Kristityt ja miksei muutkin:

meikämami:

Mitä mieltä olet tästä ajatuksesta?

" mutta tuli tästä ketjusta mieleen assosiaatioiden kautta yksi asia, jota muutenkin olen miettinyt. Minusta uskovat askartelevat todella toissijaisten kysymysten kanssa samaan aikaan, kun maailma on pullollaan todellisiakin ongelmia. Porukkaa jaksaa taistella kynsin hampain jotain hedelmöityshoitolakia vastaan, kun senkin energian voisi käyttää maailmassa jo olevien nälkäänäkevien lasten auttamiseen."

Sen ajatuksen tuo herättää minussa, muslimipiireissäkin ihan kuultu kun tuo lause on.

Ja omasta itsestä sen kuitenkin täytyy alkaa.

Toisaalta en minä esim askartele sellaisten kysymysten parissa, mitkä meille muslimeille on määrätty, vaan ne on määrätty ja sillä selvä. Oman itsensä kanssa saakin askarrella sitten paljon enemmän.

Olen samaa mieltä tuosta pikkuasioilla näpertelystä.



Mutta hedelmöityshoitolaki? Minusta ongelma on siinä, ettei siihen ole olemassa niin helppoja vastauksia kuin mitä uskovat toivoisivat! Uskovat tarjoavat vakiovastauksenaan, ettei naisparien tai itsellisten naisten pitäisi kuulua hoidon piiriin, koska yhteiskunnan peruspilari on ydinperhe.



Kyllä minäkin olen sitä mieltä että (eheä ja terve) ydinperhe on jonkinlainen yhteiskunnan peruspilari. Minusta on kuitenkin epäoikeudenmukaista, että tähän muottiin mahtumattomat ihmiset halutaan painaa näkymättömiin; ikään kuin heitä ei saisi olla olemassakaan. Niin paljon kuin uskovat jaksavatkin hehkuttaa heteroavioliiton ihanuutta, niin muunkinlaisia ihmisiä on olemassa, eikä siitä mihinkään pääse! Minusta on jopa röyhkeää uskovilta koettaa pakottaa kaikki muutkin ihmiset elämään sen mukaan, mitä he ymmärtävät Raamatun sanovan. Täytyyhän ihmisten saada tehdä omaa elämäänsä koskevat valinnat kyselemättä ensin arvon herra ja rouva uskovaisilta, sallivatko he näitä valintoja tehdä.



Kysymys hedelmöityshoitolaista on täynnä vaikeita kysymyksiä, joihin kenelläkään ei minusta pitäisi olla niin selviä vastauksia kuin mitä nyt tarjotaan... Ja uskovien touhussa ärsyttää nimenomaan se, että he luulevat tietävänsä vastaukset siksi, että uskovat Jumalaan. Nämä ovat kuitenkin lopulta eettisiä valintoja, joihin esim. Raamattu ei ota kantaa siinä määrin kuin uskovat antavat ymmärtää! Minua oikein suututti kun sain ennen lakiäänestystä ystävältäni tekstiviestin, jossa hän kehotti rukoilemaan Jumalan tahdon toteutumista. Ei jäänyt arvailujen varaan, minkä kannan ystäväni katsoi olevan Jumalan tahto. Minä jäin miettimään, mikä Jumalan tahto sitten todella on, ja miksi me ihmiset luulemme tässä(kin) sen tietävämme.



Ja muuten yksi tärkeä syy siihen, miksi tämän lain parissa näpertely on mielestäni pikkuasia on se, että uskovat tarttuvat siihen KOLMEEN prosenttiin hoitojen käyttäjistä, joiden elämäntapaa he eivät hyväksy. Että asioista pitää tehdä niin vaikeita! Miksi joku kolme prosenttia jonkin palvelun käyttäjistä on Suomen uskoville niin kamalan suuri uhka?

