sen vielä sallii tämän istumisen jälkeen...
Voikaahan hyvin ja kirjoitelkaa kuulumisianne, niitä kun on tosi kiva lukea!
White + kakkonen ja kolmonen rv 35+2
Olipa hauska lukea tuo Whiten teksti, kun oli kuin suoraan omasta tilanteesta =) Minullakin mennyt raskaus hyvin, ei paineita eikä muitakaan vaivoja, mutta vointi riippuu tosiaan täysin päivästä. Maha isompi nyt kuin esikoisen kanssa loppumetreilla, sf oli pari päivää sitten 33cm. Niin ja muuten on samat vaivat nahkan pinkeydestä painon tunteeseen... Minäkin olen vielä kotona pikku uhmiksen kanssa, joten jännitttää vähän miten sitten sopeutuu tuo pieni esikoinen.
Qvasi 35+1 ja esikoinen 2v
Kiva tosiaan kuulla taas muidenkin kaksosodottajien kuulumisia.
Täällä olo oli tosi hyvä tuossa rv20 kieppeillä, kun pahoinvointi oli vihdoin loppunut ja ajattelin, että kyllähän sitä nyt jouluun töissä jaksaa. Nyt on sitten kuitenkin vajaan kuukauden supistellut aika tavalla... pahimpina päivinä jo pyykkien laitto aiheuttaa suppareita. Joten sairaslomalla olen tuon 2v esikoisen kanssa kotona.
Onneksi kuitenkin pari viikkoa sitten äitipolilla todettiin, että toistaiseksi ainakaan nuo supparit eivät ole aiheuttaneet mitään tuolla kohdunsuulla, joten sen puolesta osaa olla nyt vähän rennompi. Aika lailla esikoisen kanssa kotona oloksi tämä on kuitenkin mennyt ja liikkumiset rajoittuu jo lähinnä tuohon roskikselle ja takaisin, ei vaan pysty enää kävelemään, kun supistaa ja tekee muutenkin niin pahaa.
Ollaan onneksi saatu isovanhemmilta apua, niin että esikoinen on päässyt välillä ulkoilemaankin ja kaverit ovat käyneet lastensa kanssa pitämässä meille seuraa päivisin. Joten mieli on ihan virkeä, eikä tämä " hautomona" olo ole vielä alkanut rasittamaan.
Maha on kyllä jo tosi iso ja välillä sitä miettiikin, mihin vaatteisiin sitä oikein mahtuukaan enää ensi vuonna. Ja muutenkin, että miten tuo maha enää voi tuosta kasvaa. Vyötärönympärys (105cm) on jo samaa luokkaa kuin esikoisella synnyttämään mennessä ja sf-mittakin huitelee jossain omilla käyrillään (rv25+2 oli 29cm). Painoa on tullut reilusti enemmän kuin esikoisesta, viimeksi +900g/vko.
Paineet ovat alhaiset, kuten esikoisenkin kanssa ja vauvat kasvavat nätisti keskikäyrällä. Molemmilla on omat istukat ja ovat siis omissa pusseissaan. Maanantain 4Dssä painoarviot olivat 790g ja 840g ja molemmat olivat edelleen perätilassa. A-vauva on tällä viikolla pyöriskellyt, mutta lienee päätynyt takaisin perätilaan, sen verran napakasti nuo potkut tuonne virtsarakkoon suuntautuvat.
Yllätys uutinen ultrassa oli, että meille odotetaan kahta poikaa (esikoinen on tyttö). Minulla on koko raskauden ollut tosi varma tyttö olo, joten onhan tässä hetki mennyt asiaa sulatellessa. Kallista tästä tosin tulee, kun ei edes juuri mitään esikoisen vaatteita saa kierrätettyä.
Isommat hankinnat on kunnossa. Rattaat (I' coo Platon, ainoat jotka mahtuvat hissiin) ja turvakaukalo on ostettu ja pieniä vaatteiteita hamstrattu. Pinnasänkyjä oli entuudestaan kaksi, mutta eivätköhän alkuun nuku samassa (tai sitten meidän sängyssä jos siskoonsa tulevat).
aama, kesä&heinä rv25+6
Kauhea odotus päällä, seuraava neuvola 5.12. vasta ... ja rakenneultrakin vasta 18.12. Haluis jo päästä kattonaan ja kuuntelemaan pikkusia.
