Kikkaa kuvattiin elokuvan tiimoilta käsitteellä "vahva nainen"? Eikö onneton reppana ole paljon kuvaavampaa?

Naiset on aina vahvoja kun "uskaltavat rikkoa normeja" riisumalla ja ryyppäämällä.

Kaksoisstandardit. Ja feministit hurraamassa

Miten voi samassa lauseessa puhua Sibeliuksesta, Aleksis Kivestä ja kikasta.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, miten Kikka nousi julkisuuteen. Siihen aikaan se oli rohkeaa ja poikkevaa kotimaisissa artisteissa  etenkin, kun Kikka teki sen hyvin. Hän omaksui Kikka-roolinsa täydellisesti ja pystyi pitämään roolinsa, vaikka arvostelut olivat mediassa ja osalla yleisöä paheksuvat. Eihän kukaan ns musiikista jotakin ymmärtänyt voinut hyväksyä Kikkaa ollenkaan. Suomi oli ja on yhä tasapäistämisen mekka ja miksi tarvitaan voimaa jaksaa tahkota sellaista, mitä ihmiset salaa kiinnostuvat ja ääneen haukkuvat.

Jos miettii suomalaisia, nimekkäitä kansallissankareita alkaen Aleksis Kivestä Sibeliukseen ja joita nyt liputuksin muistetaan ihan samanlaisia ryyppääjiä olivat hekin. Ei viina ihan aina heikkojen luusereiden juoma ole.

Asioita kannattaa arvostella historiaa tuntien kuin tästä päivästä käsin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdealalle tahtoo ajautua reppanoita.

Tarkoitat alkkiksia?

Muutenkin yleensä elämänhallinta aivan hukassa. Esimerkiksi taloudesta ei kyetä huolehtimaan.

Miksi Kikka-elokuva on noin epäsensitiivinen intersektionaalisuudelle? Pitäisikö calloutata?

Kuinka turvallinen on tila?

Vai olenko nähnyt sattumalta vain elokuvan valkoiset heteronormatiiviset mainokset ja promootion?

Vierailija kirjoitti:

Miten voi samassa lauseessa puhua Sibeliuksesta, Aleksis Kivestä ja kikasta.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, miten Kikka nousi julkisuuteen. Siihen aikaan se oli rohkeaa ja poikkevaa kotimaisissa artisteissa  etenkin, kun Kikka teki sen hyvin. Hän omaksui Kikka-roolinsa täydellisesti ja pystyi pitämään roolinsa, vaikka arvostelut olivat mediassa ja osalla yleisöä paheksuvat. Eihän kukaan ns musiikista jotakin ymmärtänyt voinut hyväksyä Kikkaa ollenkaan. Suomi oli ja on yhä tasapäistämisen mekka ja miksi tarvitaan voimaa jaksaa tahkota sellaista, mitä ihmiset salaa kiinnostuvat ja ääneen haukkuvat.

Jos miettii suomalaisia, nimekkäitä kansallissankareita alkaen Aleksis Kivestä Sibeliukseen ja joita nyt liputuksin muistetaan ihan samanlaisia ryyppääjiä olivat hekin. Ei viina ihan aina heikkojen luusereiden juoma ole.

Asioita kannattaa arvostella historiaa tuntien kuin tästä päivästä käsin. 

En tiedä. Mutta eikö melkein kaikkia myöhemmin tärkeinä pidettyjä teoksia/tekijöitä ole paheksuttu ja vähätelty tullessaan näyttämölle? Nimenomaan kulttuuri"asiantuntijoiden" toimesta.

