Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi käsitys lapsuudesta eroaa niin paljon eri yhteiskuntaluokissa?
14.10.2022 |
Työväenluokka haluaa vapaata lapsuutta ilman, että edes lukemaan opitaan ennen koulua ja akateemiset laittavat lapsiaan jo päiväkoti-iässä tiedekerhoihin, kielipäiväkoteihin, liikuntaharrastuksiin, musiikkitunneille.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän koko elämä ole erilaista, eri yhteiskuntaluokissa?
Ongelma tulee, kun pitäisi olla sama päiväkoti ja koulu kaikille.
Niin, olisikin jo korkea aika saada herrojen ja työläisten kakarat erilleen!
Suurin osa ihmisistä on tänä päivänä valkokaulustyöläisiä. Mihin heidän lapset laitetaan?
Millaisen lapsuuden haluat lapsellesi? Haluatko, että lapsi liihottaa tuulen huuhtoma pylly vilkkuen ilman huolen häivää mahdollisimman kauan, vai, että tämä oppii hyödyllisiä taitoja, kehittää itseään ja hyödynnetään hänen opilliset herkkyyskautensa ja opitaan vaikka vierasta kieltä silloin kun se on helpointa eikä vasta sitten myöhemmin.
Itse asiassa vapaa leikki on erittäin tärkeää lasten kehitykselle ja sille tulee olla runsaasti aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en kannata tuota vapaata lapsuutta koska omat kokemukset siitä ovat huonot. Minua ei tuettu tai neuvottu kiinnostavissa asioissa lapsena koska "ne oppii kyllä koulussa, älä mieti niitä nyt". Ja koulussa olisi pitänytkin jo osata nuo kun "kyllä teille on kotona opetettu jo nämä". Olin kyllä muutenkin aika heitteillä että ehkä olen ääriesimerkki, mutta kuitenkin.
Ihmiset sekoittaa usein (tahallaan?) vapaan ja välinpitämättömän lapsuuden. Minulta edellytettiin koulussa sitä, että osasin sitoa kengännauhat ja kuoria perunat. Oletus oli, että kaikki muu opitaan sitten siellä. Kuulostaa vähän keksityltä tuo, että opettaja olisi sanonut, että vanhempiesi olisi pitänyt sulle jotain opettaa, vai etkö osannut käyttäytyä yms? Vapaasti kasvaneet lapset ovat muuten käteviä käsistään ja älykkäitä ja luovia, joten ei pitäisi tulla koulussa ongelmaa.
No kyllähän koulussa oletetaan että kodissa on opetettu edes jotain arjen perustaitoja lapsille, vaikka sitten nuo perunoiden kuorimiset ja kenkien sitomiset. Tai perus käytöstapoja, kellonaikoja, kirjaimia... Lapsi joka on saanut tukea lukemiseen ja laskemiseen jo ennen koulua on ihan eri asemassa kuin se jolle nuo on täysin uusia juttuja.
Ääripäät on aina pahasta asiassa jos toisessa. Kyllä lapsen pitää saada olla myös lapsi. Lapselle voi toki tarjota esim. erilaisia liikuntamuotoja tai harrastuksia ja antaa lapsen sitten itse päättää kiinnostuksen kohteensa. Tuputtaa ei pidä tai sekoittaa lapsen pää omilla odotuksilla. Mutta tarjota voi erilaisia asioita. Kyllä lapsi sitten tarttuu niihin asioihin jotka häntä kiinnostavat.
Pitää kuitenkin huomioida että ilmeisesti joissakin maissa lapset menevät jo nuorempana kouluun jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän koko elämä ole erilaista, eri yhteiskuntaluokissa?
Ongelma tulee, kun pitäisi olla sama päiväkoti ja koulu kaikille.
Niin, olisikin jo korkea aika saada herrojen ja työläisten kakarat erilleen!
Suurin osa ihmisistä on tänä päivänä valkokaulustyöläisiä. Mihin heidän lapset laitetaan?