Tavallaan kyllä ymmärrän pointtisi, mutta tavallaan en :) En niinkään ota kantaa tuohon yksinäisten naisten hedelmöityshoito-oikeuteen, sehän on jokaisen oma eettinen ratkaisunsa, mutta sen sijaan naisparit... Nyt tuo lukema, kolme prosenttia, on pieni, mutta entä tulevaisuudessa? Jos naisparit saavat lapsia, millaiseksi näiden lasten kuva perheestä ja seksuaalisuudesta tulee olemaan? Lukema voi pitemmällä aikavälillä nousta aika radikaalisti.



Itse henkilökohtaisesti en oikein ymmärrä, miksi homouseksuaalisuus on niin paha asia, tai oikeastaan ihmettelen ennemminkin, miksi sellaista pitää edes olla. Mutta Raamatussa on kyllä minusta niin selkeä kanta tuohon asiaan, ettei siihen jää hirveästi tulkinnanvaraa. Siksi en oikein ymmärrä, miksi uskovatkin alkavat hyväksymään sellaista.

että siinä olen kyllä samaa mieltä, että se energia, mikä käytetään juuri tämän asian vastustamiseen, voisi kyllä käyttää paremminkin. Me kun emme oikeastaan kauheasti voi kuitenkaan vaikuttaa maailman menoon, ja ehkä vähiten vastustamalla kaikkea hanakasti. Ehkäpä kristilliset arvot leviäisivät paremminkin sillä, että olisimme aktiivisempia auttamaan hädässä olevia (?) Mutta on kai kristityilläkin kuitenkin oikeus mielipteeseensä.



Ja on asiassa sekin puoli, että täytyisihän kristityiden luottaa niin paljon Jumalaan, että tekisivät itse sen minkä voivat ja jättäisivät loput korkeampiin käsiin. Mitä tahansa maailmassa tapahtuukin, se on kuitenkin Jumalan sallimaa. Jumala tuhosi Sodoman ja Komorran, koska halusi nopeuttaa prosessia, jossa ihmiset lopulta olisivat tuhonneet itse itsensä. Kenties maailmanlopussakin on kysymys tästä. Mutta nämähän nyt ovat arvailuja vain...

meikämami:

Nyt tuo lukema, kolme prosenttia, on pieni, mutta entä tulevaisuudessa? Jos naisparit saavat lapsia, millaiseksi näiden lasten kuva perheestä ja seksuaalisuudesta tulee olemaan? Lukema voi pitemmällä aikavälillä nousta aika radikaalisti.

Mutta Raamatussa on kyllä minusta niin selkeä kanta tuohon asiaan, ettei siihen jää hirveästi tulkinnanvaraa. Siksi en oikein ymmärrä, miksi uskovatkin alkavat hyväksymään sellaista.

Varmasti lukema tuosta nouseekin tulevaisuudessa, mutta onko se niin kauhea asia? Ketään ei voi tai saa joka tapauksessa pakottaa johonkin uskovaisten suosittelemaan muottiin. Homoseksuaalisuus ei katoa tästä maailmasta sen perusteella, hyväksymmekö me sitä vai emme. Ennen homot vain olivat näkymätön vähemmistö, nyt näkyvä. Homot tai lesbot ovat aivan yhtä päteviä ja rakastavia vanhempia kuin heterotkin, joten ainakaan sillä perusteella ei heidän vanhemmuuttaan pitäisi yrittää kieltää. Ja sanon tämän nimenomaan siitä näkökulmasta, että kritisoin uskovien halua puuttua muiden ihmisten elämään. Uskovatkin kuitenkin ovat vähemmistö, vaikka luulevatkín olevansa maailman napa.

Kyllä, minusta homoseksuaalisuuden yleistyminen ja normalisoituminen on aika kamala asia. Ja sanoohan Raamattukin sellaisen olevan kauhistus Jumalan silmissä. Pidätkö sinä, kristittynä, homoseksuaalisuutta syntinä?

