Erityisherkkä introvertti uusperheessä, apua otetaan vastaan!

Vierailija kirjoitti:

Missä lapsen äiti on?

Poika on äidillään joka toinen viikonloppu. Heillä on myös tytär joka asuu äitinsä luona ja on isällään lapsiviikonloppuina myös. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä pyydän neuvoja, miksi ihmeessä pitää vastata niin ilkeästi? Ja syitä miksi olen muuttamassa yhteen on se että rakastan tätä miestä ja haluan olla hänen kanssaan, ja nykyinen asuntoni on liian kallis. Ensi talvena kun vielä sähkö kallistuu yms, ei vaan yksinkertaisesti ole järkevää enää asua tässä omassa kämpässäni. Kaiken lisäksi olen muutenkin koko ajan miehen luona. Tarkoitan tässä sitä että yhteen muutto on alkanut jännittää varsinkin kun tiedän sitten ettei ole tätä toista asuntoa mihin on edes mahdollista lähteä "karkuun". Ehkä olisin kaivannut enemmänkin rohkaisua ja positiivisia kokemuksia mutta ilmeisesti se on mahdotonta. Ap

Ei siinä ole mitään ilkeää, että vastaa rehellisesti. Tiedät itsekin, että muutto vilkkaan ja meluisan lapsen kotiin ei ole erityisherkälle introvertille hyväksi. Jos et sitä tietäisi, et olisi täällä kyselemässä, vaan olisit jo muuttanut. 

Vierailija kirjoitti:

Minä pyydän neuvoja, miksi ihmeessä pitää vastata niin ilkeästi? Ja syitä miksi olen muuttamassa yhteen on se että rakastan tätä miestä ja haluan olla hänen kanssaan, ja nykyinen asuntoni on liian kallis. Ensi talvena kun vielä sähkö kallistuu yms, ei vaan yksinkertaisesti ole järkevää enää asua tässä omassa kämpässäni. Kaiken lisäksi olen muutenkin koko ajan miehen luona. Tarkoitan tässä sitä että yhteen muutto on alkanut jännittää varsinkin kun tiedän sitten ettei ole tätä toista asuntoa mihin on edes mahdollista lähteä "karkuun". Ehkä olisin kaivannut enemmänkin rohkaisua ja positiivisia kokemuksia mutta ilmeisesti se on mahdotonta. Ap

Ap, kaikella rakkaudella ja totuudella: en voi rohkaista muuttamaan yhteen tuohon uusperheeseen. Oma poikani ei ollut edes adhd, mutta tyypillinen esimurrosikäinen 12-vuotias, kun aloimme olla tiiviimmin yhdessä miesystäväni kanssa. Hän ei halunnut miestä kotiimme ja teki sen selväksi. Olin itse ahtaassa raossa, kun en voinut olla onnellinen pojan kapinan takia. Lopputuloksena oli, että alle 6 kk päästä pyysin miestä muuttamaan pois, kun en kestänyt ahdistustani tämän ristiriitatilanteen takia.*

Olen myös eh ja introvertti, ja loppuviimein olen tajunnut, että asun mieluiten yksin. Siis haluan, että minulla on oma turvapaikkani kaikelta; siellä saan rauhoittua keskenäni ja ladata akkuja, kunnes olen taas valmis kohtaamaan hankalan maailman.

*Tämän miehen kanssa suhteemme jatkui on-off tyyliin kymmenen vuotta. Emme koskaan enää yrittäneet yhteenmuuttoa. Yökyläilyä ja ajanviettoa toisiemme kodeissa vain. Ironisesti suhteemme päättyi samoihin aikoihin, kun poikani muutti pois kotoa.

Suhde päättyi siksi, että minä koin vapautuneeni vankilasta, ja halusin kääntää elämässäni uuden sivun. Muutin ulkomaahan, yksin.

"Mies taas on aivan liian suojelevainen poikaa kohtaan niin että tuntuu etten kehtaa koko ajan olla komentamassakaan."

Tuokin vielä ettei mies kykene vetämään rajoja riehumiselle, on kyllä niin katastrofin ainekset että oksat pois

Itse valitsisin mieluummin suuremman rahanmenon kuin järkeni menettämisen ja eron.

Nytkin olet siellä melkein kokoajan. Kuinka usein joudut lähtemään omaan kotiisi 'karkuun'?

Täällä kerron kokemuksesta.