Millaisen lapsuuden haluat lapsellesi? Haluatko, että lapsi liihottaa tuulen huuhtoma pylly vilkkuen ilman huolen häivää mahdollisimman kauan, vai, että tämä oppii hyödyllisiä taitoja, kehittää itseään ja hyödynnetään hänen opilliset herkkyyskautensa ja opitaan vaikka vierasta kieltä silloin kun se on helpointa eikä vasta sitten myöhemmin.
Oletkos "tuulen huuhtoma pylly" joku laadukkaan varhaisksvatuksen lobbari? Tuo kielten "herkkyyskausi" on ihan epärelevantti. Ihminen oppii kielen jopa vanhana hyvin, kunhan saa oikeaa opetusta ja motivaatio on kohdallaan. Tuossa ylläkin yksi kehuu tenavallaan, joka puhuu jo kahta kieltä ja on matematiikkanero, koska "ihan itse halusi". Onko se lapsi todellakin joku näyttelyesine, jota näytetään ympäriinsä, että meidän Maija-Petteri se osaa jo kahdeksaa kieltä ja kilpailee shakissa ja miekkailee tavoitteellisesti, eikä ole vasta kuin 2,5 vuotta vanha! Tällaista mukulaa kelpaa jo kierrättää, on kaverit kateellisia. Halutaanko tänne joku Kiinan malli, missä vanhemmat päättää, että meidän kersasta tehdään uusi Teemu Selänne, vaikka väkisin. Sitten kuitenkin pitää vakuuttaa kaikille, että ihan itse halusi herätä joka aamu neljältä, kesät talvet, pelaamaan 15 vuoden ajan.
Kyllähän vaikka satavuotias oppii kieliä, mutta työlästä se on. Pienellä lapsella on siihen olemassa herkkyyskausia, jolloin se kieli opitaan helposti, leikin lomassa. On idioottimaista hukata niitä. Miksi lapsi ei saisi oppia, jos haluaa? Varmaan vastustat sitäkin, että lapsi saisi harrastaa ja matkailla. Ja mitä niitä huvipuistoihinkaan, ihan riittää mummon takapihan lumikasa.
Vierailija kirjoitti:
Ääripäät on aina pahasta asiassa jos toisessa. Kyllä lapsen pitää saada olla myös lapsi. Lapselle voi toki tarjota esim. erilaisia liikuntamuotoja tai harrastuksia ja antaa lapsen sitten itse päättää kiinnostuksen kohteensa. Tuputtaa ei pidä tai sekoittaa lapsen pää omilla odotuksilla. Mutta tarjota voi erilaisia asioita. Kyllä lapsi sitten tarttuu niihin asioihin jotka häntä kiinnostavat.
Pitää kuitenkin huomioida että ilmeisesti joissakin maissa lapset menevät jo nuorempana kouluun jne.
Onko kuitenkin ihan sama sanotaanko koulu, eskari, tai viskari? Sisältö ratkaisee.
Väitän, että alle kolmevuotias ei tarvitse (päiväkodin lisäksi) mitään erityistä harrastusta, ne harrastukset on tarkoitettu äidin (vanhemman) elämän rytmittämiseen, jos lapsi on kotihoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle alle kouluikäiselle lapselle on ihan hyväksi olla joku harrastus. Ei se tarkoita, että harrastuksen pitäisi olla vielä mitään kilpaurheilua tms. Monet vievät lapsensa jo vauvauintiin tai muskariin, kun nämä ovat vielä ihan pieniä. Lähipiirin 4-vuotias kävi kerran viikossa robottikerhossa, jossa opeteltiin rakentamaan pieniä robotteja. Tykkäsi kovasti ja kerta viikossa on sen ikäiselle ihan riittävä määrä kodin ulkopuolisia harrastuksia. Moni lapsi, jolle luetaan paljon, haluaa itsekin oppia lukemaan jo ennen kouluun menoa. Ihan hyvin ehti kirmailla pitkin pihojakin.