Minustakin on typerää alkaa puuttumaan toisten elämään ja ratkaisuihin. Jokainen tekee itse omat päätöksensä, ja on myös vastuussa niistä. Mutta kyllä minusta on ihan aiheellista ottaa kantaa tällaiseen lakiin, joka vaikuttaa myös monen muun elämään ja arvomaailmaan - toisin sanoen niiden syntyvien lasten. Tällöinhän lapsi ei oikeastaan ole itse saanut tehdä omaa näkökulmaansa homoseksuaalisuudesta vaan se on hänelle luonnollista ja normaalia. Raamattuhan kuitenkin kristittyjen näkökulmasta todella on se ainoa auktoriteetti ja totuus. Vai onko?

meikämami:

Kyllä, minusta homoseksuaalisuuden yleistyminen ja normalisoituminen on aika kamala asia. Ja sanoohan Raamattukin sellaisen olevan kauhistus Jumalan silmissä. Pidätkö sinä, kristittynä, homoseksuaalisuutta syntinä?

mutta sen syntinä pitäminen on saanut minusta liian isot mittasuhteet samalla, kun tsiljoonat muut asiat ovat menettäneet uskovien silmissä syntisävynsä jo ajat sitten...

Ja edelleen: vaikka pitäisinkin homosuhteita syntinä, niin silti en voi määräillä toisten elämää... Tämä maailmahan on TÄYNNÄ syntiä, jos sille linjalle lähdetään. Minäkin olen täynnä syntiä! Mutta Jumalan rakkaus ja armahdushan on meille itse kullekin tarjolla. Tämä on se kristillinen näkökulma asioihin.

Mutta kun mennään lainsäädäntöön, niin silloin ollaan juuri sillä toisten ihmisten elämään puuttumisen alueella. Ja tämä liittyy siihen, että toisinaan uskovankin pitää mielestäni pystyä katsomaan asioita neutraalista näkökulmasta. Minusta ei ole neutraali näkökulma sanoa toiselle " minä haluan estää sinua elämästä näin, koska mielestäni teet syntiä" . Jos toinen ihminen ei tunnusta koko synti-käsitettä, hänellä täytyy olla vapaus tehdä omat valintansa huolimatta minun uskostani tai näkemyksistäni.

Meillä ihmisillä on taipumus sotkeutua lillukanvarsiin ja unohtaa todelliset arvot - rakkaus, myötätunto ja lähimmäisen pyyteetön auttaminen. Tuo hedelmöityshoitolaki on siinä mielessä hyvä esimerkki, että mielestäni siinä pyrittiin alleviivaamaan sitä, mikä on joidenkin käsitys oikeasta ja väärästä. Minun maailmankuvaani se ei olisi sopinut ja olisin ollut pahoillani niiden perheiden puolesta, jotka olisi " julistettu lainsuojattomiksi" , jos laki olisi mennyt läpi.



Mitä tulee meikämamin mainintaan siitä, että lasten pitäisi antaa muodostaa kantansa homoseksuaalisuudesta ja perhekokoonpanosta ilman, että heihin vaikutetaan, niin tuo pätee ihan samalla lailla kristityssä heteroydinperheessä eläviin lapsiin. Kyse on näkökulmasta.



Buddhalaisena haluaisin muistuttaa Jeesus Kristuksen sanomasta: hänen mukaansa lasten kaltaiset pääsevät jumalan valtakuntaan. Ehkäpä juuri lapset osaavat tarkastella maailmaa objektiivisimmin: tuomitsematta. Joten, jos homoperheen lapsi on onnellinen, mitäpä siihen on nokan koputtamista?

Näinhän se on. Mutta Jeesus tarkoitti tällä sitä, että uskovien tulisi USKOA lasten lailla. Lapsethan ovat loppupelissä aika häikäilemättömiä jo ihan pienestä pitäen, koska eivät osaa peitellä " perisyntiään" . Eivät lapset minun nähdäkseni todellakaan aina ole niin kovin solidaarisia ja suvaitsevaisia toisiaan kohtaan (tai tiedä muiden lapsista, mutta minun lapseni ei ainakaan ole ;) Jo polvenkorkuisesta astihan he tönivät toisiaan, vieävät leluja kädestä jne. Ja silti he uskovat vilpittömästi, kun joku kertoo heille, että Jumala on hyvä Isä taivaassa, ja rakastaa heitä. Tällainen usko on esikuvana kaikille kristityille.