Nyt ovat alkaneet potkimaan jonkin verran, mikä on ihanaa vielä.
Maha kyllä turpoaa kuin mikäkin...
N-77 rv 14+5
Viime viikolla halusivat pienet jo maailmaan. Kolme päivää kovia suppareita ja kohdunkaula lyhentyi " silmissä" . Sain kortisonia kahtena päivänä ja supparien estolääkettä tupla-annokset ja tilanne rauhoittui. Lastensairaala oli kyllä jo valmiina ottamaan pienet vastaan, mutta onneksi saatiin keho taas tottelemaan lääkeitä :-). Lepäily siis jatkuu vielä ainakin viikon että saadaan 32rv täyteen. Huomenna olisi kohdunkaulan mittaus ja toivotaan että saan jatkaa kotona lepäilyä eikä tarvitse taas jättää koko perhettä tänne kaaoksen keskelle :-).
Sitten vähän pehmoaihetta... olettekos te kaikki raskaudessa vähän pitemmällä olevat henkisesti valmiita? Ykkösteni kanssa mulla oli lopussa aina se tunne, että nyt saisivat tulla ulos, vamiina ollaan. Näiden tuplien kanssa mulla ei ole ollenkaan vielä sitä tunnetta. Olisi ihan " omituista" jos pienet olisivat yks kaks käsissä kuten viime viikolla meinasi tapahtua :-). Ehkä tämä kuitenkin on jotain uutta mulle, että en osaa valmistautua vaikka raskaus kestäisi kuinka kauan...
Mukavaa odotusta kaikille ja voikaa hyvin!
t. muksuja2 rv30+6
Huh, kuulostipa hurjalta tuo sun viimeviikkoinen tilanne! Onneksi päättivät pienokaiset pysytellä vielä masussa suojassa.
Saatko nyt ollenkaan liikkua vai joudutko olemaan vaakatasossa 24h? Varmaan aika raskasta kun on muutkin lapset hoidettavana...
Meillä on esikoinen 2v9kk ja välillä on kyllä meno aika raskasta kun pitäis pukea ja riisua ja nostella ym.
Itsellä menossa nyt 27+3 ja olo on välillä aika kypsä, ei varsinaisesti mahan koon vuoksi, vaan liitoskipujen ja närästyksen takia. Ei ole kyllä kuitenkaan mullakaan mitään kiirettä saada nämä tytsyt vielä maailmaan vaan jaksan kyllä mainiosti odottaa (ainakin nyt tuntuu siltä) Esikoisen kanssa olo oli malttamaton jo viikoista 25 lähtien ;o)
Koitahan jaksella + muut myös!
-Iciar + kakkonen&kolmonen (rv 28)
Periaatteessa mun pitäis maata 24h ja siksipä meillä asustelee anoppi melkein koko ajan. Meidän 2v on sen verran menevä tapaus, että en jaksa olla sen kanssa tuntiakaan yksin. Mutta pakkohan sitä on nousta vessaan ja syömään ja juomaan. Joudun silti piikittämään verenohennuslääkettä kun en ole 4 tuntia jalkeilla. Ettei tule mitään veritulppia vielä riesaksi. Toivottavasti pääsen viikon päästä vähän enemmän jalkeille.
Pidäpäs sinäkin huoli sitten että nostelet sitä esikoistasi mahdollisimman vähän, ne paikat kun alkavat tosi nopeasti kaksosten painosta avautua!
t.muksuja2
Meidän pikku prinsessat syntyivät perjantaina 24.11 raskausviikolla 36+4.
Tässä nyt pikaseen meidän kuulumisia kun neidit tissittelyn jälkeen nukkuvat kuin enkelit =)
Raskausaika sujui loppuun asti ongelmitta. Itse lähinnä odotin alusta asti että millonka ne ongelmat alkaa, kun niin paljon " sai" kuulla monikkoraskauden riskeistä ja vaaroista. Mutta onneksi siis kaikki sujui tosi hyvin loppuun asti.