Osasin itsekin lukea, kirjoittaa ja vähnä laskea, vaikka menin kansakoulun ekalle vuonna 1968. Mulla ei ollut ulkopuolisten ohjaamia harrastuksia, koska äitini oli kotiäiti. Hänellä oli aikaa sekä hoitaa huusholli että harrastaa meidän lasten kanssa kaikenlaista. Käytiin hiihtämässä, luistelemassa, uimassa, kirjastosta lainaamassa kirjoja jne. Äitini oli myös hyvin taiteellinen ihminen ja opasti meitä jo ennen kouluikää vesivärimaalauksessa, lyijykynäpiirustuksissa jne. Akateemisesta kirjakaupasta käytiin ostamassa taiteilija. Nykyisin yhä useampi lapsi taitaa mennä päiväkotiin jo alle 3-vuotiaana, vaikka hoitovapaalla saakin olla siihen asti. Harva on enää kotihoidossa kouluikään tai siis eskariin asti. Päiväkodissa on mahdotonta huomioida yksilöllisesti jokaisen lapsen lahjakkuudet, taidot ja kiinnostuksenkohteet, joten tämä jää edelleenkin vanhempien vastuulle.
Minun parhaat lapsuusmuistot on leikeistä kavereiden kanssa ympäri metsiä, oltiin milloin mitäkin ritareita tai intiaaneja ja miekkailtiin puumiekoilla, puissa kiipeiltiin ,majoja rakenneltiin. Välillä käytiin katselemassa kauempana asuvia tyttöjä. Saatettiin kirjoittaa rakkauskirjeitäkin heille. Muita hyviä muistoja lapsuudesta nintendon pelaamisesta, piirtämisestä, legoilla rakenteluista, kuulapyssyllä ja jousipyssyllä ampumisista, jalkapallon pelaamisesta, leikkisotaa leikittiin pihalla isolla porukalla, myös piilosilla oltiin. Talvella rakennettiin lumilinnoja ja oltiin lumisotaa.
Välillä se oli isät vastaan pojat. Harrastettiin kuka karatea, kuka nyrkkeilyä tai jääkiekkoa taikka jalkapalloa. Musiikkia nauhoitetiin suoraan radiosta. Koulun diskoissa sitten tanssittiin hitaita esimurrosiköisenä. Karkit maistui hyvältä kun ei niitä koko ajan saatu. Silloin elettiin 80 ja 90 lukua.
Mitään kerhoja, tyylikouluja tai musiikinopetusta en olisi kaivannut.
Koulusta ei hyviä muistoja niinkään ole jos ei lasketa koulukavereiden kanssa pelleilyä ja välitunteja.
En vaihtaisi wt lapsuuttani lähiössä mihinkään herran kouluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä lähtien akateemiset on ollut oma yhteiskuntaluokkansa?
Vierailija kirjoitti:
Monelle alle kouluikäiselle lapselle on ihan hyväksi olla joku harrastus. Ei se tarkoita, että harrastuksen pitäisi olla vielä mitään kilpaurheilua tms. Monet vievät lapsensa jo vauvauintiin tai muskariin, kun nämä ovat vielä ihan pieniä. Lähipiirin 4-vuotias kävi kerran viikossa robottikerhossa, jossa opeteltiin rakentamaan pieniä robotteja. Tykkäsi kovasti ja kerta viikossa on sen ikäiselle ihan riittävä määrä kodin ulkopuolisia harrastuksia. Moni lapsi, jolle luetaan paljon, haluaa itsekin oppia lukemaan jo ennen kouluun menoa. Ihan hyvin ehti kirmailla pitkin pihojakin.
Osasin itsekin lukea, kirjoittaa ja vähnä laskea, vaikka menin kansakoulun ekalle vuonna 1968. Mulla ei ollut ulkopuolisten ohjaamia harrastuksia, koska äitini oli kotiäiti. Hänellä oli aikaa sekä hoitaa huusholli että harrastaa meidän lasten kanssa kaikenlaista. Käytiin hiihtämässä, luistelemassa, uimassa, kirjastosta lainaamassa kirjoja jne. Äitini oli myös hyvin taiteellinen ihminen ja opasti meitä jo ennen kouluikää vesivärimaalauksessa, lyijykynäpiirustuksissa jne. Akateemisesta kirjakaupasta käytiin ostamassa taiteilija. Nykyisin yhä useampi lapsi taitaa mennä päiväkotiin jo alle 3-vuotiaana, vaikka hoitovapaalla saakin olla siihen asti. Harva on enää kotihoidossa kouluikään tai siis eskariin asti. Päiväkodissa on mahdotonta huomioida yksilöllisesti jokaisen lapsen lahjakkuudet, taidot ja kiinnostuksenkohteet, joten tämä jää edelleenkin vanhempien vastuulle.