Minä en jotenkin voi sulattaa sellaista ajatusta, että kaikki pitäisi hyväksyä ja suvaita ja ohittaa olankohautuksella, vaikka se tuntuisi itsestä kuinka väärältä. Tuntuu, että kaikkea muuta suvaitaan, mutta ei suvaitsemattomuutta vähimmässäkään määrin. Minä voin kyllä myöntää, että olen suvaitsematon tässä asiassa - en ketään ihmistä kohtaan, mutta tätä lakia kyllä. Ehkä olen kapeakatseinen. Mutta tämä on minun mielipiteeni.

Menee vähän ohi varsinaisesta aloituksesta mutta itse ajattelen niin että uskovaiset vastustavat näitä hedelmöityshoitoja sen takia, että jos ne sallitaan yksinäisille naisille ja naispareille niin synnissä eläminen ja pahuus vaan lisääntyy tässä maassa ja ihmiset on aina vaan hengellisesti enemmän pimeydessä (vai miten sen sanois ymmärrettävästi). mistäköhän johtuu rikollisuuden ym. pahuuden lisääntyminen? Ja kuka ihminen toivoo, että pahuus lisääntyy täällä maailmassa, eikö maailma ole jo riittävän paha muutenkin.

En halua alkaa tästä asiasta väittelemään. Luulen, että harva edes ymmärtää täysin näitä ajatuksiani mutta sanonpahan kuitenkin.

Olen aina pitänyt Jeesus Kristuksen sanomaa yhtenä maailmanhistorian hienoimmista asioista rakkauden, myötätunnon ja suvaitsevaisuuden sanansaattajana. Jostain syystä sitten käy niinkuin tuossa meikämami aiemmin totesi: " se tarkoittaa VAIN..." Harmi juttu, Jeesuksella on mielestäni enemmänkin sanottavaa.



Itse en tarkoittanut tässä mitenkään ottaa mukaan lasten yksilöllisiä tai kehitykseen liittyviä ominaisuuksia vaan sen, että lapsi hyväksyy hyvinkin erilaisia asioita aivan " normaaleina" toisin kuin aikuiset, joiden käytöstä muokkaa perhe, työ, politiikka, oma vallanhalu tai -haluttomuus, yhteisö, ystävät, harrastukset you name it. Joskus käy mielessä, että aikuinen ihminen ei tee yhtään itsenäistä päätöstä, kun taas pieni lapsi, joka hakee vain rakkautta ja turvallisuutta, ja jonka ajattelua eivät ulkopuoliset vaikutteet sumenna, tekevät päätökset omista lähtökohdistaan.



Niinpä lapsella kaksi rakastavaa isää tai äitiä on ihan yhtä hyvä ja normaali asia kuin uskovaisen heteroperheen äiti ja isä. Miksi ihmeessä kieltää ihmisiä rakastamasta toisiaan ja huolehtimasta lapsistaan, jos he kerran niin haluavat tehdä? Maailma ei tule muuttumaan homoseksuaalisuutta preferoivaksi, vaan sateenkaariperheet tulevat olemaan pieni vähemmistö. Suotakoon heille myös lapsiperheen ilot ja surut. Kuka meistä on sanomaan jollekin lapselle, että sinun perheesi on väärin ja syntinen?



Itse olen sitä mieltä, että monimuotoisia perheitä pitäisi tukea enemmän. Perhekäsitettä pitäisi laajentaa ydinperheen ulkopuolelle ja hyväksyä se, ettemme me kaikki ole samanlaisia emmekä halua elää samalla tavalla. Raamatun fraasein se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven (jos uskaltaa).

bambino06:

Menee vähän ohi varsinaisesta aloituksesta mutta itse ajattelen niin että uskovaiset vastustavat näitä hedelmöityshoitoja sen takia, että jos ne sallitaan yksinäisille naisille ja naispareille niin synnissä eläminen ja pahuus vaan lisääntyy tässä maassa ja ihmiset on aina vaan hengellisesti enemmän pimeydessä (vai miten sen sanois ymmärrettävästi). mistäköhän johtuu rikollisuuden ym. pahuuden lisääntyminen? Ja kuka ihminen toivoo, että pahuus lisääntyy täällä maailmassa, eikö maailma ole jo riittävän paha muutenkin.

