Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluan mieluummin vain olla ahdistushäiriöinen kuin hoitaa sitä pois
11.10.2022 |
Ahdistuneisuuteni johtuu huonoista kokemuksista ja jos söisin lääkkeitä silloin tavallaan esittäisin ettei minulle ole koskaan käynyt niitä kamalia asioita. Jotkut suhtautuvat negatiivisesti ja se oikeastaan häiritsee minua enemmän kuin itse ahdistus. Mielestäni minulla on aivan hyvät syyt olla ahdistunut.
Meinasin kyllä joskus hakea apua mutta vastaan tuli asenne että oireet ovat se ongelma eikä niitä kiinnostaneet syyt tippaakaan. En halua sellaista apua.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin periaatteessa apua ahdistukseeni, mutta ajatuskin terapiasta tai avun hakemusesra ahdistaa ylitsepääsemättömästi. Ajatus omista asioista ääneen puhumisesta on ihan mahdoton. En osaa edes selittää oikein tätä. Meinasin poistaa viestin, koska asian kirjoittaminen tähän ylitti jo melkein rajani.
Joku muu vastailee lankaan. Voisin ehkä keskustella asioista jonkun kanssa joka ymmärtäisi kokemuksiani mutta en terapeutin joka vain yrittää ymmärtää. -Ap
Entä jos sellaista ihmistä ei yksinkertaisesti löydy? Kukaan ei jaa kanssasi täysin samaa kokemusmaailmaa. Jossain määrin jokainen meistä on kammottavan yksin tässä maailmankaikkeudessa.
Itse olen henkisesti jo luovuttanut. Yritän iloita siitä mitä toisilta ihmisiltä saan, vaikkei se tuntuisikaan riittävältä. Enempää heillä ei kuitenkaan ole annettavanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sä ap luulet että ahdistushäiriötä hoidetaan? Ainakaan mun tietääkseni siihen ei ole muuta hoitoa kuin ne rauhoittavat. Eikä niitä voi käyttää koko aikaa. Toisin sanoen siihen ei ole hoitoa. Joten et menetä mitään.
Elämänkokemuksen myötä palikat päässä voivat asettua uuteen järjestykseen. Toki tietynlaiset reagointitavat silti joissain määrin saattavat säilyä, mutta ahdistuneisuus ei välttämättä ole enää yhtä kokonaisvaltaista.
Mullakin oli pitkään "rakkaussuhde" omaan masennukseeni. En halunnut luopua siitä. Tunsin olevani siinä kotonani ja asioiden työstäminen tuntui jättiläismäiseltä möröltä. Olin täysin masentuneen ihmisen identiteetin pauloissa ja ajattelin että se on minä ja minun persoonani ja tuntuihan se uhkaavalta että mun identiteetti oltaisiin viety pois. Ennemmin tuttu helvetti kuin vieras taivas ja se kyllä päti ja kertoman perustella myös ap:n tapauksessa.
No en ole siinä syöverissä enää ja totta helkkarissa kannatti taistella elämänsä puolesta. Tiedät varmaan sisimmässäsi ap sen itsekin. Haluaisin myös huomauttaa että hoitopolku voi valitettavasti olla todella kivikkoinen ja siinä joutuu joskus törmäyskurssille mitä typerimpien asenteiden ja luulojen kanssa, mutta pitää vaan tarpoa eteenpäin ja löytää ne oikeat ihmiset kenen kanssa tehdä töitä. Ei todellakaan pidä mennä uskomaan jotain ensimmäistä tai toista "auttajaa" joista ei apua oikeasti ole. Mutta niitä oikeita auttajiakin siis on!
Joten eteenpäin vaan.
Terapia ei ole pelkkää ymmärtämistä vaan myös esim. omien vahvuuksien löytämistä ja uusien, terveempien ajattelutapojen opettelua. Elämänhistorian tapahtumien käsittelyä ja itsetuntemuksen kehittämistä.
Terapiasta ei ole välttämättä hyötyä tai se ei ole oikea-aikaista jos ei tiedosta ongelmiaan tai ei kykene riittävään itsereflektioon. Terapeutti ei tarjoa valmiita vastauksia eikä voi koskaan tehdä päätöksiä asiakkaan puolesta. Se voi tuntua kuin rankimmalta työltä mitä on koskaan tehnyt, jotkut luulee virheellisesti että terapia olisi jotain mukavia juttutuokioita joista tulee asiakkaalle hyvä mieli.
Alue: Aihe vapaa
Miten sä ap luulet että ahdistushäiriötä hoidetaan? Ainakaan mun tietääkseni siihen ei ole muuta hoitoa kuin ne rauhoittavat. Eikä niitä voi käyttää koko aikaa. Toisin sanoen siihen ei ole hoitoa. Joten et menetä mitään.