Miehelläni on juurikin tuollainen poika, vilkas ja kovaääninen ja lisäksi vielä luonteeltaan äärimmäisen jyrkkä. Hänellä on myös vanhempi tytär, luonne sama mutta muuten hillitympi. Pysyttiin omissa kodeissamme kunnes poikakin muutti omilleen, sillä tiesin tarvitsevani kodilta rauhaa ja omaa tilaa. Siinä vaiheessa hankittiin yhteinen koti eli molemmille uusi ja vain meitä varten. 

Lapset ovat tervetulleita käymään, mutta heidän alkuaikojen yrityksensä 'vallata' asioita kuin kotonaan tasoittui aika pian, kun pidimme omista säännöistämme kiinni. Onneksi mieskään ei lepsuillut vaan ymmärsi minun puoleni asiasta. Vastaavasti, kun käymme heidän luonaan, emme puutu heidän asioihinsa vaan olemme vieraina.

Ainoa hyvä syy muuttaa miehen luo olisi se, että enemmän kuin olla tarvittaessa omassa rauhassasi, haluat asua hänen JA hänen poikansa kanssa yhdessä. Kallis asunto tai muu ei ole hyvä syy. En ikinä luopuisi omasta kodistani ja rauhastani kenenkään takia. Rakkaus itseäni kohtaan on aina isompi sikäli, että jos rakastaisin jotakuta muuta enemmän kuin itseäni, päätyisin juuri tuollaisiin tilanteisiin, toimimaan muiden odotusten mukaisesti vaikka siitä olisi minulle haittaa ja jopa vaaraa.

Parisuhde ei voi koskaan olla arvokkaampi kuin minä itse ja se että voin itse hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa hyvä syy muuttaa miehen luo olisi se, että enemmän kuin olla tarvittaessa omassa rauhassasi, haluat asua hänen JA hänen poikansa kanssa yhdessä. Kallis asunto tai muu ei ole hyvä syy. En ikinä luopuisi omasta kodistani ja rauhastani kenenkään takia. Rakkaus itseäni kohtaan on aina isompi sikäli, että jos rakastaisin jotakuta muuta enemmän kuin itseäni, päätyisin juuri tuollaisiin tilanteisiin, toimimaan muiden odotusten mukaisesti vaikka siitä olisi minulle haittaa ja jopa vaaraa.

Parisuhde ei voi koskaan olla arvokkaampi kuin minä itse ja se että voin itse hyvin.

Minä minä minä, minä minä minä, minä minä minä eikä kukaan muu!

Ystävällinen neuvo kannustaa sinua etsimään halvemman kämpän vain itsellesi. Se, että olet sitten nalkissa siinä miehen kämpässä ilman mitään pakotietä tekee taatusti hulluksi.

Sähkön hinta on jo laskenut ja laskee edelleen, huono syy tuollainen muuttaa yhteen rajattoman 12-vuotiaan pojan kanssa. Koska senhän kanssa muutat yhteen myös, et pelkän miehen. Sun täytyy rakastaa sitä yhtälailla kuin sitä miestäkin.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä: älä muuta. Mieti asiaa uudestaan, kun lapsi on 18 ja piakkoin muuttamassa kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä pyydän neuvoja, miksi ihmeessä pitää vastata niin ilkeästi? Ja syitä miksi olen muuttamassa yhteen on se että rakastan tätä miestä ja haluan olla hänen kanssaan, ja nykyinen asuntoni on liian kallis. Ensi talvena kun vielä sähkö kallistuu yms, ei vaan yksinkertaisesti ole järkevää enää asua tässä omassa kämpässäni. Kaiken lisäksi olen muutenkin koko ajan miehen luona. Tarkoitan tässä sitä että yhteen muutto on alkanut jännittää varsinkin kun tiedän sitten ettei ole tätä toista asuntoa mihin on edes mahdollista lähteä "karkuun". Ehkä olisin kaivannut enemmänkin rohkaisua ja positiivisia kokemuksia mutta ilmeisesti se on mahdotonta. Ap

Yhyy...;(

Vierailija kirjoitti:

Minä pyydän neuvoja, miksi ihmeessä pitää vastata niin ilkeästi? Ja syitä miksi olen muuttamassa yhteen on se että rakastan tätä miestä ja haluan olla hänen kanssaan, ja nykyinen asuntoni on liian kallis. Ensi talvena kun vielä sähkö kallistuu yms, ei vaan yksinkertaisesti ole järkevää enää asua tässä omassa kämpässäni. Kaiken lisäksi olen muutenkin koko ajan miehen luona. Tarkoitan tässä sitä että yhteen muutto on alkanut jännittää varsinkin kun tiedän sitten ettei ole tätä toista asuntoa mihin on edes mahdollista lähteä "karkuun". Ehkä olisin kaivannut enemmänkin rohkaisua ja positiivisia kokemuksia mutta ilmeisesti se on mahdotonta. Ap

Kukaan sinunkaltainen ei ole koskaan ollut tyytyväinen ratkaisuunsa muuttaa saman katon alle rasavillin lapsen kanssa. Rankkaa se on ilman erityisherkkyyttäkin. Luuletko muuttuvasi neurotyypilliseksi ja ulospäinsuuntautuneeksi saman katon alla?

