Jennin kotivaraa ihastellaan
https://www.is.fi/asuminen/art-2000009117609.html
Ihasteletko sinäkin?
Fiksu nainen
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, tuntuu jotenkin todella turhalta. Asun Helsingin kantakaupungissa, lähin kauppa on viereisessä korttelissa. Lähellä asuu perhettä ja ystäviä.
Luotan siihen, että kotoa löytyy aina riittävästi syötävää pariksi päiväksi. Uskon myös naapuriapuun ja varsinkin tietysti perheeseen. Jaetaan se mitä yhdessä on kerätty kaappeihin. Jos sähköt menevät, on kaikkien pakko tyhjentää pakastimet ja jääkaapit.
Uskon, että lähikaupatkin mielummin tyhjentävät hyllyjään kuin antavat ruuan pilaantua.
Lämmintä vaatetta ja peittoa luulisi jokaiselta suomalaiselta löytyvän. Trangiaa en osta turhaan, enkä tiedä voisiko sitä käyttää sisällä muutenkaan. Useimmissa taloissa täällä on grilli taloyhtiön yhteiseen käyttöön. Toki talvella voi olla kaasu vähissä.
Miten sä ajattelit, että se kauppa saa ne tavarat ulos? Jos on sähkökatko niin ovet menevät kiinni. Ja älä nyt hyvä ihminen ajattele, että kriisissä ihmisistä tulee laupiaita samarialisia ja silloin puhalletaan yhteen hiileen. Kuinka typerä olet? Jos sulle on ikinä yhtään kriisiä elämässä tapahtunut niin huomaat itsestäsikin, kuinka itsekkääksi ryhdyt. Tosin saatat jo nyt olla sellainen: minä ja minun perhe ja meitä pitää auttaa ja tukea.
Kriiseissä nimenomaan ihmiset puhaltavat yhteen hiileen ja auttavat toisiaan pyyteettömästi. Tämä on todettu lukemattomien luonnonkatastrofien ja vastaavien yhteydessä. Esimerkkejä löytyy kootusti mm. Hyvän historia -nimisestä kirjasta. Väärä, joskin yleinen, luulo että kriisi saisi jotenkin ihmiset sekoamaan ja ajamaan vain omaa etuaan kohdatessaan jonkun kriisin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin tuota määrää. Laatikkokaupalla.
Eihän nuo edes mahdu mihinkään jollei omista isoa (omakoti)taloa.
Asun 2 lapseni kanssa pienessä kerrostalokaksiossa, mutta taloyhtiön häkkivarastossa on hyvin tilaa.
Ohoh, onkohan tässä ketjussa paljon citysinkkuja?
Määrät voi yksin asuvasta, ruokansa pääosin kodin ulkopuolella syövästä ihmisestä tuntua poskettomilta, mutta perheellisen etätyöläisen -eli kotona syövän- silmin Jennin laatikkomäärä näyttää aivan normaaleilta viikko-ostoksilta. Perheemme kerran viikkoon tehty kauppakassitilaus on usein 3-5 laatikkoa ja ehkä satunnainen täydennysreissu tuoreita, leipiä ja maitoa. Ei olla suurperhe.
Kotivara olisi ihan suotavaa olla kaikilla siitäkin syystä, että ei tulisi sairaana lähdettyä kauppaan muita tartuttamaan, kun "pakkohan munkin on syödä ja kaapit oli tyhjänä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää nyt on taas näitä IS:n tikusta asiaa juttuja.
Ahaa.
Aamulla heräät, ei ole sähköjä. Et ole käynyt kaupassa, ei ole mitään missään paitsi kauraryynipaketin loppu ja puolikas kissanruoka purkki.
Puhelimen uutisissa lukee että katkos kestää kolme päivää, kaupat eivät ole auki ja rahaa ei saa mistään jnejne.
Syöt sitte kynsiäsi kolme päivää? Kukkamullat ja kissanruuat.
Ai yhtäkkiä aamulla kaupat ei ole auki?
Vierailija kirjoitti:
Turhuutta. Ei kerrostalokuutioon mahdu kuin parin päivä ruoat.
Enkä toisekseni jäisi tänne Helsinkiin odottelemaan jos pommitukset alkaisi van häipyisin heti.