Eihän vahva ollut, eikä tarvinnutkaan olla. Ihminen oli, minusta siinä on hyvästi tarinaa. Näistä vahvoista on kuultu ihan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi samassa lauseessa puhua Sibeliuksesta, Aleksis Kivestä ja kikasta.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, miten Kikka nousi julkisuuteen. Siihen aikaan se oli rohkeaa ja poikkevaa kotimaisissa artisteissa  etenkin, kun Kikka teki sen hyvin. Hän omaksui Kikka-roolinsa täydellisesti ja pystyi pitämään roolinsa, vaikka arvostelut olivat mediassa ja osalla yleisöä paheksuvat. Eihän kukaan ns musiikista jotakin ymmärtänyt voinut hyväksyä Kikkaa ollenkaan. Suomi oli ja on yhä tasapäistämisen mekka ja miksi tarvitaan voimaa jaksaa tahkota sellaista, mitä ihmiset salaa kiinnostuvat ja ääneen haukkuvat.

Jos miettii suomalaisia, nimekkäitä kansallissankareita alkaen Aleksis Kivestä Sibeliukseen ja joita nyt liputuksin muistetaan ihan samanlaisia ryyppääjiä olivat hekin. Ei viina ihan aina heikkojen luusereiden juoma ole.

Asioita kannattaa arvostella historiaa tuntien kuin tästä päivästä käsin. 

En tiedä. Mutta eikö melkein kaikkia myöhemmin tärkeinä pidettyjä teoksia/tekijöitä ole paheksuttu ja vähätelty tullessaan näyttämölle? Nimenomaan kulttuuri"asiantuntijoiden" toimesta.

Näistä jotka ei pärjää eikä saa mainetta tulee näitä asiantuntijoita, eli levittävät omaa katkeruuttaan muiden arvostelun muodossa. Heillä on siihen pätevyys koska ovat epäonnistuneet siinä missä arvosteltava on onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi samassa lauseessa puhua Sibeliuksesta, Aleksis Kivestä ja kikasta.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, miten Kikka nousi julkisuuteen. Siihen aikaan se oli rohkeaa ja poikkevaa kotimaisissa artisteissa  etenkin, kun Kikka teki sen hyvin. Hän omaksui Kikka-roolinsa täydellisesti ja pystyi pitämään roolinsa, vaikka arvostelut olivat mediassa ja osalla yleisöä paheksuvat. Eihän kukaan ns musiikista jotakin ymmärtänyt voinut hyväksyä Kikkaa ollenkaan. Suomi oli ja on yhä tasapäistämisen mekka ja miksi tarvitaan voimaa jaksaa tahkota sellaista, mitä ihmiset salaa kiinnostuvat ja ääneen haukkuvat.

Jos miettii suomalaisia, nimekkäitä kansallissankareita alkaen Aleksis Kivestä Sibeliukseen ja joita nyt liputuksin muistetaan ihan samanlaisia ryyppääjiä olivat hekin. Ei viina ihan aina heikkojen luusereiden juoma ole.

Asioita kannattaa arvostella historiaa tuntien kuin tästä päivästä käsin. 

En tiedä. Mutta eikö melkein kaikkia myöhemmin tärkeinä pidettyjä teoksia/tekijöitä ole paheksuttu ja vähätelty tullessaan näyttämölle? Nimenomaan kulttuuri"asiantuntijoiden" toimesta.

Näistä jotka ei pärjää eikä saa mainetta tulee näitä asiantuntijoita, eli levittävät omaa katkeruuttaan muiden arvostelun muodossa. Heillä on siihen pätevyys koska ovat epäonnistuneet siinä missä arvosteltava on onnistunut.

Pahimpia on tähtikriitikot joiden kritiikit ovat kuin taideteoksia itsessään. En tiedä onko näitä enää, mutta ennen oli.

Kannattaa joskus lueskella vanhojen, mutta nykyään hyvien/arvostettujen, teosten alkuperäisiä kritiikkejä lehtien arkistoista :D Voi joskus yllättyä... Ainakin elokuvien ja pop-rockmusiikin parista.

C-luokan laulaja? Kikan äänihän oli todella kaunis ja olisi taipunut vaikka mihin.