Tee lapsi niin saat geeneihisi mölyäjää, ellei tule lapsen äidin puolelta. Lapsen isä kuitenkin sietää, joten voisi olla suvullesi hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä pyydän neuvoja, miksi ihmeessä pitää vastata niin ilkeästi? Ja syitä miksi olen muuttamassa yhteen on se että rakastan tätä miestä ja haluan olla hänen kanssaan, ja nykyinen asuntoni on liian kallis. Ensi talvena kun vielä sähkö kallistuu yms, ei vaan yksinkertaisesti ole järkevää enää asua tässä omassa kämpässäni. Kaiken lisäksi olen muutenkin koko ajan miehen luona. Tarkoitan tässä sitä että yhteen muutto on alkanut jännittää varsinkin kun tiedän sitten ettei ole tätä toista asuntoa mihin on edes mahdollista lähteä "karkuun". Ehkä olisin kaivannut enemmänkin rohkaisua ja positiivisia kokemuksia mutta ilmeisesti se on mahdotonta. Ap

Neuvojahan sulle annetaankin. Voisitko ehkä ajatella, että koska kenelläkään ei ole moisesta positiivisia kokemuksia, niin niitä ei voi jakaa?

Vierailija kirjoitti:

Nytkin olet siellä melkein kokoajan. Kuinka usein joudut lähtemään omaan kotiisi 'karkuun'?

Vastaatko tähän, ap?

Todellakin Ap, etsi itsellesi edullisempi asunto ja pane koko ajatus yhteen muuttamisesta jäihin muutamaksi vuodeksi.

Nepsy-lapsi, joka metelöi ja riehuu, ja jonka isä ei osaa ohjata lastaan jämäkästi on ihan varma resepti karastrofiin.

Sinä ja miehen lapsi alatte vähitellen inhoamaan toisianne, parisuhde ei tule toimimaan, ennemmin tai myöhemmin haluat ulos tuosta sopasta.

12-vuotiaat ovat esiteinejä, vielä lapsia ja lapsellisia, mutta teini-ikä todella todella panee vanhemmat lujille joskus. Silloin ei auta kuin olla jämäkkä, pelisilmän pitää olla kohdillaan ja teinit tarvitsevat vanhempiaan ihan yhtä paljon kuin pikkulapset, ne tarpeet ovat vain erilaiset. Nepsy-teinin kanssa koko homma on vielä potenssiin sata.

Teinit tuskin omissa kuohuissaan kiljuvat riemusta, jos heille vieras aikuinen tulee saman katon alle.

Sekin on kurjaa teineille, jos oletetaan, että heti kun täyttää 18 pitäisi muuttaa omilleen. 18-vuotias on lain edessä täysi-ikäinen, mutta aikuinen ei vielä moneen vuoteen.

Pidä oma kotisi Ap ja mieti näitä juttuja vielä muutama vuosi.

On myös kivoja miehiä olemassa, joilla ei ole lapsia tai lapset ovat jo aikuisia.

Lisäisin vielä, että erityisherkkä introvertti on vaativa puoliso ja vielä vaativampi vanhempana tai äitipuolena. Jos perhe-elämään kuuluvat äänet, sotkut, ajoittainen kaaos ja muiden tarpeet ovat ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, jätä tämä kokonaan väliin.

Sopu siaa antaa!! 😊

En ymmärrä miksi muuttaa yhteen jos tiedostaa, että pää hajoaa niiden ihmisten kanssa?

Olen itse eh introvertti ja maksan mielummin enemmän asumisestani kuin muuttaisin jonkun kanssa yhteen ja alkaisin rikkomaan rajoja, jotka suojelee minua pään hajoamiselta.

Ei rakkaus tee autuaaksi. Kyllä kaiken muun pitää olla ympärillä kunnossa, jotta rakkaus voi kukoistaa.

Tulette todennäköisesti kärsimään kaikki mielipahaa ennemmin tai myöhemmin. Varsinkin, kun lapsi on kuvioissa, miettisin hyvin tarkkaan onko yhdessä asuminen oikeasti edes mahdollista, jos kerran tarvitset paljon tilaa ja rauhaa.