Onko normaalia, että haluaa elää ilman miestä (ja siis parisuhdetta)?

Kyllä kai tuo on ihan normaalia. Elämässä saa pettyä, mutta nuorena sitä jaksaa keski-ikää paremmin.

Erosin noin 15 vuotta sitten ja se oli helpotus. Elän ihan oman näköistä elämää ja koskaan en enää aio mennä kihloihin, naimisiin tai muuttaa jonkun kanssa yhteen. Muistan kun sanoin miehelleni että haluan erota ja hän sanoi 'Kuka minusta sitten pitää huolta kun tulen vanhaksi' Voi jessus, oliko hän mennyt naimisiin kanssani saadakseen hoitajan vanhuuden vuosille ? Yli 20 vuotta oltiin naimisissa ja sinä aikana hän oli hyvin hallitseva ja painoi minua alaspäin mutta sitten hetkellä kun sanoin että haluan erota hänestä tulikin säälittävä ihminen. Soitti vielä kaikille sukulaisilleen kertoakseen että nyt hänet aiotaan jättää. Sai vielä nuorimman tyttäreni (silloin juuri 18) kääntymään minua vastaan koska sääli niin isäänsä joka tuli jätetyksi mutta tämä asia muuttui kun isänsä kolmen kuukauden kuluttua toi mukanaan venäläis syntyisen naisen josta piti tulla 'äitipuoli' . Kai hänellä oli kiire saada uusi hoitaja vanhuuden varalle.. (ei tämäkään sitten onnistunut. Nainen vaati ilmeisesi niin paljon rahallisesti että x-puolisoni joka aina on ollut nuuka sai tarpeekseen :) )

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että kaikki eronneet ovat niin kiivaasti etsimässä parisuhdetta ja äijää enkä oikein ymmärrä heitä.

Ja kun mua ei oikeasti kiinnosta parisuhde. Viihdyn oikein hyvin ilman äijää. Eipä tule minkäänlaisia ongelmiakaan. Elämä tuntuukin parhaalta ilman miestä.

ap

Moni mieskin tulee hyvin toimeen ilman "ämmää" etenkin kun siihen on tottunut. Sinkkuna voi päättää itse omasta ajan ja rahan käytöstä ja asunto on helppo pitää siistissä kunnossa.

Saa elää yksin tai miten haluaa kukin. Itse kaipaisin parisuhdetta, mutten yhdessä asumista, kuten en koskaan ole kaivannut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nainen aina munaa saa, oli parisuhteessa tai ei joten varmasti moni voikin ilman miestä elää.

Saa jos haluaa. Ei kiinnosta yhden yön jutut.

Vierailija kirjoitti:

Niin, se on kumma miten naisista ei löydy kaltaistani, joka haluaisi vain olla onnellinen, elää tavallista elämää ilman riitoja, koskettaa toista ja rakastella usein. Aina pitäisi olla aikaansaava, menevä, sosiaalinen, kunnianhimoinen jne.

Mun mies on tuollainen:

"Aina pitäisi olla aikaansaava, menevä, sosiaalinen"

Huonot kokemukset parisuhteista omassa elämässä ja esimerkit toisten elämästä saa kyllä harkitsemaan tosi tarkkaan "lopullista" sitoutumista. Minusta on kokemuksen mukaan kivointa olla sellaisessa parisuhteessa, jossa kummallakin on oma koti ja kummallakaan ei ole elämässä mitään suuria murheita kuten päihdeongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites seksihommelit sujuu, jos ei oo miestä?

Sitä ei ole. Eikä sitä kaipaa. Taas yksi bonus. Ei tule tulehduksia eikä hiivoja kun ei ole miestä niitä aiheuttamassa.

Aika tylsää!

En ajattele seksiä ikinä joten mielestäni ei mitenkään tylsää. Seksi on tylsää.

Parisuhde (ja perhe) on huono diili naiselle, joten en ihmettele yhtään miksi haluat olla ilman miestä. Jos itse voisin heittäytyä täyshoidettavaksi mieslapseksi ja lapsen tekeminen ei vaatisi minulta kuin tulemisen, pyrkisin tietenkin parisuhteeseen ja isäksi, mutta valitettavasti nuo eivät ole mahdollisia vaihtoehtoja naiselle. 

Mun edellisestä parisuhteesta ja sen päättymisestä on aikaa kohta parikymmentä vuotta, eikä ole pienintäkään hinkua hakeutua uuteen suhteeseen, tai edes deittailla. Edellinen suhde oli sinänsä hyvä, mies ei ollut väkivaltainen millään muotoa, kaikin puolin hyvä tyyppi, mutta erottiin koska hän halusi lapsia ja minä en. No hard feelings, eikä suhteesta jäänyt kuin hyvää sanottavaa.

