Haluan mieluummin vain olla ahdistushäiriöinen kuin hoitaa sitä pois
Ahdistuneisuuteni johtuu huonoista kokemuksista ja jos söisin lääkkeitä silloin tavallaan esittäisin ettei minulle ole koskaan käynyt niitä kamalia asioita. Jotkut suhtautuvat negatiivisesti ja se oikeastaan häiritsee minua enemmän kuin itse ahdistus. Mielestäni minulla on aivan hyvät syyt olla ahdistunut.
Meinasin kyllä joskus hakea apua mutta vastaan tuli asenne että oireet ovat se ongelma eikä niitä kiinnostaneet syyt tippaakaan. En halua sellaista apua.
Kommentit (25)
Olet oikeassa. Ympäristössä vikoja tai ihmiset luuloineen, ei ole aina ahdistuneen syy.
Uskotko ap ahdistushäiriötä olevan mahdollista hoitaa pois? Olen käynyt terapiassa ja jättänyt sen kesken, kun sekin ahdisti liikaa. Käyn töissä, mutta välillä huomaan sielläkin päähän hiipivän ihmeellisiä ajatuskulkuja.
Vierailija kirjoitti:
Uskotko ap ahdistushäiriötä olevan mahdollista hoitaa pois? Olen käynyt terapiassa ja jättänyt sen kesken, kun sekin ahdisti liikaa. Käyn töissä, mutta välillä huomaan sielläkin päähän hiipivän ihmeellisiä ajatuskulkuja.
Tulotaso on hyvä, joten menee kai ihan kohtalaisesti... silti usein tuntuu kuin tekisi vain mieli jättää aivan kaikki taakseen.
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko olla uhri lopun elämää?
Olen ihan toimintakykyinen mutta monilla on asenne että kaikki ongelmat pitäisi hoitaa pois. -Ap
Miten ap näet tulevaisuutesi? Uskotko löytäväsi jonkun tavan elää pääosan ajasta kokemustesi kanssa ilman jättimäistä ahdistusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko olla uhri lopun elämää?
Olen ihan toimintakykyinen mutta monilla on asenne että kaikki ongelmat pitäisi hoitaa pois. -Ap
Minkä asioiden itse koet olevan sinulle ongelmia? Jos pitää valita vain yksi kerrallaan työstettäväksi, mistä aloittaisit?
Vierailija kirjoitti:
Miten ap näet tulevaisuutesi? Uskotko löytäväsi jonkun tavan elää pääosan ajasta kokemustesi kanssa ilman jättimäistä ahdistusta?
En usko, se ei ole mahdollista. Ei enää.
Minulle ei kukaan lääkkeitä ehdotellutkaan. Yleistynyt ahdistuneisuus hoidettu Kelan tuella kuntoutuspsykoterapiassa.
Juurisyyt valottuivat joo, mutta ennen kaikkea löysin työkaluja ahdistuksen helpottamiseen ja sen kanssa pärjäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap näet tulevaisuutesi? Uskotko löytäväsi jonkun tavan elää pääosan ajasta kokemustesi kanssa ilman jättimäistä ahdistusta?
En usko, se ei ole mahdollista. Ei enää.
Voimia matkallesi. Jossain vaiheessa asioiden käsitteleminen voi tuntua helpommalta kuin juuri nyt. Olet paljon enemmän kuin ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko olla uhri lopun elämää?
Olen ihan toimintakykyinen mutta monilla on asenne että kaikki ongelmat pitäisi hoitaa pois. -Ap
Minkä asioiden itse koet olevan sinulle ongelmia? Jos pitää valita vain yksi kerrallaan työstettäväksi, mistä aloittaisit?
En halua työstää enää mitään. Olen tottunut ahdistuneisuuteen ja vain elän sen kanssa. Tavallaan kyseessä siis enemmänkin persoonan piirre joka on syntynyt elämänkokemuksista. Ongelma on että tällainen on muiden mielestä ongelma.
Juuri näin. Asia muuttuu aivan toiseksi jos muuttaa suhtautumistaan siihen. Ja koska tämä toimii, se ei ole vain "uskon asia".
Haluaisin periaatteessa apua ahdistukseeni, mutta ajatuskin terapiasta tai avun hakemusesra ahdistaa ylitsepääsemättömästi. Ajatus omista asioista ääneen puhumisesta on ihan mahdoton. En osaa edes selittää oikein tätä. Meinasin poistaa viestin, koska asian kirjoittaminen tähän ylitti jo melkein rajani.
Asioiden työstäminenkin on enimmäkseen samaa kuin yrittäisi taputella käsillä veden pintaa sileäksi.
Luultavasti ahdistuneisuutesi on aika lievää. Se on kyllä niin kamala tunne pahana, että ei sen kanssa kyllä todella halua ja pystykään elämään.
LauteidenRako kirjoitti:
Asioiden työstäminenkin on enimmäkseen samaa kuin yrittäisi taputella käsillä veden pintaa sileäksi.
No jaa. Tuo on ehkä liian kärjistetysti sanottu. Valitettavasti monien asioiden käsittelemiseen voi mennä huomattavan pitkään. Prosessit etenevät erilaisissa vaiheissa eivätkä kaikilta osin ole pelkästään tietoista työstämistä.
En minäkään ala syömään lääkkeitä sen takia että muut aiheuttaa minun ahdistuksen/masennuksen. En halua myöskään terapiaa alkaa ahdistamaan enempi turha lätinä koska se ei poista pääsyitä saati joku vertaistuki. Ei vois vähempää kiinnostaa muiden ongelmat saati jakaa omia. Pystyn silti tekemään pakolliset asiat. Parasta ois kun saisi rauhassa syrjäytyä kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin periaatteessa apua ahdistukseeni, mutta ajatuskin terapiasta tai avun hakemusesra ahdistaa ylitsepääsemättömästi. Ajatus omista asioista ääneen puhumisesta on ihan mahdoton. En osaa edes selittää oikein tätä. Meinasin poistaa viestin, koska asian kirjoittaminen tähän ylitti jo melkein rajani.
Joku muu vastailee lankaan. Voisin ehkä keskustella asioista jonkun kanssa joka ymmärtäisi kokemuksiani mutta en terapeutin joka vain yrittää ymmärtää. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin periaatteessa apua ahdistukseeni, mutta ajatuskin terapiasta tai avun hakemusesra ahdistaa ylitsepääsemättömästi. Ajatus omista asioista ääneen puhumisesta on ihan mahdoton. En osaa edes selittää oikein tätä. Meinasin poistaa viestin, koska asian kirjoittaminen tähän ylitti jo melkein rajani.
Joku muu vastailee lankaan. Voisin ehkä keskustella asioista jonkun kanssa joka ymmärtäisi kokemuksiani mutta en terapeutin joka vain yrittää ymmärtää. -Ap
Entä jos sellaista ihmistä ei yksinkertaisesti löydy? Kukaan ei jaa kanssasi täysin samaa kokemusmaailmaa. Jossain määrin jokainen meistä on kammottavan yksin tässä maailmankaikkeudessa.
Jaahah, en kyllä itse lääkkeitä käyttävänä mt-ongelmaisena tunnista tuollaista ajattelutapaa. Lääkkeet ja muu hoitohan vain auttaa siihen, että se menneisyyden paska ei pilaa myös tulevaisuuttasi.