Torstaina 23.11 limatulppa irtosi pikku hiljaa päivän mittaan, mutta ei mulle tullu mieleenkään että jo seuraavana yönä lähdettäisiin sairaalaan. To-pe yönä klo 02.20 meni lapsivesi ja sitten ambulanssilla sairaalaan (80km). Miehen isä tuli esikoista hoitamaan ja mies tuli omalla autolla perässä.
Supistukset alkoiva sairaalassa ja klo 05.00 ne tuli säännöllisesti viiden minuutin välein ja kestivät noin minuutin verran. Siitä sitten tahti tiheni ja jossain vaiheessa aloin ottamaan ilokaasua. Epiduraalin pyysin kun kohdunsuu oli 4,5cm auki. En muistanut esikoisen synnytyksestä miten valtava apu puudutuksesta voi olla! Kivut hävisivät kokonaan ja supistukset tuintuivat vain paineena alapäässä.
Synnärillä oli todella kiirettä ja me oltiin miehen kanssa kahdestaan melkein koko ajan. Mies hieroi selkää, juotti vettä, otti vauvoista ktg-käyrää, lämmitti jyväpussia jne. Kätilö kävi vain välillä ovella huikkaamassa että soittakaa kelloa jos tarvitsette apua. Kaksossynnytyksessä pitää olla paikalla: 2 kätilöä, lääkäri, gynekologi ja lastenlääkäri ja jossain vaiheessa mua alkoi huolestuttaa että kerkeeköhän koko sakki varmasti ajoissa paikalle kun siellä oli tosiaan niin hirvee kiire kaikilla!
Jossain vaiheessa kätilö tarkasti kohdunsuun joka oli 7cm auki. Sanoi että se tarvitsee vain muutaman napakan supistuksen ja sitten päästään ponnistamaan. Kätilö lähti taas auttamaan muita synnyttäviä äitejä ja käski soittaa kelloa kun tulee tarve ponnistaa. Kohta oli jo tunne että joudun pidättelemään. Mies soitti kelloa ja kertoi että vaimo joutuu pidättämään ettei ponnistaisi, johon kätilö vastasi että soittakaa kelloa uudestaan sitten kun ei pysty enää edes pidättämään. Parin supistukset jälkeen (jotka siis siinä vaiheessa tulivat jo lähes jatkuvana aaltona) soitettiin taas kelloa ja kerrottiin kätilölle että nyt on kyllä jo pakko ponnistaa. Kätilö tuli tarkistamaan tilanteen ja käski ponnistaa ihan vain varovasi ja pikkuisen. Tein työtä käskettyä ja kätilö käski heti lopettaa tai A vauva syhtyy sillä sekunnilla. Salissa ei siis ollut kuin tuo yksi kätilö ja hänen piti haalia sinne vielä kaikenmaailman henkilökunta ennen kuin saisin ponnistaa. Oli työ ja tuska pidätellä vaikka eihän siinä onneksi kovin kauan mennyt kun kaikki tarvittavat henkilöt olivat paikalla.
A vauva syntyi klo 12.43 ja B vauva klo 12.50. Joten lapsivesien menosta syntymään kesti vain vähän reilut 10 tuntia (esikoisella 20 tuntia). Ponnitusvaiheeksi merkattiin 3 minuuttia (esikoisella 1h 20min) joten huomattavasti helpompi ja nopeampi synnytys kuin ekalla kerralla! Synnytyksen jälkeen kätilö sanoi että on todella tärkeää että kohtu painellaan tarpeeksi usein ettei se pääse vuotamaan sisälle. Kuulemma yleistä monikkoraskauden jälkeen. No, hoitajien kiireestä johtuen meidät taas vähän niin kuin unohdettiin keskenämme sinne saliin ja kävi juuri niin kuin ei pitänyt. Kohtu pääsi vuotamaan sisään kaksi kertaa ja menetin verta 1,3 litraa. Tästä johtuen toipuminen tapahtui hitaammin kuin ilman noin suurta vuotoa. Punasoluja en tarvinnut mutta nesteitä tiputettiin suoraan suoneen koko perjantai päivä ja ilta. Hemppari tippui 140 -> 106 joten rautaa söin jo sairaalassa ja syön edelleen. Tapahtuneesta ei kuitenkaan jäänyt huonot fiilikset, saati sitten mitään traumoja. Hoitoalan ihmisenä tiedän että inhimilliset erehdykset ovat mahdollisia kiireestä ja hoitajapulasta jouhtuen. Seuraavana päivänä synnytyskertomusta läpikäytäessä kätilö pahoitteli ja pyysi moneen kertaan anteeksi tapahtunutta. Minusta oli reilua että hän myönsi suoraan että se oli hänen mokansa. Ei yrittänyt selitellä, puolustella tai syytellä muita, vaan sanoi suoraan että tuollaista ei todellakaan saisi sattua 30 vuoden työkokemuksen jälkeen.