Millä sinä häipyisit? Junat ei kulkisi, ja ulosmenotiet on tukossa kun paniikissa pakenevat ajaa pari kolaria. No ehkä sä lennät luudalla.
Ei kai kotivaraa kukaan ihastele. Se on vierasvara, jolla kotitalouden meriitit lasketaan!
Ainakin Jennillä on pikku kotirouvalle sopiva typerän näköinen paita... käytännöllinen ja muka-söpö.
Kysymys teille, kenen kotiin "ei mahdu" kahden viikon tai edes 72h ruokia. Mitä te säilytätte keittiönkaapeissanne? En ole koskaan nähnyt niin pientä keittiötä, ettei kotivara mahtuisi aivan normaalisti kaappeihin.
Asunnon koko kai usein on suhteessa siellä asuvien henkilöiden määrään? Eikä yksin yksiössä asuvan olekaan tarkoitus varata kotivaraa kuin itselleen ja mahdollisille lemmikeilleen, jolloin määrä on aivan erilainen kuin esim. Jennin perheellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, tuntuu jotenkin todella turhalta. Asun Helsingin kantakaupungissa, lähin kauppa on viereisessä korttelissa. Lähellä asuu perhettä ja ystäviä.
Luotan siihen, että kotoa löytyy aina riittävästi syötävää pariksi päiväksi. Uskon myös naapuriapuun ja varsinkin tietysti perheeseen. Jaetaan se mitä yhdessä on kerätty kaappeihin. Jos sähköt menevät, on kaikkien pakko tyhjentää pakastimet ja jääkaapit.
Uskon, että lähikaupatkin mielummin tyhjentävät hyllyjään kuin antavat ruuan pilaantua.
Lämmintä vaatetta ja peittoa luulisi jokaiselta suomalaiselta löytyvän. Trangiaa en osta turhaan, enkä tiedä voisiko sitä käyttää sisällä muutenkaan. Useimmissa taloissa täällä on grilli taloyhtiön yhteiseen käyttöön. Toki talvella voi olla kaasu vähissä.
Miten sä ajattelit, että se kauppa saa ne tavarat ulos? Jos on sähkökatko niin ovet menevät kiinni. Ja älä nyt hyvä ihminen ajattele, että kriisissä ihmisistä tulee laupiaita samarialisia ja silloin puhalletaan yhteen hiileen. Kuinka typerä olet? Jos sulle on ikinä yhtään kriisiä elämässä tapahtunut niin huomaat itsestäsikin, kuinka itsekkääksi ryhdyt. Tosin saatat jo nyt olla sellainen: minä ja minun perhe ja meitä pitää auttaa ja tukea.
Kriiseissä nimenomaan ihmiset puhaltavat yhteen hiileen ja auttavat toisiaan pyyteettömästi. Tämä on todettu lukemattomien luonnonkatastrofien ja vastaavien yhteydessä. Esimerkkejä löytyy kootusti mm. Hyvän historia -nimisestä kirjasta. Väärä, joskin yleinen, luulo että kriisi saisi jotenkin ihmiset sekoamaan ja ajamaan vain omaa etuaan kohdatessaan jonkun kriisin.
Jos lukisit vähän yleistä historiaa tai edes psykologiaa, niin tietäisit että kriisissä oman perheen selviytyminen on etusijalla. En minä ainakaan ruokkisi ketään tervettä työikäistä, joka ei ole viitsinyt yhtään varautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää nyt on taas näitä IS:n tikusta asiaa juttuja.
Ahaa.
Aamulla heräät, ei ole sähköjä. Et ole käynyt kaupassa, ei ole mitään missään paitsi kauraryynipaketin loppu ja puolikas kissanruoka purkki.
Puhelimen uutisissa lukee että katkos kestää kolme päivää, kaupat eivät ole auki ja rahaa ei saa mistään jnejne.
Syöt sitte kynsiäsi kolme päivää? Kukkamullat ja kissanruuat.
Luulenpa, että loppujen lopuksi aika harvalla on näin huono tilanne. Itse en ole mitenkään erityisesti keräillyt mitään sähkökatkojen tms. varalle, mutta kyllä me mieheni kanssa pärjättäisiin kaapeissa ja kellarissa olevilla tuotteilla useampi viikko.
