Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Doris kyseli: Mitä Sinulle tänään kuuluu? Kerrohan. Kahdesti viestini poistui, no, äkkiäkös näitä kysyy uudestaan:)

Mukavasti menee, mutta menköön...

Vierailija kirjoitti:

Hyvää kuuluu, olen siivoillut ja laittanut kotia kuntoon ja kunhan mies tulee töistä niin lähdetään hakemaan meille perheenlisäystä (koiranpentu).

Kyselin jo kerran pentujuttuja, nimivalinnan vaikeutta, ruokavaliota yms.

Enpä pitkästi kirjoittele, jos poistuu  t a a s...

Vierailija kirjoitti:

Doris kyseli: Mitä Sinulle tänään kuuluu? Kerrohan. Kahdesti viestini poistui, no, äkkiäkös näitä kysyy uudestaan:)

Mukavasti menee, mutta menköön...

Ikävä olet, viestien poistelija. Häpeäisit!

Vierailija kirjoitti:

Doris kyseli: Mitä Sinulle tänään kuuluu? Kerrohan. Kahdesti viestini poistui, no, äkkiäkös näitä kysyy uudestaan:)

Mukavasti menee, mutta menköön...

Vesisateinen ja  harmaa päivä tänään. 

Eipä tuo juurikaan haitannut, kun uppouduin neulomaan villasukat valmiiksi. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen :)

Emmerdalea mekin seurataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona vietän tämänkin päivän, ei tarvitse vielä kaupassakaan käydä. Katson nyt La Promesan.

Kiva juttu, ettei tarvi lähteä kotoa, jossei halua. Emmerdale on mun juttu. Kivaa murretta ja melko arkisia hahmoja. Tavallisia.

Katson myös Emmerdalea. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvää kuuluu, olen siivoillut ja laittanut kotia kuntoon ja kunhan mies tulee töistä niin lähdetään hakemaan meille perheenlisäystä (koiranpentu).

Minkä rotuinen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona vietän tämänkin päivän, ei tarvitse vielä kaupassakaan käydä. Katson nyt La Promesan.

Kiva juttu, ettei tarvi lähteä kotoa, jossei halua. Emmerdale on mun juttu. Kivaa murretta ja melko arkisia hahmoja. Tavallisia.

Katson myös Emmerdalea. 

Kysyin puolisolta, olisko ollut nätti hääpuku mullekin tuo Mandy-tyyli aikoinaan? Purskahti nauruun...

Tänää kuuluun ihan hyvää. Väsymys ei tunnu hellittävän sitten millään, mutta mihinpä tässä olisikaan kiire? Kun on aikaa, tulee paljon ajateltuakin . Ei pitäisi, kun ei siitä ajattelusta mikään muutu. Tänään mietin, että jos mun isältäni olisi 30 vuotta sitten murtunut jalkaterästä luu ja olisi sen päälle saanut koronan, niin mähän olisin soittanut hetimiten sille ja mennyt käymäänkin. Mutta mitä tekee mun isä? Ei yhtään mitään. Ei laita edes yhtä tekstiviestiä ja kysy, miten mä voin. 

Ainahan mä olen tiennyt olevani ei-toivottu lapsi. Äiti joskus vuosikymmeniä sen suoraan sanoikin. Siihen maailman aikaan ei ollut vielä e-pillereitä eikä laillisia abortteja. Äiti tosin kaikesta huolimatta sentään yritti ja äidin takia mä sitten uhrasinkin palan elämästäni, jotta äiti saisi toiveidensa mukaisesti nukkua ikiuneen omassa kodissaan ja omassa sängyssään. 

Ärsyttää ihan sikana, että joku pieni lapsi minussa edelleen toivoo, että isä (kohta satavuotias) edes yhden kerran osoittaisi välittävänsä minusta. Mutta ei. Kelpaan isälleni vain silloin, kun olen isälle hyödyksi. Mutta eipä tässä mitään. Systeri saa mun puolestani pitää koko kääkän. 



Biisinä: Suvi Teräsniska - Rikki mutta riittävä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joku töllö poistattajatrolli, ilmiantaa häijyyksissään, kateuksissaan kivoja viestejä.

Ilmiannettu ylläpidolle, myös muissa ketjuissa lienee sama päästään pipi!

Ups

Nyt tuli rumaa tekstiä, ei kuulu kyllä tapoihini :(

Saat anteeksi, tällä kertaa.

Tätähän tuo ikävä ihminen varmaan tahtookin. Että hermostuttais ja lakattais kirjottamasta.?

Jatketaan kirjoittelua. Ei meitä yks ärsyttävä pösilö lannista!!! Vai mitä

Doris kyseli aiemmin: Mitä Sinulle tänään kuuluu? Kerrohan. 3 viestiäni poistettu.

Mulla menee nyt mukavasti. Enpä kirjoittele pitemmästi, jos tämäkin ilmiannetaan...