Takaisin perjantaihin...
Tyttöjen mitat:
A= 2840g ja 49cm, pipo 34,9cm.
B= 2280g ja 46cm, pipo 33,1cm.
Olimme jo saamassa vauvat normaalisti vierihoitoon kun huomattiin että kummankin sokerit todella alhaiset. A:lla 1,8 ja B:llä 1,4. Joutuivat teholle ja siellä A:lle ilmaantui hengitysvaikeuksia. Tunnin tekivät töitä että saivat tytön hengittämään kunnolla, mutta onneksi sitten kaikki ok. Sanoivat että tytöt joutuvat olemaan teholla pe-la sokeriseurannassa. Syötöt tapahtuivat kellolleen kolmen tunnin välein ja sokerin mittaukset yhtä usein. Sokerit eivät kuitenkaan tasoittuneetkaan niin helposti kuin luultiin ja B:lle jouduttiin laittamaan glukoositippa. Syötöillä minä aina ensin imetin ja sitten annettiin lisämaitoa, koska eihän mulla vielä siinä vaiheessa ollut maito noussut. Vauvatehon ihana henkilökunta kuskasi vauvat yöllä minulle rinnalle, ettei minun tarvinnut lähteä sinne teholle vaan sain levätä mahdollisimman paljon.
Vihdoin maanantaina 27.11 sain molemmat tytöt vierihoitoon. Siinä vaiheessa B:tä syötettiin edelleen kolmen tunnin välein ja sokereita mitattiin pari kertaa päivässä. A sai jo syödä omaan tahtiin.
Tiistaina syöttöpunnitusten yhteydessä huomasin että maitoa tulee jo himpun verran enemmän, noin 20ml per rinta mutta tietenkin tytöt tarvitsivat vielä lisämaitoa. Meille luvattiin että jos keskiviikon lastenlääkärin tarkastuksessa tytöillä kaikki ok, pääsemme kotiin.
No, onneksi mitään takapakkeja ei enää ilmaantunut ja maitoakin nousi jo pikkuisen paremmin, noin 40ml per rinta. Tytöillä siis kaikki ok ja pääsimme keskiviikkona kotiin.
Eka ilta ja yö kotona oli aikas lailla hullun myllyä. Sain nukuttua huimat 2h, 10-30 minuutin pätkissä =) Jouduttiin vielä pelaamaan pullojen kanssa kun pelkkä rintamaito ei joka syötöllä riittänyt. Torstaina lisämaidon tarve pikku hiljaa kuihtui olemattomiin ja to-pe yöstä asti ollaan pärjätty pelkällä rintamaidolla. IHANAA! =) Molemmat tytöt osaavat ja jaksavat imeä tosi hienosti ja imetystuokio kestää 10-15 min per tyttö. Yksi rinta riittää ruokkimaan yhden tytön ja tankattuaan he nukkuvat 3-5 tuntia. Rytmi tällä hetkellä niin ihanteellinen että juuri kun olen saanut toisen syötettyä ja kuivitettua niin sitten herää toinen. Hänelle samat touhut ja sitten taas unet jatkuu. Siinä jää sitten aikaa esikoiselle, ruoanlaitolle ja muille kotihommille niin ja tietty miehelle myös ;)
Itse jännitin ja ehkä pelkäsinkin että miten tämä alku lähtee kotona sujumaan. On ollut todella suuri helpotus ja palkitsevaa huomata että me pärjätään hyvin ja homma pelaa. Toki tiedän että jossain vaiheessa vielä paljon, paljon rankkoja päivä, öitä ja ajanjaksoja edessä, mutta niitä on turha murehtia etukäteen...
