ADHD-ihmiset, millä tavalla kyseinen häiriö vaikuttaa teiän elämään negatiivisesti?

Ajantaju todella huono, en saa oikein mitään tekemistä aloitettua ilman valtavia ponnisteluja, en saa unta kovin helposti, heräilen yöllä ja aamulla kunnolla herääminen kestää tuntitolkulla, jatkuva nopea ajatusten tulva vie kaiken huomion siitä mihin pitäisi keskittyä, sosiaaliset suhteet hankalia impulsiivisuuden takia. Diagnoosin sain siis jo lapsena 20 vuotta sitten.

Olen tosi väsynyt kokoajan, aivot on kuin sumussa, en osaa huolehtia vuorokausirytmistä ja syömisistä koska välillä vaan innostun ja teen jotain asiaa niin intensiivisesti että unohdan kaiken muun ympärilläni.

Minulla on todella hyvä muisti mutta silti joudun kirjoittamaan tussilla kodinkoneisiin kuinka niitä käytetään. En vaan jotenkin hahmota vaan unohdan aina mitä nappeja painetaan, silti muistan keskusteluja kymmenen vuoden takaa ja kaikki metallican biisien sanoituksen ynnä muuta tarpeellista.

Koen huonommuutta arjessa paljon. En osaa siivota järjestelmällisesti ja kotini on aina ihan kaaoksessa. Siivoukseen menee yleensä useampi päivä koska samalla joudun järjestelemään kodin jokaisen tavaran omalle paikalleen.

Olenkin heittänyt ihan sikana tavaraa ja vaatteita pois.

Myös ruokailun suunnittelu on mahdotonta koska tuntuu että tarvitsisin ainakin puoli vuotta aikaa miettiä ja sitten toiset puoli vuotta aikaa kirjoittaa ylös valmiita kauppalistoja elämää ja arkea helpottamaan.

Eniten adhd vaikuttaa opiskeluuni. En pysy opetuksen mukana kun mietin vain omiani ja unelmoin kaikki tunnit - tai sitten istun kotona olkkarin lattialla lajittelemassa kirjoja värijärjestykseen ja unohdan että olikin maanantai ja luentoja.

Haluaisin olla osata ajatella paljon vähemmän.

Normaali arki kuormittaa, kun kaikkeen pitää ryhtyä. Ilmeisesti neurotyypilliset siis tekee esim. kotitöitä suhteellisen automaattisesti, mutta mulle jokainen apk:n tyhjennys tai pyykin ripustaminen on asia, jonka aloittamiseen ja tekemiseen on panostettava. Kuormitusta lisää myös se, että jos työtehtävä on ns. normaali, eli ei kiinnostava, niin mun aivot syöttää koko ajan jotain muuta sen tilalle. "no niin, nyt pitää ennusteeseen laittaa ensi kvartaalin luvut, hei mutta mun pitikin muistaa sanoa X:lle siitä yhdestä projektista" . Slack auki ja viestiä kirjoittamaan. Viestin kirjoitettua olen unohtanut jo ennusteen ja menen hakemaan kahvia, sitten menen palaveriin ja muista illalla, että se hiton ennuste on tekemättä. Minä saan kyllä näitä impulsseja hillittyä, mutta se vaatii ajatustyötä ja tietoisia päätöksiä; esimerkin tilanteessa sitä, että en klikkaa Slackiä auki tai jos klikkaan, niin en kirjoitakaan viestiä, vaan palaan ennusteen pariin.

Hävettää, mutta esim. matkustelemista välttelen, koska minusta se prosessi mikä siihen liittyy on tosi monimutkainen. Valitse matkakohde, varaa lennot, varaa hotelli. Sitten järkkää vapaata ja hoitaja koiralle. Mene lentokentälle ja siellä on turvatarkastus ja vaikka mitä. Perillä ne matkalaukut pitää siitä hihnalta etsiä ja pitää löytää hotelliin jne. Ihan kauheasti osasia ja työtä ja asioita, jotka pitää tehdä. En hahmota ja stressaannun. Joka ikinen työmatka on kauhistus, vaikka ikinä ei olekaan isoja ongelmia ollut niiden kanssa. Onneksi ei tartte matkustaa kovin paljon ja työmatkat on kotimaassa!

Lisäksi ärsyttää se että ikinä ei saa nukuttua kunnolla, vaan öisin heräilen useampaan kertaa.