Eipä sitä tarvitse kynsiä syödä eikä kukkamultia. Miten sinulla itselläsi on näin huonot lähtökohdat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhuutta. Ei kerrostalokuutioon mahdu kuin parin päivä ruoat.
Enkä toisekseni jäisi tänne Helsinkiin odottelemaan jos pommitukset alkaisi van häipyisin heti.Millä sinä häipyisit? Junat ei kulkisi, ja ulosmenotiet on tukossa kun paniikissa pakenevat ajaa pari kolaria. No ehkä sä lennät luudalla.
Ja minne hän häipyisi? Luuleeko että maalla joku vieras ottaa kotinsa, vai mitä? Osa luulee lähtevänsä lentäen, vaikka tuskin pääsisi edes sinne lentokentälle saakka vaikka siellä olisi tuhansia tyhjiä koneita odottamassa pakenijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää nyt on taas näitä IS:n tikusta asiaa juttuja.
Ahaa.
Aamulla heräät, ei ole sähköjä. Et ole käynyt kaupassa, ei ole mitään missään paitsi kauraryynipaketin loppu ja puolikas kissanruoka purkki.
Puhelimen uutisissa lukee että katkos kestää kolme päivää, kaupat eivät ole auki ja rahaa ei saa mistään jnejne.
Syöt sitte kynsiäsi kolme päivää? Kukkamullat ja kissanruuat.
Luulenpa, että loppujen lopuksi aika harvalla on näin huono tilanne. Itse en ole mitenkään erityisesti keräillyt mitään sähkökatkojen tms. varalle, mutta kyllä me mieheni kanssa pärjättäisiin kaapeissa ja kellarissa olevilla tuotteilla useampi viikko.
Eipä sitä tarvitse kynsiä syödä eikä kukkamultia. Miten sinulla itselläsi on näin huonot lähtökohdat?
Ja jäi sanomatta, että ihmettelin itsekin noita lämpöisien vaatteiden hankintaa. Eikö normaalilla suomalaisella ihmisellä ole lämpimiä vaatteita? Ainakin kaikilla tuntemillani ihmisillä on. Tarvitaanhan niitä ihan perusarjessakin, kun pakkanen paukkuu ja tuuli viuhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää nyt on taas näitä IS:n tikusta asiaa juttuja.
Ahaa.
Aamulla heräät, ei ole sähköjä. Et ole käynyt kaupassa, ei ole mitään missään paitsi kauraryynipaketin loppu ja puolikas kissanruoka purkki.
Puhelimen uutisissa lukee että katkos kestää kolme päivää, kaupat eivät ole auki ja rahaa ei saa mistään jnejne.
Syöt sitte kynsiäsi kolme päivää? Kukkamullat ja kissanruuat.
No tässä skenaariossa jota ei tule ikinä tapahtumaan, niin ihminen selviää helposti kolme päivää ilman ruokaa. Ja muutenkin kolmen päivän hätävaraksi riittää esim. hernekeittopurkki ja pastakastike yms. mutta ei siihen tartte laatikkokaupalla tavaraa.
Ehkä kaikki ei ajattele niin, että riittää että selviää helposti hengissä, vaan myös mukavuutta. Toisilla on lapsia, ja heille kolme päivää syömättä onkin jo ihan eri juttu kuin aikuiselle. Toimintakyvyn säilyminen esim. evakuointia varten olisi varmaan myös toivottavaa, etenkin perheellisille, joiden vastuulla on muistakin kuin itsestään huolehtiminen.
Kuka on koskaan yrittänyt olla kolme päivää syömättä, tietää, että kurjaa on ja vointi heikkenee nopeasti ja mieliala on matala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, tuntuu jotenkin todella turhalta. Asun Helsingin kantakaupungissa, lähin kauppa on viereisessä korttelissa. Lähellä asuu perhettä ja ystäviä.
Luotan siihen, että kotoa löytyy aina riittävästi syötävää pariksi päiväksi. Uskon myös naapuriapuun ja varsinkin tietysti perheeseen. Jaetaan se mitä yhdessä on kerätty kaappeihin. Jos sähköt menevät, on kaikkien pakko tyhjentää pakastimet ja jääkaapit.
Uskon, että lähikaupatkin mielummin tyhjentävät hyllyjään kuin antavat ruuan pilaantua.