Olisi itse halunnut tehdä erilaista musiikkia ja karistaa seksisymbolin imagonsa taka-alalle, mutta levy-yhtiön sedät oli eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi samassa lauseessa puhua Sibeliuksesta, Aleksis Kivestä ja kikasta.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, miten Kikka nousi julkisuuteen. Siihen aikaan se oli rohkeaa ja poikkevaa kotimaisissa artisteissa  etenkin, kun Kikka teki sen hyvin. Hän omaksui Kikka-roolinsa täydellisesti ja pystyi pitämään roolinsa, vaikka arvostelut olivat mediassa ja osalla yleisöä paheksuvat. Eihän kukaan ns musiikista jotakin ymmärtänyt voinut hyväksyä Kikkaa ollenkaan. Suomi oli ja on yhä tasapäistämisen mekka ja miksi tarvitaan voimaa jaksaa tahkota sellaista, mitä ihmiset salaa kiinnostuvat ja ääneen haukkuvat.

Jos miettii suomalaisia, nimekkäitä kansallissankareita alkaen Aleksis Kivestä Sibeliukseen ja joita nyt liputuksin muistetaan ihan samanlaisia ryyppääjiä olivat hekin. Ei viina ihan aina heikkojen luusereiden juoma ole.

Asioita kannattaa arvostella historiaa tuntien kuin tästä päivästä käsin. 

En tiedä. Mutta eikö melkein kaikkia myöhemmin tärkeinä pidettyjä teoksia/tekijöitä ole paheksuttu ja vähätelty tullessaan näyttämölle? Nimenomaan kulttuuri"asiantuntijoiden" toimesta.

Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas tästä klassisina esimerkkeinä. Täysin sopimattomia ajan hengen mukaan. Nykyään kansallisteoksia.

Hittisarja The Crown vihjailee prinssi Philipin ja ”erityisen ystävättären” suhteesta – raivo repesi välittömästi

https://www.is.fi/kuninkaalliset/art-2000009126104.html

Sama ilmiö

Minusta hänen kasvoissaan oli joku sellainen ilme, olemus, että hän ei ole ihan terve. Siksi en ihaillut häntä koskaan.

Kikka kasvoi lastensuojelun asiakaslapsena ja aikuisena joutui levy-yhtiönsä hyväksikäyttämäksi. Kotonakin oli väkivaltaa ja mies petti. Ei ihme, että oli päihdeongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän vahva ollut, eikä tarvinnutkaan olla. Ihminen oli, minusta siinä on hyvästi tarinaa. Näistä vahvoista on kuultu ihan tarpeeksi.

Sanoisin, että Kikka oli rohkea nainen ja uskalsi olla ja esittää siekailematonta naista. Parikymmentä vuotta sitten elettiin erilaisia aikoja, eikä moni tajunnut Kikan " roolia," aivan kuten nykyisin ei tajuta Erikan rooliminää.

Vierailija kirjoitti:

Minusta hänen kasvoissaan oli joku sellainen ilme, olemus, että hän ei ole ihan terve. Siksi en ihaillut häntä koskaan.

Tiedän mitä tarkoitat. Tunnistan tuon kasvojen ilmeen omasta peilikuvastani. Lapsena traumatisoituneen harhaileva katse.

Sama kohtalo kuin kollegallaan Armilla, kakkonen ja kuoli viinaan. En arvosta kumpaakaan.

Tekijät lienee fanittaneet Kikkaa pikkulapsina, se vaikuttanee näkökulmaan.

Kikka osasi laulaa ja tanssia, "Suomen Madonna "ei minusta ole lainkaan liioteltu lempinimi. Olisi halunnut karistaa seksipommi-imagonsa mutta  ihmiset odottivat pikkutuhmia sanoituksia ja pursuvaa rintavarustusta, luultavasti myös levy-yhtiö oli imagon muutosta vastaan. En  ole nähnyt elokuvaa enkä tiedä kuvataanko siinä Kikkaa äitinä ollenkaan, Sannihan oli hänelle todella tärkeä ja pullan leipominen vastapainoa keikkalavoille.  Surullista, että juuri Sanni löysi äitinsä elottomana :( En tiedä toivoisinko että elokuva loppuu juuri tuohon kohtaukseen. 

Eiköhän se reppana ollut.