Mitäs näitä muita, kaupassa on kauheeta käydä, kun siellä on kirkkaat valot, meluista ja pitää tehdä valintoja. Suosin pikkukauppoja, vaikka ne on vähän kalliimpia kuin joku Prisma.

Adhd:sta tulee kuluja. Unohtuu maksaa laskuja (vaikka miten on e-laskut, niin joskus niitä tulee myös postissa), ruokaa unohtuu jääkaappiin ja se pilaantuu&pitää heittää pois. Hetken innossa tulee ostettua jotain kamaa mitä ei tartte, aloitettua harrastuksia ja hankittua niihin välineitä. Sitten kun unohtaa että omistaa jo jonkun asian (esinepysyvyys on huono, jos jotain ei näe, niin unohtaa totaalisesti että se on olemassa) ja ostaa uuden, vaikka ei tartteis, jne jne.

Tuossa nyt vähän jotain.

Vaikka tuossa on nyt hirveä valituslista, niin ei mun elämä oo kurjaa. Mun elämä on pääosin onnellista ja olen hyvässä asemassa. Olen pystynyt arjestani tekemään sellaista, että se ei ihan kohtuuttomasti kuormita kuitenkaan ja pystyn nauttimaan elämästäni.

Kuormitun ja stressaannun helposti, koska pitää aikatauluttaa kymmeneen kertaan ja suunnitella asiat useita kertoja etukäteen. Ja autolla ajo on tuskaa, kun keskittyminen vaatii kaiken ajatuksen.

Siinäpä ne.

Tavaraa on liikaa, mitään ei saa karsittua, ympäristö on sotkuinen, aloittamisen vaikeus. 

Unet jää muutamaan tuntiin yössä. Töissä on järkyttävä vitkasteluongelma, eli en saa aloitettua tekemään töitäni ennen kuin deadline-paine on paha. Sitten teen yötäpäivää muutaman päivän. Ja eihän sillä tavalla mitään huippulaatua tule. Lisäksi välillä on käynyt niin etten olekaan pystynyt tekemään edes deadline-paineessa ja on tullut huonoa palautetta töistä. 

Kotonani on melkein aina ihan järkyttävä kaaos,  kun jätän vaan kaikkia tavaroita ympäriinsä. Sitten kun uhkaa joku vieras tulla, raivaan sen kaaoksen, muttta ei montaa päivää kestä että koti on samanlainen Himohamstraajat-läävä taas kuin ennenkin. Laskuja ei meinaa muistaa maksaa ajoissa, vaikkei ole rahapulaa, ei vaan saa aikaiseksi ja aina päätän maksaa "huomenna": Avaimet ja puhelin on jatkuvasti hukassa. 

Yksi ärsyttävä on myös että olen käytännössä alkoholisti, koska alkoholi on ainoa mikä mulla auttaa jonkin verran oireisiin. Olen koittanut lääkkeitä, sain enemmän sivuvaikutuksia kuin hyötyä. Mutta alkoholia tissuttelemalla pystyn keskitttymään esim. töihin hyvin joten kyllähän sitä kuluu 50-70 annosta per viikko.

En pysty keskittymään missään missä on mitään häiriötekijöitä. Jouduin esimerkiksi lukiossa jättämään kaikki tehtävät kotiin, koska en pystynyt tunnilla tekemään mikäli mulla oli mahdollisuus puhua yhtään kellekään. Muutenkin vaikea olla hiljaa, mieleen tulee koko ajan jokin uusi puheenaihe ja huomio pomppii asiasta toiseen. Odottaminen on niin vaikeaa, etten mieluusti käy lääkärissä ollenkaan. Jaksan olla max puoli tuntia odotustilassa.

Uniongelmat jotka on vain pahentuneet vuosikymmenissä. Jatkuva väsymys. Nyt yli 50 ei enää mitään keskittymiskykyä. Nuorempana (alle 40) luin vielä kirjoja.Aloitekyvyttömyys. Kaikki rohkeasti lääkitykselle. 

Minä olen ajanut autolla jo yli 20 vuotta (ja ainoa kolari on se, kun parkkipaikalla peruutin toisen auton puskuriin) ja silti saatan joskus punaisissa valoissa unohtaa miten ykkönen pannaan päälle. Ihan kauhea tunne, mutta onneksi se tulee lihasmuistista.