Lämmintä vaatetta ja peittoa luulisi jokaiselta suomalaiselta löytyvän. Trangiaa en osta turhaan, enkä tiedä voisiko sitä käyttää sisällä muutenkaan. Useimmissa taloissa täällä on grilli taloyhtiön yhteiseen käyttöön. Toki talvella voi olla kaasu vähissä.
Miten sä ajattelit, että se kauppa saa ne tavarat ulos? Jos on sähkökatko niin ovet menevät kiinni. Ja älä nyt hyvä ihminen ajattele, että kriisissä ihmisistä tulee laupiaita samarialisia ja silloin puhalletaan yhteen hiileen. Kuinka typerä olet? Jos sulle on ikinä yhtään kriisiä elämässä tapahtunut niin huomaat itsestäsikin, kuinka itsekkääksi ryhdyt. Tosin saatat jo nyt olla sellainen: minä ja minun perhe ja meitä pitää auttaa ja tukea.
Onko sinusta typeryyttä ajatella, että minun perheeni, joka on ollut erittäin rakastava, tiivis ja toisiaan tukeva, olisi sitä myös ison kriisin aikana? Aika surullista.
Minä ajattelen kriisitilanteita oman kokemukseni kautta. Koronan aikaan meidän rappuun ilmestyi heti lappu, jossa tarjottiin esim. kaupassakäyntiapua iäkkäille. Kaupunginosan FB ryhmä täyttyi avuntarjouksista. Jos naapuri koputtaisi oveen ja kysyisi, onko meillä ruokaa, tottahan miettisin ensin omien lasten tarpeita, mutta jakaisin naapurille, jos se mitenkään olisi mahdollista.
Ja eiköhän joku sen kaupan ikkunan ennemmin riko, kuin anna lastensa kuolla nälkään. Ne ovet muutenkin aukeaa avaimilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, tuntuu jotenkin todella turhalta. Asun Helsingin kantakaupungissa, lähin kauppa on viereisessä korttelissa. Lähellä asuu perhettä ja ystäviä.
Luotan siihen, että kotoa löytyy aina riittävästi syötävää pariksi päiväksi. Uskon myös naapuriapuun ja varsinkin tietysti perheeseen. Jaetaan se mitä yhdessä on kerätty kaappeihin. Jos sähköt menevät, on kaikkien pakko tyhjentää pakastimet ja jääkaapit.
Uskon, että lähikaupatkin mielummin tyhjentävät hyllyjään kuin antavat ruuan pilaantua.
Lämmintä vaatetta ja peittoa luulisi jokaiselta suomalaiselta löytyvän. Trangiaa en osta turhaan, enkä tiedä voisiko sitä käyttää sisällä muutenkaan. Useimmissa taloissa täällä on grilli taloyhtiön yhteiseen käyttöön. Toki talvella voi olla kaasu vähissä.
Miten sä ajattelit, että se kauppa saa ne tavarat ulos? Jos on sähkökatko niin ovet menevät kiinni. Ja älä nyt hyvä ihminen ajattele, että kriisissä ihmisistä tulee laupiaita samarialisia ja silloin puhalletaan yhteen hiileen. Kuinka typerä olet? Jos sulle on ikinä yhtään kriisiä elämässä tapahtunut niin huomaat itsestäsikin, kuinka itsekkääksi ryhdyt. Tosin saatat jo nyt olla sellainen: minä ja minun perhe ja meitä pitää auttaa ja tukea.
Niinpä. Kun kriisi tulee, suurin osa ajattelee itsekkäästi vain itseään ja omaa perhettään. Kuinka moni antaa omien lastensa kärsiä nälkää siksi, että saisi ruokittua edes yhden niistä lukuisista idiooteista, jotka ei ole viitsinyt vaurautua siihen että kaikki ei aina toimi kuin junan vessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää nyt on taas näitä IS:n tikusta asiaa juttuja.
Ahaa.
Aamulla heräät, ei ole sähköjä. Et ole käynyt kaupassa, ei ole mitään missään paitsi kauraryynipaketin loppu ja puolikas kissanruoka purkki.
Puhelimen uutisissa lukee että katkos kestää kolme päivää, kaupat eivät ole auki ja rahaa ei saa mistään jnejne.
Syöt sitte kynsiäsi kolme päivää? Kukkamullat ja kissanruuat.