Pitkään kuvittelin, että mussa ihan oikeasti on jotain vikaa kun en kaipaa parisuhdetta. Tai lapsia. Lukemattomia kertoja on varsinkin vanhemmat sukulaiset kauhistelleet, että eikö vieläkään miestä ja voivoi kun pitäisi olla ja lapsentekoikä käy vähiin ja voivoi. Kaverit on koittaneet yhtälailla lukemattomia kertoja järkätä treffejä omien sinkkukavereittensa kanssa, mutta vastaus on aina ei.

Ajoittain tulee vastaan ihmisiä, jotka suhtautuu muhun ja mun elämään niinkuin olisin friikkisirkuksesta karannut, tai mun elämä ois jotenkin tyhjää ja kolkkoa. Ei se ole, mutta nää keskustelut on yleensä todella turhia, koska toinen osapuoli on jo päättänyt mikä se totuus on. Mulla on oma koti, mielenkiintoinen työ, paljon kavereita, varaa harrastaa ja matkustaa ilman, että täytyy tehdä kompromisseja. Olenko itsekäs? Todennäköisesti kyllä, mutta mun elämäntyyli ei ketään vahingoita tai ole muilta pois, ja aion vastaisuudessakin olla yksikseni. Yksin, mutta en yksinäinen.

N46

Tottakai on normaalia. Itsekin haluan olla ilman parisuhdetta, enkä myöskään mitään seksisuhteita kaipaa ja olen 40v. Lapsia on ja niissä on riittävästi hommaa. Koen parisuhteen vaan lisätyömaana ja rasitteena. Ilman parisuhdetta menty onnellisesti jo 5v.

Mulla on pari kaveria, jotka aina tavatessamme kysyvät olenko tavannut ketään tai onko mitään sutinaa. Aina saan selittää, että ei ole eikä tule kun en etsi enkä kaipaa mitään sutinaa tai suhdetta.

Tahdon elää käynnissä olevan pre-menopaussin rauhassa. Sihen liittyy erilaisia fyysisiä oireita, joihin en kaipaa lääkitystä.

Jos parin vuoden päästä mieli muuttuu, niin mikä ettei.

Vierailija kirjoitti:

Tahdon elää käynnissä olevan pre-menopaussin rauhassa. Sihen liittyy erilaisia fyysisiä oireita, joihin en kaipaa lääkitystä.

Jos parin vuoden päästä mieli muuttuu, niin mikä ettei.

Lisäksi ostin juuri ensimmäisen oman asunnon, 50-v. lahja minulta minulle.

Aikuiset lapset pärjäävät, exän vointia yritän seurata matkan päästä ja stalkkausta välttäen.

Täysi erosta toipuminen kestää varmaan vielä sen parin vuoden ajan.

Vierailija kirjoitti:

No sen kuin elelet yksinäsi mutta ole äijittelemättä syyttömiä. Ei kaikki miehet ole syyllisiä siihen jos sinut on jätetty.

Outo ajattelu, että on joko vaihtoehdot a) parisuhde kestää ikuisesti tai b) elän yksin enkä kaipaa ketään lähelleni.

Voisiko niitä välimuotojakin olla? Tuntuu, että elämme hyvin (hetero)parisuhdekielteistä aikaa ainakin kun median rummutusta parisuhteiden karmeudesta (loputtomat uskottomuus/perheväkivalta/muu petollisuus-lööpit ja mielipidepommitus viikosta ja kuukaudesra toiseen). Taloudellisesti toista ei enää tarvita kuluja jakamaan, ja erikseen parisuhdetaidot (eli käytännössä kyky sopia, neuvotella, joustaa, tehdä yhteistyötä ja pyrkiä yhteisiin tavoitteisiin) näyttävät olevan monella ruosteessa, joka naamioidaan toisen osapuolen syyllisyydeksi kaikkeen.

Kyllä se vapaus on se juttu tässä elämässä omasta mielestäni. Olen aina ihmetellyt, että mikä hinku ihmisillä on noihin suhteisiin ylipäätään. Elämä todellakin on helpompaa yksin.

Totta.

Oikeastaan eipä juuri edes ole enää ongelmia, kun ei ole miestäkään :D

 

Vierailija kirjoitti:

Mites seksihommelit sujuu, jos ei oo miestä?

Huonostihan ne sujuu ilman miestä!

uppp