Harmittaa kun töissä tuli aamukla heti eteen sellanen tieto jota en olisi halunnut kuulla. Harmittaa ihan hitokseen. En todellakaan olisi halunnut nähdä tätä päivää. Tämä tulee teettämään mulle lisää työtä, stressiä ja huolehtimista. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tänää kuuluun ihan hyvää. Väsymys ei tunnu hellittävän sitten millään, mutta mihinpä tässä olisikaan kiire? Kun on aikaa, tulee paljon ajateltuakin . Ei pitäisi, kun ei siitä ajattelusta mikään muutu. Tänään mietin, että jos mun isältäni olisi 30 vuotta sitten murtunut jalkaterästä luu ja olisi sen päälle saanut koronan, niin mähän olisin soittanut hetimiten sille ja mennyt käymäänkin. Mutta mitä tekee mun isä? Ei yhtään mitään. Ei laita edes yhtä tekstiviestiä ja kysy, miten mä voin. 

Ainahan mä olen tiennyt olevani ei-toivottu lapsi. Äiti joskus vuosikymmeniä sen suoraan sanoikin. Siihen maailman aikaan ei ollut vielä e-pillereitä eikä laillisia abortteja. Äiti tosin kaikesta huolimatta sentään yritti ja äidin takia mä sitten uhrasinkin palan elämästäni, jotta äiti saisi toiveidensa mukaisesti nukkua ikiuneen omassa kodissaan ja omassa sängyssään. 

Ärsyttää ihan sikana, että joku pieni lapsi min

Voi sua, Lammas. Tiedän tasan tarkkaan miltä toi tuntuu. Mä surin omien vanhempien välinpitämättömyyttä toooooosi pitkään. Kun lopulta, pitkän ja psyykkisesti kivuliaan ajanjakson jälkeen lakkasin odottamasta heiltä mitään, olo helpottui. Mutta se pieni lapsenomainen toive on silti mullakin  ollu sisimmässä aina, että he olisivat näyttäneet välittävänsä. Isäni ehti jo kuolla, mutta äiti on yhä elossa. Tuskin tulee toive toteutumaan. Sen sijaan onneksi oon saanu muilta läheisiltä korvaavia kokemuksia (puoliso, lapset, lapsenlapset), vaikka eihän se silti ihan sama asia oo. Mutta tosiaan kun hyväksyi sen tosiasian, että ei tipu, niin kun ei turhaan odota, ei voi pettyä. Kuulostaa ihan pessimistiseltä 😂 vaikka luonteeltani oonkin kyllä aikamoinen optimisti ja näen kauneutta suunnilleen kaikkialla. Mutta tasan ei käy nallekarkit tässä maailmassa, se on ainakin selvinnyt elämän myötä. Harmi kyllä. 

Sataa, sataa, sataa. Huomenna ei kuulemma sada jeee! Sellasta kuuluu kiitos.

Nro 19904: Kiitos kommentistasi <3 Mietin, että kun on kohta 64 vuotta odottanut, että saisi edes jotain hyväksyntää ja sitä hyväksyntää ei vaan tule, vaikka juoksi öisin etsimässä tuolta kaduilta muistisairasta äitiään, niin....

Omia lapsiani lukuunottamatta mulla alkaa valua koko muukin lähisuku pois elämästäni. Joskus aikoinaan oltiin tosi läheisiä, mutta yhä vähemmän enää. Olen onnekas siinä, että geneettisen sukuni tilalle sain muutama vuosi sitten ystävän ja hänen perheensä. Olen paljon läheisempi heidän kanssaan kuin oman sukuni. Poislukien tietty omat lapseni, jotka on mulle kaikista rakkaimmat ja tulevat aina olemaankin. Mutta joo...en usko, että tulen aikanaan menemään edes isän hautajaisiin. Miksi menisin? 

Hautojenhoitoreissu sekä hammaslääkäri käynti käyty äitini kanssa. Haudat tuli laitettua näteiksi ja olin niihin tyytyväinen. Näin siinä sen meidän  "kämpän"  lähellä asuvan kivat kissat taas ja muistivat minut, vaikka harvoin käydään. Saavat aina makupalaa, jota varsinkin toinen vaatii maukuen minut nähdessään.

Ostettiin myös hieman tarpeellista tavaraa kuten keittiöön kulhoja sekä muuta taloustavaraa vielä. Näin hyvä reissu tässä mielessä. Nukun vaan tuolla huonosti. Ehkä olen niin tottunut nukkumaan yksin, että jos on muita kämpässä samaan aikaan niin nukkuminen heti huonompaa.

Huonoa oli sitten se hammaslääkärikäynti. Piti tehdä juurihoito ja hammas on kipeä nyt sen jälkeen, vaikka piti olla "kuollut" nyt. No, ehkä se rauhoittuu myöhemmin ja hoito jatkuu tuon osalta ja aloin jo miettiä, etten millään olisi tuonne asti taas lähtenyt uudestaan kuukauden päästä. Ehkä typerästi uskoin, että pelkkä paikkaus riittää. Näin jo valmiiksi mietin järjestän reissun.

