Miten suhtautua vieraan lapsen kiroiluun?
Pihapiirissämme on noin kymmenkunta pientä lasta usein leikkimässä yhtäaikaa. Vanhin, 5-vuotias poika, on alkanut kovasti kiroilemaan niin aikuisille kuin lapsille. Kusipää, paskapää jne. kuuluu jatkuvasti. Tiedän kyllä, että jokainen lapsi jossain vaiheessa päästää suusta tuollaisia sanoja mutta inhottavinta tässä on se, että äiti ei puutu asiaan millään tavalla. Myös äiti saa haistatteluja osakseen eikä ole moineskaan. En ole koskaan kuullut äidin kiroilevan, joten en usko kyseessä olevan mikään perheelle normaali asia. Pari kertaa on pojalle sanottu, että ei saa puhua tuommoisia ja siihenkään ei ole äiti kommentoinut mitään. Äiti on luultavasti valinnut linjan: " en kiinnitä huomiota kiroiluun, niin se loppuu kun lapsi ei saa huomiota" . Mutta kun nämä kymmenen muuta pientä ovat pikkuhiljaa alkaneet tapailla samoja sanoja. Meillä 2-vuotias poika ei ole onneksi vielä kiinnittänyt huomiota tähän mutta en halua, että hän vielä tämän " taidon" oppii. Kovasti tekisi mieli puuttua tähän kiroiluun mutta en tiedä miten!?! Asia tuntuu ärsyttävän muitakin äitejä.
Kommentit (3)
toisia lapsia tai aikuisia voi asiaan mielestäni puuttua.
Mikäli kirosanat ovat vain täytesanoja puheessa eivätkä kohdistu kehenkään on mielestäni asiatonta puuttua lapsen puheeseen, vaikka se kamalaa kuultavaa olisikin.
Oma lapseni saa kyllä kiroilla (kunhan ei mitään alapään juttuja pääse), koska meillä kotona tiukassa paikassa aikuisiltakin huonoja sanoja kuulee.
Toisten haukkuminen olisi asia erikseen.
myös toistaa sanoja joita tämän ikäisten ei ole tarvis oppia. Ilmeisesti ko.äiti ei huomaa että oman lapsensa käytös häiritsee muita.
Ja edelliselle vastaajalle kysymys: ymmärsinkö nyt ihan oikein että teillä leikki-ikäisen suusta saa kuulua että " voi helvetti, missä ne mun perkeleen kengät nyt on!? ja voi jumalauta, mun nukkekin on jossain kadoksissa!" ???
Onhan niitäkin äitejä, jotka eivät puutu lapsiensa väkivaltaiseen käytökseenkään. Koska kiroilu tapahtuu yhteisillä leikkipaikoilla muiden lasten kuullen, on muilla äideillä oikeus kieltää poikaa. Nythän on hyvä aika vedota vaikka pihapuskissa salakuunteleviin tonttuihin, jotka kertovat kaiken Joulupukille, joka ei sitten tuo lahjoja kiroileville lapsille. Ainakin on hienovarainen aloitus. Jospa tämä äiti alkaa sit pikkuhiljaa kans heräämään, kun huomaa useampienkin äitien puuttuvan poikansa käytökseen.
5-vuotias ymmärtää jo paljon, eikä sen ikäisellä toimi enää tuo sääntö " kun en kiinnitä huomiota, niin asia unohtuu" . Se ohje sopii ehkä 2-3-vuotiaille, jotka keksii " pelkelettä" hokea.
Aina on äitejä, jotka ei puutu asiohin joihin kuuluisi. Itse totesin saman viime kesänä, kun muuan äiti ei välittänyt vaikka kouluikäinen lapsensa tappoi linnunpoikasen. Surullista
Tuskin muiden lapsien käytökseen puuttuminen saa äidiltä kiitosta, mutta silti se kannattaa! Ja niinhän se lapsen tulevaisuutta ajatellen elämässä menee myöhemminkin. Jos ei kotona opeteta niin Siperia kyllä opettaa.