Esimerkiksi homosuhteita on aina ollut, ennen ne vain olivat näkymättömissä. Eivät kai homot sitä mukaa lisäänny, kun heille sallitaan erilaisia oikeuksia? Sitä paitsi homoudella ei ole mitään tekemistä rikollisuuden kanssa.

Mitä rikollisuuden tai pahuuden lisääntymiseen tulee, niin uskovat puhuvat niiden lisääntymisestä, mutta miten tämä määrällisesti lasketaan? Ainahan tämä maailma on ollut pullollaan pahuutta; vihaa ja itsekkyyttä ja raadollisuutta. Synnin tai pahuuden lajit ehkä vaihtelevat kulttuurista ja aikakaudesta toiseen. Vaikkapa meidän kulttuurissamme on nykyään enemmän seksuaalista moraalittomuutta kuin sata vuotta sitten, mutta monet asiat ovat menneet parempaan suuntaan! Esimerkiksi lapsiin kohdistuva väkivalta on nykyään kohtuullisen yleisesti tuomittua, mikä ei todellakaan ollut tilanne aikaisempien sukupolvien kohdalla.

En myöskään oikein ymmärrä puhettasi hengellisestä pimeydestä. Tätäkin käsitettä viljellään seurakunnissa, mutta mihin se oikein perustuu? Raamattuunko? Ihminen elää hengellisessä valkeudessa yksin Kristuksen takia saatuaan syntinsä anteeksi. Jos ihminen ei usko, niin eihän homous tai mikään muukaan ominaisuus aseta häntä yhtään sen pimeämpään asemaan Jumalan edessä!

Ennen ehkä Suomi oli " kristillisempi" maa kuin nykyään, jos sillä tarkoitetaan sitä, että ihmiset olivat keskimäärin uskonto- tai kirkko-orientoituneempia. Mutta aivan varmasti siihenkin aikaan oli paljon tapakristillisyyttä ja ulkokultaisuutta ja kaikki poikkeava vaiettiin olemattomiin - pois silmistä, pois mielestä, pois häiritsemästä pyhien hartaudenharjoitusta. Nykyään monista asioista uskalletaan puhua niiden oikeilla nimillä ja tuoda näkyviin se, mikä on ennen ollut piilossa. Mutta ei Jumala ole miksikään muuttunut, hän rakastaa ja armahtaa tänä päivänä ihan niin kuin ennenkin. Eikä sen, että nykyään on enemmän " pahuutta" näkyvissä, pitäisi vähentää Jumalan kaikkivaltiutta millään lailla! Jos Jumalalla menee pasmat sekaisin homoparien hedelmöityshoidosta, niin ei hän mikään Jumala olekaan.

Ei Jumala ole kädetön ja voimaton.

Eli ensin tuosta Jeesuksen sanomasta suvaitsevaisuudesta ja rakkaudesta.



Nykypäivänä usein unohdetaan, että Jumalalla on kaksi puolta. Hän on armollinen ja laupias, MUTTA MYÖS ankara ja vanhurskas. Jeesuksen sovintotyö ei ole poistanut sitä, että Jumala vihaa syntiä. Syntistä ihmistä hän rakastaa, mutta syntiä hän vihaa. Evankeliumia käytetään väärin, jos sen avulla tehdään synti luvalliseksi. Jeesuksen sanoma ei siis ollut se, että tee vain syntiä Jumalaa vastaan joka päivä, kyllä sen saa anteeksi. Jeesus sanoi: " Mene, äläkä enää syntiä tee."



Sitten Jumalan kaikkivaltiudesta.



