Surkuus kotikaupungissa - neuvoja muuttoon

Lähde ihmeessä. Jos olet tehnyt siivoustyötä niin voit hakea esim sairaaloihin ja terveyskeskuksiin tai päiväkoteihin vaikka 3 kk paikkaa. Sillä pääset alkuun ja voit suunnitella mitä seuraavaksi. Ilman työtä en itse muuttaisi. Saat muuttokulut yms tuet koska menet töihin. Muuten muutto on hankalampaa.

Voithan tehdä junamatkan kaupunkiin jonne haluaisit ja tutkailla vähän miltä tuntuu. Jos jäät vanhempiesi luo niin tosiaan sitten 40 vuotiaana lähdet kuitenkin mutta nuorena on enemmän mahdollisuuksia löytää työ, opiskelu, mies, ystäviä.

Pääset kyläilemään vanhempiesi luo kyllä ja se tuntuukin paremmalta kun sinulla on elämä hyvin etkä ole napanuorassa kiinni.

Itse olen näin tehnyt ja se oli elämäni paras ratkaisu vaikka alussa pelotti/ jännitti.

Surkuus?

Lähde ihmeessä! Nyt vaan ahkeraa työnhakua, otat vaikka pekkasen ja sovit monta haastattelua samalle päivälle.

Muuta.

No tietenkin lähdet. Sä ehdit asua vaikka kuinka monessa paikassa vielä, jos et heti löydä mieluista. Tiedän että tuntuu vaikealta jättää syyllistävät vanhemmat, mutta kokemuksesta voin kertoa että se on vaan kertariuhtaisu. Tottuvat kyllä siihen että asut muualla ja käyt vaan kyläilemässä. Mun välit äitiin parantui tosi paljon kun muutin 200 km päähän, nyt jopa ikävöin ja käyn mielellään yökylässä :D

Muuta. Takaisin voit muuttaa, jos tuntuu sitten siktä jossain vaiheessa. Itse olin varmaan ekat 10 vuotta joka toinen viikonloppua vanhemmilla, ja se oli hybä ratkaisua, Sau olla sekä kotikotona että uudessa kaupungissa.

Mä toivon, että sä nyt muutat. Kuulostaa ailtä, että muuten kadut.

Hei,

kiitos vastauksista. Oloa helpottaa huomattavasti, että muutto tilanteessani vaikuttaa muidenkin mielestä kannattavalta. Ja selvä, yritän löytää työpaikan ennen muuttoa - en ollut varma, kummin päin asian hoitaisin, joten kiitos. Varmasti kannattavampi näin.

Vierailija kirjoitti:

No tietenkin lähdet. Sä ehdit asua vaikka kuinka monessa paikassa vielä, jos et heti löydä mieluista. Tiedän että tuntuu vaikealta jättää syyllistävät vanhemmat, mutta kokemuksesta voin kertoa että se on vaan kertariuhtaisu. Tottuvat kyllä siihen että asut muualla ja käyt vaan kyläilemässä. Mun välit äitiin parantui tosi paljon kun muutin 200 km päähän, nyt jopa ikävöin ja käyn mielellään yökylässä :D

Tämän lukemisesta jäi jotenkin paremmalle mielelle, ihana viesti :) Välimatka tekisi varmaan ihan hyvää, kumpa oma tilanne kääntyisi samoin. Mukava, että välit äitiin ovat parantuneet!

Isoista paikoista annetaan hohdokas kuva, mutta se ei ole totta. Kaikissa isoissa ei ole edes hyviä harrastusmahdollisuuksia, jos harrastaa muuta kuin tavanomaisia. Helsingissäkin samat pyörivät ehkä niissä yksissä. Joku voi olla eri mieltä kanssani. Lisäksi kaupungeissa on manipuloivia ihmisiä hyvin paljon, ellet ole tosi itsenäinen ja vahva, jaksava. Sinkulle ei kovin helppoa, voi tulla ongelmia (tai talousasiat), eri asia jos on sukua tai perhettä. Iso kaupunki ei takaa anonymiteettiä automaattisesti, koska liikut ja asut samassa paikassa tai alueella, asioit samojen kanssa mahdollisesti. -Kaupunki on myös kolkko osin ja betoninen, sotkettu maa, ilmansaaste, melu, kirkas valo, rikollisuutta, pelkkiä konsertteja kesäisin ja jotkut juhlivat kerrostaloissakin. Vaikka hieman voi olla luontoa ja vesistöä, jos asuu oikealla alueella. Ymmärrän silti sosiaalisuuden kaipuun ja uran, mutta mitä jos sitä on liikaa joka puolella? Toivottavasti kuitenkin löytyy hyvä vaihtoehto sille nykyiselle paikalle, jos etsit muuttoa. On kaupungeissa myös se puoli, että siellä on enemmän liikkeitä ja muutama ystävällinenkin ihminen. Jotain katsottavaa, joillekin mahdollisuuksia, vaikkei kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Isoista paikoista annetaan hohdokas kuva, mutta se ei ole totta. Kaikissa isoissa ei ole edes hyviä harrastusmahdollisuuksia, jos harrastaa muuta kuin tavanomaisia. Helsingissäkin samat pyörivät ehkä niissä yksissä. Joku voi olla eri mieltä kanssani. Lisäksi kaupungeissa on manipuloivia ihmisiä hyvin paljon, ellet ole tosi itsenäinen ja vahva, jaksava. Sinkulle ei kovin helppoa, voi tulla ongelmia (tai talousasiat), eri asia jos on sukua tai perhettä. Iso kaupunki ei takaa anonymiteettiä automaattisesti, koska liikut ja asut samassa paikassa tai alueella, asioit samojen kanssa mahdollisesti. -Kaupunki on myös kolkko osin ja betoninen, sotkettu maa, ilmansaaste, melu, kirkas valo, rikollisuutta, pelkkiä konsertteja kesäisin ja jotkut juhlivat kerrostaloissakin. Vaikka hieman voi olla luontoa ja vesistöä, jos asuu oikealla alueella. Ymmärrän silti sosiaalisuuden kaipuun ja uran, mutta mitä jos sitä on liikaa joka puolella? Toivottavasti kuitenkin löytyy hyvä vaihtoehto sille nykyiselle paikalle, jos etsit muuttoa. On kaupungeissa myös se puoli, että siellä on enemmän liikkeitä ja muutama ystävällinenkin ihminen. Jotain katsottavaa, joillekin mahdollisuuksia, vaikkei kaikille. 

Pikkukaupunkiin pääsee kyllä takaisin sitten jos haluaa. Kaikissa paikoissa on hyvät ja huonot puolensa. Minusta keskisuuri kaupunki on useimmille paras ratkaisu, ja kiva jos on kuitenkin suht lyhyt matka kotipaikkakunnalle (50-200 km).

Tuota harrastusmahdollisuuksien puutetta ei ehkä hahmota, ellei ole kotoisin maalta itse. Jo kuntokeskus on sellainen, mitä ei joka kirkonkylällä ole.