Jäi lause kesken eli Akateemisesta kirjakaupasta käytiin ostamassa taiteilijatarvikkeita eikä taiteilijaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meidän työläisperheen muksut ihan itse kiinnostuimme lukemisesta. Itse opin lukemaan 5-vuotiaana ja pikkuveljeni 4-vuotiaana. Meille on luettu paljon. Ja vanhemmat ovat pitäneet hyvänä ajatuksena sitä, että lapsilla on yksi jokin harrastus, jossa käydään vaikka ei aina olisi niin kivaakaan. Itse olin ensin kuvataidekoulussa, myöhemmin jalkapallossa. Molemmat pikkuveljet ovat pelanneet jalkapalloa. Kävin jopa englanninkerhossa joka oli koululla koulupäivän jälkeen, vaikka en siellä kyllä tainnut mitään oppia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidän työläisperheen muksut ihan itse kiinnostuimme lukemisesta. Itse opin lukemaan 5-vuotiaana ja pikkuveljeni 4-vuotiaana. Meille on luettu paljon. Ja vanhemmat ovat pitäneet hyvänä ajatuksena sitä, että lapsilla on yksi jokin harrastus, jossa käydään vaikka ei aina olisi niin kivaakaan. Itse olin ensin kuvataidekoulussa, myöhemmin jalkapallossa. Molemmat pikkuveljet ovat pelanneet jalkapalloa. Kävin jopa englanninkerhossa joka oli koululla koulupäivän jälkeen, vaikka en siellä kyllä tainnut mitään oppia.
Sama, opin 5 -vuotiaana ihan itse lukemaan. Olisin halunnut myös harrastuksia, mutta en koskaan saanut. Lapsuus oli ainoana lapsena hyvin yksinäistä. Olin kotona äidin kanssa pitkään ja kouluikäisenä yksin iltapäivät. No tulipahan luettua, mutta eipä juuri muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä Suomessa on eri yhteiskuntaluokkia. Monet lasten harrastukset jo maksavat niin paljon,että kaikilla harrastamaan halukkaillakaan lapsilla ei ole niihin mahdollisuuksia. Lisäksi on turvattomuutta ja lapsiperheköyhyyttä. Ravintokin voi olla joillakin puutteellista. Koulussa oppilaat vertailevat vaatetusta, joten lapset voivat tätä kautta kokea eriarvoisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en kannata tuota vapaata lapsuutta koska omat kokemukset siitä ovat huonot. Minua ei tuettu tai neuvottu kiinnostavissa asioissa lapsena koska "ne oppii kyllä koulussa, älä mieti niitä nyt". Ja koulussa olisi pitänytkin jo osata nuo kun "kyllä teille on kotona opetettu jo nämä". Olin kyllä muutenkin aika heitteillä että ehkä olen ääriesimerkki, mutta kuitenkin.
Ihmiset sekoittaa usein (tahallaan?) vapaan ja välinpitämättömän lapsuuden. Minulta edellytettiin koulussa sitä, että osasin sitoa kengännauhat ja kuoria perunat. Oletus oli, että kaikki muu opitaan sitten siellä. Kuulostaa vähän keksityltä tuo, että opettaja olisi sanonut, että vanhempiesi olisi pitänyt sulle jotain opettaa, vai etkö osannut käyttäytyä yms? Vapaasti kasvaneet lapset ovat muuten käteviä käsistään ja älykkäitä ja luovia, joten ei pitäisi tulla koulussa ongelmaa.