Tässä nyt tällainen sepustus meidän kuulumisia. Kiva olisi taas kuulla mitä kaksosodottajille/jo synnyttäneille kuuluu?!
Voimia ja jaksamista kaikille! Voikaa hyvin =)
White
Hirmuisesti onne pienten tyttöjen syntymän johdosta! Aivan ihana synnytyskertomus vaikka välissä olikin vähän vaikeuksia. Kovasti vauvantuoksuisia hetkiä ja helppoja öitä koko perheelle!
t.muksuja2 rv32+4
Ihanaa kuulla, että synnytys meni hyvin ja pemposet voi myös hyvin.
Kävin itse aamulla neuvolassa, ja pikkuisten sydänäänet kuunneltiin, kyllä helpotti oloa, kun ollut kova odotus päällä... siis saada tietää pemposista jotakin lisää.
Painoa tullut maltillisesti, olen ite tyytyväinen, syödä saa melkoisesti ja jatkuvasti.
Verenpaineet oli ok ja hemoglobiini 130, eli kaikki ok.
Pemposet potkii jo kivasti välillä tuntuu selvästi välillä pelkkinä vihlaisuna. Masu on kasvanut vaikka sitä ei ite niin huomaakaan.
Kaikkea hyvää tuplaodottajille - kertoilkaa kuulumisia !
Ultraa odotellessa
N-77 rv 16+6
Täällä menee ihan hyvin. Toisessa alotuksessani laitoinkin jo vähän juttua kohdunkaulan lyhentymisestä. Nyt pitää vaan ottaa iisiti että pienoiset pysyvät vielä tovin masussa. Aika käy kyllä melkoisen pitkäksi kun ei pääse lasten kanssa puuhailemaan ja edes kävelylle. Kävelystä kun tulee noita supistuksia tosi paljon. Mutta onneksi tämä olotila ei maksimissaan kestä enää pitempään kuin n 10 viikkoa :-).
Mullakin ovat molemmat naperot kasvaneet hieman käyrien yläpuolella. Se on kuulemma normaalia n viikoille 28 asti. Siinä paikkeilla kun alkaa se kova kasvu, niin sitten pistävät jo vähän jarrua päälle kasvun suhteen. Ei tietenkään kaikki tuplat, mutta gynen mukaan ensi kerralla luultavasti ovat sitten jo käyrien alapuolella. Ja toivottavasti ovat, olen sen verran pieni ja maha nyt jo kokooni nähden iso (100cm). Molemmat ykkösvauvani ovat olleet 4 kiloisia. A on istumassa ja B RTssa, mutta sillä ei kai ole niin väliä, koska mulla on sektio 100% varmuudella edessä.
Meillä on hankinnat melkein tehty. Kun kolmas ja neljäs tulossa, niin tavaraa oli jo jonkin verran. Rattaat (x-adventuret) on hankittu ja autokaukalot & toinen sänky ostettiin käytettyinä ja naapurilta sain 5 kassillista vauvanvaatteita lainaksi (kuopus oli kesävauva). Vielä puuttuu sellaista pientä kuten uusia tuttipulloja ja pieniä vaippoja jne., mutta ne nyt osaa vaikka mies ostaa jos kiire tulee. Isompi auto on vielä haussa, mutta eiköhän sekin vielä löydy.
Mielentila vaihtelee täälläkin tosi paljon. Olen tosi herkkä välillä eli itku tulee milloin mistäkin :-). Mutta onneksi mieskin tietää mistä se johtuu... Meidän kuopuksesta (2v) on tullut viime aikoina oikein hirmuinen suukko/hali-poika. Näinköhän vaistoaa että äidillä ei kohta ole niin paljon aikaa hänelle?
Hyviä vointeja kaikille odottajille, laittakaahan kuulumisia!
t.muksuja2 rv 28+3