Olen Silkkiuikun kanssa samaa mieltä, että ihmisen ei tarvitse murehtia pahuuden kasvamisesta maailmassa. Maailma ja myös saatana on Jumalan hallinnassa. Kaikki mitä tapahtuu, on Jumalan sallimaa - hän ei tee virheitä. Mutta ei tämä minusta ole mikään peruste sille, että kristittyjen pitäisi hyväksyä ja suvaita kaikkea, mikä on täysin vastoin Raamattua.



Jumalan sanaan ei saa lisätä mitään, eikä ottaa mitään pois. Jos aletaan vähättelemään Raamatun sanaa - vaikka juuri, että ei se homouden harjoittaminen nyt niin paha juttu ole, vaikka Raamattu näin sanookin, mennään minun mielestäni Jumalan paikalle ja silloin ihmisjärki on kaiken perustana, eikä Raamatun auktoriteetti. Jos ihminen haluaa elää Jumalan tahdon mukaan, Raamatun sana pitäisi hyväksyä sellaisena kuin se on, vaikka se ei ihmistä miellyttäisikään.



Olen varma, että Jumalalla on kyllä ollut hyvät syyt sanoa homouden harrastaminen synniksi - hänhän ei edelleenkään tee virheitä. Kaikki Jumalan käskythän suojelevat ihmistä ja niin varmasti tämäkin. Mutta ihmiset eivät halua kuunnella Jumalan tahtoa ja näin itse tuhoavat itsensä.

mutta edelleenkin olen sitä mieltä, etten minä voi määrätä toisten ihmisten elämästä. Varsinkin nykyään holhoaminen on niin huonossa huudossa, etten oikein usko sen voimaan.



Oletteko te muut uskikset muuten käyneet lukemassa Aslanin sivuja? Minusta sen filosofiaan ja toimintaan tutustuminen pitäisi kuulua jokaisen kristityn pakolliseen oppimäärään! Siellä on minusta erittäin asiallista, kattavaa ja omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa tekstiä vaikeasta aiheesta, jonka uskovat kuittaavat helpoilla vastauksilla. Osoite taitaa olla aslan. fi

olen sitä mieltä, että en voi holhota ja määrätä toisten ihmisten elämästä. Kuitenkin edelleenkin olen sitä mieltä, että kristityiden on hyvä ottaa kantaa asioihin niissä puitteissa kun he pystyvät - eli siis kertoa oma näkökulmansa asioihin ja jättää loput Jumalalle.



Kiitos osoitteesta, pitää käydä lukemassa!

zkelvin:

Olen aina pitänyt Jeesus Kristuksen sanomaa yhtenä maailmanhistorian hienoimmista asioista rakkauden, myötätunnon ja suvaitsevaisuuden sanansaattajana. Jostain syystä sitten käy niinkuin tuossa meikämami aiemmin totesi: " se tarkoittaa VAIN..." Harmi juttu, Jeesuksella on mielestäni enemmänkin sanottavaa.

En kyllä lisännyt tuohon lauseeseseni sanaa VAIN jos tarkkoja ollaan!

Mutta on totta, että kristinusko ei ole mitään hienoa idealismia - minun mielestäni kristinusko ei ole idealismi ollenkaan. Kristityt ovat vain joukko ihmisiä, jotka ovat niin syntisiä, että tarvitsevat Vapahtajaa koska itsestä ei ole. Siinä se, ei mitään sen hienompaa ja ylevämpää. Ehkä juuri siksi kristinusko kelpaa niin harvoille. Miten te muut uskovat ajattelettä tästä?

Tuo VAIN oli tuossa vain korostamassa sitä pointtia, että korjasit sen tarkoittavan uskomista lapsen kaltaisesti eikä asioiden yleistä hyväksymistä lapsen kaltaisesti, mikä olisi sisältänyt sen uskonkin.