No kyllähän koulussa oletetaan että kodissa on opetettu edes jotain arjen perustaitoja lapsille, vaikka sitten nuo perunoiden kuorimiset ja kenkien sitomiset. Tai perus käytöstapoja, kellonaikoja, kirjaimia... Lapsi joka on saanut tukea lukemiseen ja laskemiseen jo ennen koulua on ihan eri asemassa kuin se jolle nuo on täysin uusia juttuja.
Onko tässä nyt oletus, että lapsi, joka on kasvanut esikouluikään saakka kotona, on joku täysin villiintynyt takkutukka, joka ei osaa puhua ja lyö kun hänelle yritetään laittaa vaatteet päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun parhaat lapsuusmuistot on leikeistä kavereiden kanssa ympäri metsiä, oltiin milloin mitäkin ritareita tai intiaaneja ja miekkailtiin puumiekoilla, puissa kiipeiltiin ,majoja rakenneltiin. Välillä käytiin katselemassa kauempana asuvia tyttöjä. Saatettiin kirjoittaa rakkauskirjeitäkin heille. Muita hyviä muistoja lapsuudesta nintendon pelaamisesta, piirtämisestä, legoilla rakenteluista, kuulapyssyllä ja jousipyssyllä ampumisista, jalkapallon pelaamisesta, leikkisotaa leikittiin pihalla isolla porukalla, myös piilosilla oltiin. Talvella rakennettiin lumilinnoja ja oltiin lumisotaa.
Välillä se oli isät vastaan pojat. Harrastettiin kuka karatea, kuka nyrkkeilyä tai jääkiekkoa taikka jalkapalloa. Musiikkia nauhoitetiin suoraan radiosta. Koulun diskoissa sitten tanssittiin hitaita esimurrosiköisenä. Karkit maistui hyvältä kun ei niitä koko ajan saatu. Silloin elettiin 80 ja 90 lukua.Mitään kerhoja, tyylikouluja tai musiikinopetusta en olisi kaivannut.
Koulusta ei hyviä muistoja niinkään ole jos ei lasketa koulukavereiden kanssa pelleilyä ja välitunteja.
En vaihtaisi wt lapsuuttani lähiössä mihinkään herran kouluihin.
Kuulostat suurin piirtein samanikäiselta kuin minä :) Samat kokemukset minulla. Aina oltiin ulkona metsissä, kallioilla. välillä leikittiin isommissa porukoissa, joissa oli tyttöjä ja poikia ja eri ikäisiä lapsia. Kiipeiltiin ja rakennettiin majoja ja lumilinnoja. Raahattiin nuket ulos aina välillä myös. Kesät mummolassa, jossa sama meno, mutta uimista lisäksi. Käveltiin pitkiä matkoja ja pyöräiltiin. Harrastuksia tuli sitten, kun niihin osasi itse itsensä hoitaa, esim. bussilla. Sitä ennen oli jotain seurakunnan tyttökerhoa yms. Muistan sen vapauden ja vieläkin ne leikit, mitä leikittiin. Tunnen syvää myötätuntoa nykyajan lapsia kohtaan, enkä ihmettele lasten pahoinvointia lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole eri yhteiskuntaluokkia, joten ei käsitys lapsuudesta voi erota sen perusteella.
Joka väittää, että Suomessa olisi eri yhteiskuntaluokkia (kansanryhmiä) syyllistyy mahdollisesti lainvastaiseen syrjintään ja mahdollisesti rikokseen ihmisyyttä vastaan.
Koska Suomen perustuslain mukaan kaikki ovat yhdenvertaisia, on nähdäkseni mahdotonta syyllistyä enää esim. kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Sellaisen väitteen esittäminen, että Suomessa olisi eri yhteiskuntaluokkia, on aina mielestäni joko syrjintää ja / tai rikos ihmisyyttä vastaan. Väitteen esittäjä harjoittaa mahdollisesti vainoa tunnistettavissa olevaa yhteisöä eli yhdenvertaista Suomen kansaa vastaan.
Mihin aloittajan väittämät perustuvat? Taas on luotu luokkajaon ympärille keinotekoisia stereotypioita, jotka eivät pidä alkuunkaan paikkaansa.
Alue: Aihe vapaa
Sorry, tuli väärään kohtaan vastaukseni. Mun moka.