Samalla käynnillä paikattiin myös yksi toinen hammas. Laitettiin yksi puudute vaan alahampaaseen ja minulla on kokemusta siitä, että juuri nämä hampaat eivät millään meinaa itsellä puutua. Hammaslääkäri hosui vaan ja sanoi, että taitaa olla jo puutunut ja aloitti poraamisen. Oikeasti tuntui kipua heti ja minä sanoin, että vähän tuntuu ja hammaslääkäri meinasi, että kai minä sen kestän ja jatkettiin. Todelllisuudessa kipua oli melko paljon ja sinnittelin loppuun saakka. Ei ollut silti hyvä kokemus ja typerästi olin hiljaa, kun olisi pitänyt sanoa, että laita toinen puudute. Oikeastaan ikinä ei ole paikkaus sattunut noin paljon. Edellinen hammaslääkäri joka silloin otti tuolla vastaan odotti aina rauhassa puutumiset ja laittoi kaksi puudutetta ja näin en muistanutkaan, että paikkaus voi sattua näinkin paljon.

Oman lisänsä käyntiin toi sen kalleus. Niin kova hintalappu, että mietin nyt miten maksan edes tämän käynnin seuraavasta puhumattakaan. Toki oma vika, kun olen yrittänyt yksityisellä käydä aina välillä. Nytkin mietin, että selvitään pienemmällä summalla, mutta ei käynyt niiin. Näin jos toinen käyntikin on noin arvokas niin ihmeessä olen jo. Lasku siis maksamatta ja tulee olemaan maksamatta vielä viikkoja. Isäni ei pysty nyt rahaa lainaamaan ja äidilläni vielä huonompi tilanne. Mutta kai tästä selviää. 

Hauska sattuma käynnissä oli se, kun siellä soi biisi jossa mainittiin koirani nimi ja heti, kun ulos astuin niin näin lähellä samanrotuisen koiran kuin omani oli. Hieno näky ja toi oman koirani mieleen. Sama ylväs ja valpas olemus. Kerrostaloon meni ja mietin, ettei omani ainakaan ikinä "joutunut" asumaan sellaisessa. Toki en arvostele muita, mutta oman viihtyi kyllä täällä maalla.

Vierailija kirjoitti:

Sataa, sataa, sataa. Huomenna ei kuulemma sada jeee! Sellasta kuuluu kiitos.

Täällä myös satanut kai koko päivä mutta ehkä se huomenna helpottaa.

Lampaalle. Ymmärrän sinua ja ajatuksiasi. Toisaalta minä olen ollut toivottu lapsi, mutta monesti varsinkin isäni kanssa omat juttunsa. Silti olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että kyllä vanhempani kuitenkin välittävät minusta, vaikka eivät monesti olekaan välittäneet, kun olen voinut huonosti ja olen ollut omillani. Isäni on myös hyvin välinpitämätön esim äitini kuntoon liittyen. Ei ikinä kysy oikeastaan mitään siihen liittyen. Nyt sitten, kun oltiin tuolla reissussa niin isäni totesi vaan, etteikö jalkasi vieläkään ole parantunut, kun näki äitini ontuvan. Ei hänelle kukaan jaksanut alkaa selittää, ettei nivelrikko ikinä parane, eikä siihen ole mitään parantavaa hoitoa millä saataisin nivel ennalleen. Isäni kai näkee tuonkin jutun jonain "venähdyksenä" ja odottaa vaan paranemista. 

Samalla ei kysy miten ollaan pärjätty, vaikka tietää minun olevan äitini apuna monessa jutussa ja meillä täällä oma rumba pyörii lääkitysten ja lääkärikäyntien yms parissa lähes tauotta. Näin tuo vaan korostaa sitä, että omillaan ollaan äitini kanssa ja näin ei tavallaan kannata miettiä miksi äitini jutuista huolehdin, kun ollaan kaksitaan näissä asioissa. Isäni näyttää sitten omaa kyynärpäätään missä hieman kipua ollut ja valittaa sitä ja minä mietin, ettei sitä voi verrata äitini juttuihin ja moni olisi hiljaa, kun tietää äitini tilanteen.

Näin sinnitelllään täällä monesti vaan eteenpäin. Isäni huolehtii omat juttunsa ja me täällä yritämme taas huolehtia omamme. Äitini työelämässä ( en  kirjoita tästä nyt) ja sekin tuo omat juttunsa. Välillä pelkään, koska kaikki kaatuu. Näytönhjainkin on pettämässä ja välillä toimii ja välillä ei. Tämän lisäksi autosta omat kulunsa nyt. Näin en oikeastaan osaa sanoa miten täsä eteenpäin. Säästöjä on, mutta sitten ei kohta enää ole mitään.

Onpa täällä hiljaista nykyään. Mitäs palstalle on tapahtunut?

Hyvää kuuluu. Olen hetken surrut menetettyjä ystävyyssuhteita mutta sitten ymmärtänyt että on parempi antaa mennä ja löydän kyllä vielä uusia aitoja ystäviä, kun olen avoin elämälle

Pitkis, voitko pyytää hammaslääkärilaskun maksamista erissä?

Tuossa tilanteessa minua ehkä vähän harmittaisi se puutarhaliikkeeseen tuhlaamani raha.