Kun itse tarkastelen kristinuskoa sen ulkopuolelta, minun on vaikea ymmärtää, miksi ihmeessä asiat, jotka eivät vahingoita ketään vaan ehkä voisivat jopa tuoda hyviä asioita tähän maailmaan, ovat syntejä. Homoseksuaalisuus on yksi näistä asioista. Kysehän on loppupeleissä rakkaudesta ja jostain syystä rakkaudesta on tehty synti.



Onneksi minulla on ei-kristittynä vapaus tulkita esimerkiksi Jeesuksen sanomisia omista lähtökohdistani, joten siinä mielessä meikämami on täysin oikeassa omassa kontekstissaan. Näin se teille kristityille varmasti on.



Miten sitten käytännön elämässä: jos naapuriin muuttaisi sateenkaariperhe, alkaisivatko kivet lennellä ja olisiko seurauksena se, että lapsia kielletään leikkimästä heidän lastensa kanssa? Vai lähestyisittekö heitä ihmisinä ja lähimmäisinä, ja hyväksyisitte sellaisina?

Minusta homoseksuaalisuuden harrastaminen ja sen normalisoituminen on kyllä vahingoittanut aika moniakin. En halua yleistää, mutta mitä itse olen läheltä nähnyt homoseksuaalien elämää, yleensä kysymys ei minun mielestäni ole rakkaudesta, vaan seksistä. Omien " kokemusteni" pohjalta (tai sen pohjalta, mitä itse olen nähnyt) homous on aika kokonaisvaltaista ja usein homosuhteet ovat nopeita ja irrallisia. Mitä tulee sitten sellaiseen tilanteeseen, jos vaikka homo- tai lesbosuhteen osapuolet ovat vain sen yhden kanssa, en osaa mitään kattavaa vastausta sanoa - muuta kuin mitä Raamattu sanoo ja sitä minä tahdon kunnioittaa. Korostan vielä, että MINÄ tahdon kunnioittaa. Jokainenhan päättää itse, mitä arvoja elämässään haluaa kunnioittaa.



Ihan hyvä että tuli esille tuokin kysymys, miten käytännössä homoutta tai lesboutta harrastavaan tulee suhtautua. Tässä on taas tärkeää muistaa jo aikaisemmin mainitsemani asia, että Jumala vihaa SYNTIÄ, mutta ei SYNTISTÄ IHMISTÄ. Jos Jumalakaan ei vihaa syntistä ihmistä, mikä oikeus meillä kristityillä olisi vihata? Itse asiassa omassa naapurustossa sattumalta on sateenkaariperhe ja he ovat oikein mukavia ihmisiä. Usein rupatellaan kun tavataan. Ei ole Raamatun mukaista alkaa ketään tuomitsemaan eikä " kivittämään" Kuitenkaan en hyväksy heidän elämäntapaansa ja jos he kysyisivät minulta asiaa, kertoisin kyllä mielipiteeni. Muuten ei minulla ole heidän ratkaisuihinsa juuri nokan koputtamista. Ajattelen, että ainoa mitä voin tehdä, on rukoilla heidän puolestaan.

Yhteiskunta ei tietääkseni ole koskaan tukenut mies- tai naisparien elämänkestävää suhdetta ihan samalla tavoin kuin heteroparien. Ja tässä kohtaa kyllä uskonnollisilla yhteisöillä on ollut aika iso malka silmässä.



Itselläni on homoystäviä ja heistä osa elää pitkäaikaisessa parisuhteessa ja osa on sinkkuja, mutta hekin haaveilevat parisuhteesta. Jokainen meistä haluaa rakkautta ja turvallisuutta.



Heterosinkut tosin käyttäytyvät ihan samalla tavalla kuin homosinkutkin. Ja olen aika satavarma, että jos yhteiskunta olisi hyväksynyt homosuhteet samalla tavoin kuin heterosuhteetkin - ilman stigmaa, vainoamista ja kivien heittelyä - tuskin kirjoittaisit nyt homoseksuaalien irtosuhteista. Homoseksuaalit kun eivät eroa meistä hetskuista mitenkään muuten kuin sen osalta, keihin he romanttiset ja eroottiset tunteensa kohdistavat.