Luulenpa, että loppujen lopuksi aika harvalla on näin huono tilanne. Itse en ole mitenkään erityisesti keräillyt mitään sähkökatkojen tms. varalle, mutta kyllä me mieheni kanssa pärjättäisiin kaapeissa ja kellarissa olevilla tuotteilla useampi viikko.
Eipä sitä tarvitse kynsiä syödä eikä kukkamultia. Miten sinulla itselläsi on näin huonot lähtökohdat?
Tämä on varmasti totta useimpien kohdalla. Käyn kaupassa vähintään kaksi kertaa viikossa ja silti todennäköisesti selviäisin viikon kotona olevilla ruuilla, varsinkin jos sähkö ja vesi toimisivat normaalisti. Tylsäähän se loppupuolella olisi, mutta kaapeista löytyy monenlaista riisi- ja jauhopussin jämää ja pakastamisesta vihanneksia ja sieniä. Jääkaappi on aina puoliksi täynnä silloinkin, kun varsinkin lasten mielestä siellä ei ole mitään syötävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää nyt on taas näitä IS:n tikusta asiaa juttuja.
Ahaa.
Aamulla heräät, ei ole sähköjä. Et ole käynyt kaupassa, ei ole mitään missään paitsi kauraryynipaketin loppu ja puolikas kissanruoka purkki.
Puhelimen uutisissa lukee että katkos kestää kolme päivää, kaupat eivät ole auki ja rahaa ei saa mistään jnejne.
Syöt sitte kynsiäsi kolme päivää? Kukkamullat ja kissanruuat.
No tässä skenaariossa jota ei tule ikinä tapahtumaan, niin ihminen selviää helposti kolme päivää ilman ruokaa. Ja muutenkin kolmen päivän hätävaraksi riittää esim. hernekeittopurkki ja pastakastike yms. mutta ei siihen tartte laatikkokaupalla tavaraa.
Ehkä kaikki ei ajattele niin, että riittää että selviää helposti hengissä, vaan myös mukavuutta. Toisilla on lapsia, ja heille kolme päivää syömättä onkin jo ihan eri juttu kuin aikuiselle. Toimintakyvyn säilyminen esim. evakuointia varten olisi varmaan myös toivottavaa, etenkin perheellisille, joiden vastuulla on muistakin kuin itsestään huolehtiminen.
Kuka on koskaan yrittänyt olla kolme päivää syömättä, tietää, että kurjaa on ja vointi heikkenee nopeasti ja mieliala on matala.
Olen ollut 2 viikkoa syömättä. Hengissä selvisin.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille, kenen kotiin "ei mahdu" kahden viikon tai edes 72h ruokia. Mitä te säilytätte keittiönkaapeissanne? En ole koskaan nähnyt niin pientä keittiötä, ettei kotivara mahtuisi aivan normaalisti kaappeihin.
Asunnon koko kai usein on suhteessa siellä asuvien henkilöiden määrään? Eikä yksin yksiössä asuvan olekaan tarkoitus varata kotivaraa kuin itselleen ja mahdollisille lemmikeilleen, jolloin määrä on aivan erilainen kuin esim. Jennin perheellä.
Meillä asuu 4-5 henkeä kolmiossa (yksi lapsi on vuoroviikoin meillä ja isänsä luona) ja keittiö on muodikkaasti osa olohuoneen seinää. Kaappitila on vähissä ja "keittiökaapeissa" on ruuan lisäksi mm. lasten harrastusvälineitä ja muuta tarpeellista.
Amerikkaa myöten on ihailtu Jennin kotivaraa, joka on pahvilaatikoita lattialla. Ei kuulosta uskottavalta, enemmänkin turhalta ja tarpeettomalta itsekehulta. Suomalainen kirjoittaa suomeksi blogiinsa kotivarasta ja preppaussivustoja täynnä olevasta maasta tullaan ihailemaan muutamaa pahvilaatikkoa lattialla suurena inspiraationa.
Ruuanlaittoa pitää myös osata soveltaa valmistusmahdollisuuksien mukaan. Jos keittäisin trangialla perunoita, niin en todellakaan keittäisi niitä kokonaisina, vaan pieniksi kuutioituina. Sopparuoka valmistuu nopeasti, mitä pienempinä paloina ainekset ovat, sitä nopeammin kypsyvät.